Jos tapaat 45-50 vuotiaan naisen joka sanoo olevansa kotiäiti, mitä

Riippuu vähän millainen tilanne. Tiedän naisia, jotka ovat olleet 1 kiltin ja vetäytyvän tyttölapsen """"kotiäitejä"""" tytön täysi-ikäistymiseen asti ja pitkälle sen jälkeen. Tämä ei ole enää kotiäitiyttä vaan jotakin muuta

Mutta niin kauan kun lapsi oikeasti tarvitsee vanhemman läsnäoloa eikä pärjää yksin, se on ok. Kun lapsi menee kouluun, nainen voi palata harjoittamaan ammattiaan osa-aikaisesti. Ellei sitten jää opettamaan lasta kotiin, sekin on mahdollista (ja jopa ihan toivottavaa)

Vierailija kirjoitti:

En ajattele mitään vaan kysyn reippaasti naiselta, että kelpaisko 35-vuotias pippeli.

Reipas

Nämä voi myös yhdistää, koulutuksen, työn ja kotona pidempään vietetyn ajanjakson. Ihmisillä on erilaisia tilanteita. Ainakaan kovin paljoa mairittelevaa sanomista ei ole varsinaisten uraäitien äitiyttä kohtaan, joten nostaisin pelkästään hattua. Elämä on valintoja. 

Eipä herätä mitään ajatuksia, kun oma elämäkin on elettävänä. 

Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin ja kotiäitiys voi olla myös oma valinta, omassa tuttavapiirissäkin muutama. Ovat kotona ja elävät pääomatuloilla, eikä ole tarvetta työssä käymiseen, vaan tekevät sitä työtä mistä nauttivat. 

Itsekin yritän lopettaa työn tekemisen n. 55-58v ja sen jälkeen tekemään mieleisiä asioita, johon nyt ajan puutteen vuoksi ei ole mahdollista.  Sama unelma puolisolla. 

Minä olin kotiäiti vielä reippaasti yli nelikymppisenä. Olen akateeminen ja ollut vaativissa töissä, mutta mikään ei ole tuntunut yhtä tärkeältä kuin olla oman lapsen kanssa läheisissä tekemisissä, kun hän vielä asui kotona nuorena. Elätin itseni pääomatuloilla. Olisin katunut vanhana, jos en olisi tehnyt sitä. Lähinnä olisin säälinyt niitä ihmisiä, joiden mielestä valinnassani oli jotain outoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuollaisessa naisessa jotain vikaa täytyy olla. Ajattelisin ettei kelpaa työelämään, muttei kehtaa sitä suoraan sanoa.

Ai, jos nainen on kotiäiti, niin hänessä täytyy olla jotakin vikaa, eikä kelpaa työelämään?

Entä jos samanikäinen mies kertoo olevansa koti-isä? Ajatteletko samalla tavalla? Tälläkin hetkellä tuossa ikäluokassa on satoja miehiä, jotka ilmoittavat olevansa koti-isä.

Ja ap. kysymykseen. Ei herätä mitään tunteita. Ei miehissä tai naisissa. Tuossa ikäluokassa on pari mieskollegaa tällä hetkellä koti-isiä, ollut jo reilu pari vuotta. Eikä se herätä ihmetystä, ei minussa eikä työyhteisössä.