Koetko olevasi stereotypinen suomalainen?

Kyllä. Asun puutalossa vaimoni ja kahden lapsen kanssa. Meillä on koirana Suomen tupsukorva ja ajetaan volvo farmarilla. Kesäautona on vanha amerikkalainen muskeliauto joka on enemmän rikki kuin sillä pääsee ajamaan. Suihkua ei ole vaan suihkussa käydään kahdesti viikossa pihasaunassa johon vesi kannetaan kaivosta. Iltaisin juon olutta hämärässä keittiössä ja leikkaan puukolla launtaimakkara viipaleita suoraan suuhun samalla radiota kuunnellen. Vaimo katsoo usein kauniita ja rohkeita. Lapset katsoo simpsoneita.

Kerran vuodessa käydään viron laivalla matkalla ja kerran kymmenessä vuodessa lennetään kanarian saarille viikoksi, koska kaksi viikkoa on liian pitkä aika olla pois kotoa. Meidän ruokapöydässä saa piereä ja nauraa. Ei tarvitse tököttää.

En koe olevani. Itseasiassa en oikein tiedä miltä tuntuu olla suomalainen. Onko se sellainen olo kuin pers_una oleminen? Olen syntynyt suomessa suomalaisille vanhemmille mutta ei minulla mitään erityistä "suomi-identiteettiä" ole. Maailmankansalainen eli kosmopoliittisuus kuvaa paremmin ehkä minua.

Kyllä, siinä mielessä, että

- tykkään mökkeillä, sienestää, marjastaa

- olen hiljainen, hitaasti lämpenevä

- puhun noloa rallienglantia

- suomalaiset ruuat ovat 5/5

- sauna on 5/5

- minua nolottaa kehujen kohteena oleminen

En, siinä mielessä, että

- en kadehdi naapuriani (rehellisesti sanottuna en tunne ketään joka näin tekisi)

- en juo alkoholia tai käy baareissa

- en tykkää matkustella ulkomaille

Jos stereotypinen tarkoittaa alkoholisoitunutta mökötäjää, en koe. Kuitenkin nautin ja arvostan ihan samoja asioita kuin kanssasuomalaisenikin, mm. saunaa ja omaa rauhaa.

Kyllä, olen todella sisukas, introvertti ja välttelen ihmisiä (aivan kuten Suomi-sarjakuvissa), kun juon, juon kunnon kännit. En ole lahjakas muissa kielissä, vaikkei englantini nyt ihan rallikuskitasoa olekaan. Välitän eläimistä ja suosin luomua, en syö koiria enkä kissoja.

Toisaalta saunassa en käy kovin usein.