Haluatko kysyä mielenterveysongelmaisten vanhempien aikuiselta lapselta jotain?

Oletko itse terve?

Oliko onnellinen lapsuus?

Rakastatko vanhempiasi?

Minkälaiset välit sinulla on vanhempiisi nyt?

Itellä vähän samanlainen tausta.

Millaista kohtelua teidän perhe sai ympäristöstä? Tuettiinko teitä millään tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse terve?

Henkisesti kyllä mutta en fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Oliko onnellinen lapsuus?

Ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Rakastatko vanhempiasi?

En. Tosin äitini on jo kuollut, vain isäni elää.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaiset välit sinulla on vanhempiisi nyt?

Äiti on kuollut ja isääni en pidä yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Itellä vähän samanlainen tausta.

Millaista kohtelua teidän perhe sai ympäristöstä? Tuettiinko teitä millään tavalla?

Koulussa tietysti kiusattiin, kun oli hullut vanhemmat. Ainoat jotka olivat nuoresta iästään huolimatta eläkkeellä. Tukea kyllä saatiin paljon esim kodinhoitaja kävi joka keskiviikko ja terveydenhoitaja n kerran kuukaudessa. Sossustakin saimme aina jotain ylimääräistä mm mun viulutunnit kansalaisopistossa maksettiin ja sitten päästiin kerran lomalle Saimaalle.

Mitä haluaisit että vanhempasi olisivat tehneet toisin elämässään? Surullista luettavaa, olen itse mt ongelmainen äiti, lapset kyllä jo teinejä. Meidät jätetty perheenä ns rauhaan. Naapurit ei tervehdi, kiusaamisesta en tiedä. Toinen lapsi vetäytynyt eikä halua puhua oikein mistään. Toinen on sosiaalinen. Kaikkea hyvää sinulle.

Tiedäthän, et ole ainoa kaltaisesi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluaisit että vanhempasi olisivat tehneet toisin elämässään? Surullista luettavaa, olen itse mt ongelmainen äiti, lapset kyllä jo teinejä. Meidät jätetty perheenä ns rauhaan. Naapurit ei tervehdi, kiusaamisesta en tiedä. Toinen lapsi vetäytynyt eikä halua puhua oikein mistään. Toinen on sosiaalinen. Kaikkea hyvää sinulle.

Kiitos. Ehkä mun tapauksessa sijaiskoti olisi ollut hyvä juttu. Vanhemmat sisareni saivat terveet vanhemmat, koska he ovat paljon minua vanhempia javanhempani sairastuivat vasta minun lapsuudessani. Äitini pyysikin sossuilta mulle sijaiskotia mutta ei kunta siihen suostunut. Se 9v koulukiusaaminen oli paha asia ja näin jälkikäteen, en tajua, miksi vanhemmat eivät suostuneet muuttamaan pienestä kunnasta muualle. Heillähän ei ollut töitä tms mikä olisi estänyt sen. Tsemppiä teille.

Vierailija kirjoitti:

Tiedäthän, et ole ainoa kaltaisesi?

Tiedän.

Mitä ajattelet, millä tavalla elämäsi olisi nyt erilaista, jos sinulla olisi ollut ns. normaali koti?

Jos joku mt-ongelmainen suunnittelisi lasten hankintaa, mitä hänelle suosittelisit?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet, millä tavalla elämäsi olisi nyt erilaista, jos sinulla olisi ollut ns. normaali koti?

Ehkä ei olisi tullut kaikkia nuoruuden tyhmyyksiä tehtyä, jos olisi ollut normaali koti.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku mt-ongelmainen suunnittelisi lasten hankintaa, mitä hänelle suosittelisit?

Varmaan se riippuu mt-ongelmista. Jos on jotain lievää masennusta, niin en tyrmäisi lasten hankintaa. Jos on niin pahat oireet kun äidilläni oli eli psykoosi toisen perään, niin en ehkä lasta suosittelisi.

Mikä siinä oli sinun mielestä pahinta?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä oli sinun mielestä pahinta?

Siinä oli niin monta asiaa. Ihan pienenä olin tosi ujo ja arka, sitten äiti unohti minut päiväkotiin, uhkasi aina ettei tule reissuiltaa kotiin, ajoi mua vähän vanhempana pois kotoa yms. En edes halua kaikkea tänne kirjoittaa. Sellainen turvattomuus siitä syntyi yms.