Mitä tehdä elämälle kun ura, raha-asiat ja opinnot kaikki mennyt täysin pieleen?

Vierailija kirjoitti:

Olet vasta 27. Minä aloin opiskella uutta alaa 32-vuotiaana. Nyt 35-v aloittelen syventäviä opintoja ja olen jo uuden alan töissä. Elämä löytää tien, älä katsele kelloa tai kalenteria. Juu, oli työllistämätön ala, työttömyysputki, velkaa, sairastamista, lapsikin. Ei silti kannata jäädä tuijottamaan paria pielessä olevaa asiaa, elämä koostuu paljosta muustakin.

Olen melkolailla samassa pisteessä kuin ap, ja minua todella kiinnostaisi hieman tarkemmin kuulla, mitä olet käytännössä tehnyt. Lähinnä siis ala, jolta vaihdoit pois ja ala, jota nyt opiskelet? 

Opiskele hammaslääkäriksi tai lääke tieteen lisenssiaatiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla samat, paitsi terveyskin on vahingoittunut. Iloitse sinä terveydestäsi, jos sinulla se vielä on!

Koita saada raha-asiat menemään parempaan suuntaan, vaikka niitä ei voi korjata hetkessä.

Itse varmaan opiskelisin jotain, tai sitten muuttaisin jonnekin halpaan paikkaan kauas maaseudulle ja opettelisin kasveja, sieniä jne. Eläisin mahdollisimman halvalla rauhassa, ehkä lemmikin kanssa.

Minulla on sama juttu kuin sinulla, eli terveys myös mennyt. Erotuksena ap:hen on se, että mennyt on myös pitkä parisuhde, itse kun en lapsia halunnut. 

Mutta: miten ihmeessä kukaan velkaantunut noin vain muuttaa maaseudulle ja alkaa siellä pärjäillä?

Ei sielläkään ihan ilmaiseksi voi elellä. Tarkentaisitko siis vielä hiukan? 

Kriisissä kasataan riekaleet kasaan ja sitten ponnistetaan. Muuta en tiedä.

Mitäkö tekisin? No, opiskelin itsekin ammatin jolla ei työllisty. En alkanut elää kalliisti kun piti elää duunarin palkalla enkä alkanut kerjätä rahaa mieheltä. Säästin pienestä palkastani ja tein ylitöitä (enkä edelleenkään ruinannut rahaa muilta, aikuinen ihminen) ja sitten siirryin osa-aikatyöhön ja opiskelin uuden ammatin. Sain töitä ja nyt voin elää "kalliisti".

Vierailija kirjoitti:

Opiskele jokin nopea ammatti esim. oppisopimuksella. Unohda yliopistot ym. pitkät tutkinnot. Hankit ensin jonkin nopean, hyvin työllistävän ammatin ja sen jälkeen mietit mahdollisia jatko-opintoja. Esimerkkejä "nopeista" ammateista: kylmäkoneasentaja, kiinteistönhoitaja, kiinteistönvälittäjä, laitoshuoltaja, lentoemäntä, ahtaaja, veturinkuljettaja yms..

Esimerkkiammateistasi laitoshuoltajilla on melko pieni palkka (taitaa olla jotain 1700 € brutto ja käteen jää kai n. 1400 €), kiinteistönvälittäjän tutkinto maksaa ja tulot ovat hyvin epävarmat, lentoemännäksi pääsemisessä on kovat kriteerit, veturinkuljettajaksi varmasti myös. Riippuu tietysti ap:n nykyisestä palkasta, kannattaisiko vaihtaa toiseen melko pienipalkkaiseen ammattiin. Laitoshuoltajille järjestetään työllisyyskoulutusta yhteistyössä joidenkin sairaaloiden kanssa ja työpaikka saattaa olla varma niissä. Olisiko jollain lisää ammattiehdotuksia? Velkaantuneelle tuo opiskelu on kuitenkin vaikeaa.

Vaihat hyväpalkkaiseen "duunarityöhön" järjestät raha-asiat, matkustelet alat nauttia elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelitko kenties taidehistorian maisteriksi, tai joksikin muuksi turhake akateemikoksi?

Tunnen alaa opiskelleita, ja ovat kyllä töissä. Ei turha ala ollenkaan, monipuolinen.

Mäkkärissä?

Jo joon sit vissiin vaan.

Kallista asumista ei voi perustella oikein muulla, kuin sillä, että mitään vaihtoehtoja ei ole. Se olisi hyvä säästökohde. Kai sitä voisi jonkun aikaa asua pidemmän matkan päästä keskustassa, alivuokralaisena, kimppakämpässä tms. ellei ap sitten asu poikkiksensa kanssa, se jäi minulle vähän epäselväksi. Joskus netistä löytyy vähän epätoivoisiakin vuokrailmoituksia, kun joku on vaikka lähdössä puoleksi vuodeksi vaihtoon tai ulkomaille töihin.