Lue keskustelun säännöt.
Montako kertaa kuuntelisit lapseltasi
27.10.2019 |
Seuraavia:
Painu v***uun, vihaan sua, haista vit**, tapa itsesi.
Ja mitä tekisit
Kommentit (21)
En yhtään kertaa! Tukkapöllyä tulis kyllä aika huolella tollaiselle inisiälle.
Paitsi että mikäpä minä olen neuvomaan, omat lapset eivät noita sanoja käyttäneet koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tekisin? Lopettaisin kerjäämisen.
No en yhtään kertaa, hyi miten rumaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään kertaa! Tukkapöllyä tulis kyllä aika huolella tollaiselle inisiälle.
Paitsi että mikäpä minä olen neuvomaan, omat lapset eivät noita sanoja käyttäneet koskaan.
Mitä jos oltaisiin kehoittamatta väkivaltaan?
Vierailija kirjoitti:
No en yhtään kertaa, hyi miten rumaa käytöstä.
Ja mahtaa olla pelkkä heijastuma ap:n käytöksestä... joka on todennäköisesti vain eri tavalla rumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin monta kertaa, kun sitä kerjään.
Mikä sua vaivaa? Idiootti.
Nolla kertaa. Lakkaisin maksamasta kännykkälaskuja, antamasta kuukausirahaa, pesemästä pyykkejä ja vaihtaisin wifin salasanan kunnes käytös paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi mietit, kuinka monta kertaa? Jo yhdestä kerrasta sinun tulisi miettiä, mitä olet tehnyt väärin, tai mikä on perimmäinen ongelma - se ei ole rumat sanat. Poistamalla rumat sanat "kun kiintiö tulee täyteen", et poista oikeaa ongelmaa. Ainakaan lapsen ongelmaa! Vai onko kyse vain sinun ongelmastasi?
Vierailija kirjoitti:
Nolla kertaa. Lakkaisin maksamasta kännykkälaskuja, antamasta kuukausirahaa, pesemästä pyykkejä ja vaihtaisin wifin salasanan kunnes käytös paranee.
Tässä esimerkki, kuinka yrittää tukahduttaa perimmäinen ongelma; kas kun ei neuvota teippaamaan lapsen suuta... Toimi näin, ja ongelmasi kasvaa entisestään, kunnes se jonain päivänä räjähtää käsiin!
Ihme pään hakkausta joillakin vanhemmilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kerran. Sen jälkeen keskusteltaisiin, miksi lapsella on tuollainen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monta kertaa, kun sitä kerjään.
Mikä sua vaivaa? Idiootti.
En kirjoittanut sitä pahalla... Ymmörrön, että omille virheille sokeutuu: samat kaavat toistuu, ja siitä tulee noidankehä. Yritetään entistä kovempaa... vääriä keinoja. Jos keinot olisivat oikeita, tilanne helpittaisi ajan mittaan, ei vaikeutuisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin monta kertaa kun se tulee. Samalla miettisin missä kasvatus meni pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolla kertaa. Lakkaisin maksamasta kännykkälaskuja, antamasta kuukausirahaa, pesemästä pyykkejä ja vaihtaisin wifin salasanan kunnes käytös paranee.
Tässä esimerkki, kuinka yrittää tukahduttaa perimmäinen ongelma; kas kun ei neuvota teippaamaan lapsen suuta... Toimi näin, ja ongelmasi kasvaa entisestään, kunnes se jonain päivänä räjähtää käsiin!
Ihme pään hakkausta joillakin vanhemmilla...
Tähän varmaan seuraavaksi laitat täydelliset neuvot mitä oikeasti pitää tehdä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolla kertaa. Lakkaisin maksamasta kännykkälaskuja, antamasta kuukausirahaa, pesemästä pyykkejä ja vaihtaisin wifin salasanan kunnes käytös paranee.
Tässä esimerkki, kuinka yrittää tukahduttaa perimmäinen ongelma; kas kun ei neuvota teippaamaan lapsen suuta... Toimi näin, ja ongelmasi kasvaa entisestään, kunnes se jonain päivänä räjähtää käsiin!
Ihme pään hakkausta joillakin vanhemmilla...
Kumma kun mulla ei itseasiassa ole tuollaisia ongelmia. Lapsille on pienestä pitäen ollut selvää että vanhempia totellaan ja asiallisesti käyttäydytään. Tämä ei tarkoita sitä että heidät jyrättäisiin vaan asioista voidaan keskustella ja esimerkiksi läksyjentekosääntöjä on muutettu lasten toiveesta. Mutta heillä on niin hyvin selvillä että kenellekään ihmiselle ei puhuta noin, että tässä tapauksessa ei olisi tarpeen käydä edes yhtä kertaa asiaa läpi että tuollainen kohtelu ei ole ok, vaan tämä on kyllä heillä ihan hyvin tiedossa. Kohtelen myös heitä itse asiallisesti ja jos joskus hermostun niin osaan pyytää anteeksi.
Antakaas kun kerron erään tapauksen, jossa teinin velipuoli murhattiin... teini oli niin järkyttynyt & aggressiivinen, että hänen äitinsä pelkäsi teinin vahingoittavan itseään. Teini hakkasi suurin piirtein seiniä huoneessaan, ja kiroili itsekseen kovaa. Äiti pelkäsi, että teini hyppää parvekkeelta tai tekee jotain muuta epätoivoista. Puhe ei tuntunut auttavan. Mitä äiti olisi voinut tehdä? Hän etsi käsiinsä - tätä ette usko - "kuolemantapauksiin erikoistuneen psykiatrin". Äiti sai pojan lempeällä lähestymistavalla uskomaan, että psykiatri oli vain koulukuraattori, ja että on erilaisia kuraattoreita, kuten yksi jonka luona teini oli jo käynyt liittyen vaihto-oppilasvuoteensa... Psykiatri oli pätevä, ja tapaamiset teinin kanssa onnistuivat. Kahden vuofen ajan äiti sai aina soittamalla neuvoa psykiatrilta, miten toimia hankalissa tilanteissa.
Hassuinta oli se, että joskus psykiatri sanoi äidille: "En pidä äänensävystäsi. Soita myöhemmin uudelleen"..!
Kahden vuoden ajan äiti joutui todella, todella harjoittelemaan seuraavaa ohjetta: "Ellei sinulla ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään." Tarkoitus oli saada teini luottamaan äitiinsä. Psykatri oli ensin kysynyt äidiltä: "Kun lapsellasi on murheita, hän todennäköisesti haluaa jutella niistä jonkun kanssa - haluatko että se on joku ventovieras, vai sinä?"
Luulen että tämä on yksi syy myös siihen, miksi äidillä on niin laaja ystäväpiiri. Hän on erittäin vahvaluonteinen, mutta osaa hillitä itsensä. Liika jyrkkyys kilenkäytössä ei ole tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Niin monta kertaa kun se tulee. Samalla miettisin missä kasvatus meni pieleen.
Hyvä vastaus vaikka pari urpoa alapeukuttaa. jotain pahan olon purkamista tuollainen on. Ei se ole teinien kanssa aina helppoa. Se on jo paljon kun miettii eikä lähde mukaan siihen huutamiseen.
Kerran. Sitten lähtisin selvittämään miksi lapseni voi noin pahoin. Tosin, keskustelemalla kasvatettu kolme jo aikuiseksi ja tämä neljäs käy isoa myllerrystä nyt murrosiän kanssa muttei siltikään ole tuollaista kieltä käyttänyt. Ehkä se johtuu siitä keskustelevasta kasvatustyylistä rankaisujen sijaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolla kertaa. Lakkaisin maksamasta kännykkälaskuja, antamasta kuukausirahaa, pesemästä pyykkejä ja vaihtaisin wifin salasanan kunnes käytös paranee.
Tässä esimerkki, kuinka yrittää tukahduttaa perimmäinen ongelma; kas kun ei neuvota teippaamaan lapsen suuta... Toimi näin, ja ongelmasi kasvaa entisestään, kunnes se jonain päivänä räjähtää käsiin!
Ihme pään hakkausta joillakin vanhemmilla...
Tähän varmaan seuraavaksi laitat täydelliset neuvot mitä oikeasti pitää tehdä
Lapsen kunnioittaminen. Pitää ihan itse miettiä, mitä se itselle tarkoittaa... ja miten se voi ilmetä omassa käytöksessä.
Minusta hyvä lähtökohta on ajatella, että käskyttämällä ei synny itsenäistä ihmistä. Jätä negatiivisuus vähemmälle, ja keskity enemmän hyviin asioihin.
Vanhemnan pitäisi määrätietoisesti huolehtia lapsesta, mutta samalla antaa tilaa omalle vastuulle ja itsenäisyydelle. "Tulla hieman vastaan" eli sietää sitä, että toinen ihminen ei ole kanssasi aina samaa mieltä. Luottamuksen kehittäminen on tärkeämpää ja se vaatii sitä, että suot myös sopivasti vastuuta - etkä ole heti tuomitsemassa, ellei asiat suju ideaalisesti!
Vanhemmalla ei siis ole ensisijaisesti OIKEUS olla tyranni, vaan VELVOLLISUUS huolehtia perusasioista. Velvollisuuden voi hoitaa auktoriteetilla, mutta täytyy tosiaan muistaa, että se toinen on ihminen eikä mikään koira.
Pitäisi tavallaan sietää huonoakin käytöstä ja "nähdä sen yli", suuremman tavoitteen vuoksi... Pyrkiä tietoisesti välttämään samoihin reagointimalleihin jämähtämistä tottumuksesta, koska niin siinä helposti muuten käy. Kannattaa myös hyväksyä, että muutos ei tule hetkessä. Ja että lapsella on oikeus kotiin, jossa häntä ei toistuvasti nöyryytetä, vaikka hän ei olisi täydellinen.
Ihan fiiliksellä siinä täytyy edetä, koska kyseessä on vuorovaikutus; jos kyseessä olisi tyrannia, voisin antaa tarkat neuvot.
Niin monta kertaa, kun sitä kerjään.