Mitä sinä vanhempana tekisit: 5v. tytöistä toinen pomottaa ja toinen hyväksyy kohtalonsa (kaverit)

A) käyttäisin kaikki keinot vanhempana, että saisin lapsen menemään juhliin. Yrittäisin tukea ja kannustaa, ja jos se ei auttaisi niin lahjonta, uhkailu, kiristys käyttöön :D

B) tämä olisi vaikeampaa. Yrittäisin tehdä toisen lapsen vanhemman kanssa yhdessä suunnitelmia, miten lapsen saisi mukaan. Jos tämä ei mitenkään onnistuisi, niin pyytäisin lapsen meille leikkimään ja herkuttelemaan yksin toisena päivänä.

A: "jaha, älä mene sitten"

B: "asia harvinaisen selvä"

No se itsekeskeinen penska jättäisi juhlat väliin. Tulee joko silloin, kun on kutsuttu tai ei ollenkaan. Ei mitään eri aikaan kutsumista. Eikä mitään tyhjiä neuvotteluja ja kompromisseja. Johan tuollainen penska kasvaa narsistiksi, jos annetaan "määräillä"..

parhaan ystävänsä juhliin? Eikö tässä nyt vanhemmat toimi parittajina? Sinun on mentävä koska hän sinun paras kaveri? 

Vierailija kirjoitti:

A: "jaha, älä mene sitten"

B: "asia harvinaisen selvä"

tämä

Vierailija kirjoitti:

parhaan ystävänsä juhliin? Eikö tässä nyt vanhemmat toimi parittajina? Sinun on mentävä koska hän sinun paras kaveri? 

Nyt en ihan ymmärtänyt? Voitko selventää mitä tarkoitit?

A) Selittäisin lapselle, että hän ei voi valita sitä, keitä muut lapset kutsuvat juhliinsa. Yrittäisin kannustaa menemään juhliin. Jos ei suostu menemään, niin lohduttaisin myöhemmin, kun häntä kuitenkin harmittaisi se, ettei mennyt juhliin.

B) Sanoisin, että aina kaikki eivät valitettavasti pääse juhliin, mutta onneksi niin moni muu lapsi on tulossa ja hauskaa varmasti on!

Toinen on selkeästi topakampi persoona kuin toinen - mm. määrää mitä leikitään - ja toinen ottaa käskytyksen vastaan tyytyväisenä. 

Ei välttämättä ole kovin tyytyväinen. Minulla oli 6-9-vuotiaana kaveri, joka oli juuri tuollainen pomottaja ja pomputtaja. Määräsi kaikesta, haukkui minua välillä, ja jyräsi täysin ylitseni. Joku ihmeen valta hänellä kuitenkin oli minuun, koska hänen kanssaan olin (aina en olisi halunnut olla ja vähän pelkäsinkin häntä.) Kai hän oli vain tyytyväinen, kun oli löytänyt niin alisteisen kaverin itselleen, jota määräillä. Vanhempamme eivät tienneet, että kuinka tämä kuvio meni, olivat vaan iloisia kun lapsensa olivat niin "hyviä" kavereita. Itse en jotenkin osannut koskaan kertoa vanhemmilleni, etten oikeasti haluaisi olla tuon ihmisen kaveri. Toivoin vaan, että he huomaisivat sen itse. Vanhempana ottaisin siis hyvin tarkasti selville, että mikä tuo kuvio on, ja kuinka alistettu lapsi oikeasti voi.

Tuollaiselle pomottajalle on tehtävä selväksi, että hän käyttäytyy huonosti. Hän ei mene, jollei osaa käyttäytyä, häntä ei siis päästetä juhliin.

Jatkossa vuoropäivät, jolloin on pomopäivä. Eli maanantaina Veera päättää leikit ja muut ja tiistana Venla. Jatkuu koko vuoden. Kummankin on opittava uutta, alistujan ei saa aina alistua eikä pomottajan pomottaa.

Näin minä teen koulussa tuollaisessa "ystävä"parissa. Tuo on muuten yllättävän yleistä.

A) Sanoisin, että sitten et mene. Sanoisin myös, että on täysin normaalia, että juhlissa on muitakin eikä hän voi kiukuttelullaan määrätä ketä sinne menee. Lisäisin vielä, että koska juhlat ovat kaverin, kaveri saa päättää ihan itse millaiset niistä tulee.

B) Tämän en katsoisi olevan minun vastuullani, vaan sen pomottajan vanhempien vastuulla. Jos ei juhlat kelpaa, ei sinne ole pakko tulla. En todellakaan alkaisi maanitella tai tekemään mitään erikoisjärjestelyjä, että narsistilapsi saisi edes milliäkään tahtoansa läpi. Omalle lapselleni sanoisin, että juhlista tulee varmasti kivat, kun sinne on tulossa paljon kivoja vieraita.

Vierailija kirjoitti:

A) käyttäisin kaikki keinot vanhempana, että saisin lapsen menemään juhliin. Yrittäisin tukea ja kannustaa, ja jos se ei auttaisi niin lahjonta, uhkailu, kiristys käyttöön :D

B) tämä olisi vaikeampaa. Yrittäisin tehdä toisen lapsen vanhemman kanssa yhdessä suunnitelmia, miten lapsen saisi mukaan. Jos tämä ei mitenkään onnistuisi, niin pyytäisin lapsen meille leikkimään ja herkuttelemaan yksin toisena päivänä.

Miksi ihmeessä sinulle olisi tärkeää saada lapsi vaikka lahjottua sinne juhliin? Vielä enemmän ihmettelen, että miksi olisit valmis noin äärimmäiseen curlaukseen (sekä kohta A että B), ja saamaan lapsen tahdon läpi. Ihan hyvä tuon ikäisen jo oppia, että koko maailma ei pyöri hänen ympärillään, eikä hän aina saa kuten haluaa. Tuossa tekee vain karhunpalveluksen lapselle, ja teini-iässä ollaankin täysin pulassa lapsen kanssa. 

No, jos ei se "topakampi" halua juhliin, niin ok. Olisin hänen äitinään kyllä aika huolissani. Toivoisin, että hän ymmärtäisi, että jää paitsi kivoista asioista, jos ei suostu joustamaan. En usko pakottamiseen kuitenkaan.

Sanoisin kummassakin tapauksessa, että ei sitten. Juhlat pidettäisiin kuitenkin. Molemmissa tapauksessa pitäisi myös keskustella siitä, ettei toisia saa määräillä ja pomottaa. 

Alistujalle pitää opettaa puolensa pitämistä. Miten hän pärjää elämässään, jollei opi sitä? Aina tulee vallanhaluisia määrälijöitä, on opittava olemaan jämäkästi omaa mieltä.

Pomottajan vanhempien pitää opettaa tytölleen, ettei maailma pyöri hänen tahtonsa mukaan. Hänen on opittava joustamaan. Hyvään käytökseen kuuluu neuvottelu ja toisen huomioon ottaminen. Surullisempi olen tämän pomottajan puolesta. Hänellä on vain yksi ystävä, joka kestää häntä. Myöhemmin ei ehkä kukaan jaksa häntä. Eivät edes omat vanhemmat. Ja se on vanhempien vika, eivät ole opettaneet toisen huomoimista ja sosiaalisia taitoja. Aspergereillekin niitä voidaan opettaa. Kaikki oppivat.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiselle pomottajalle on tehtävä selväksi, että hän käyttäytyy huonosti. Hän ei mene, jollei osaa käyttäytyä, häntä ei siis päästetä juhliin.

Jatkossa vuoropäivät, jolloin on pomopäivä. Eli maanantaina Veera päättää leikit ja muut ja tiistana Venla. Jatkuu koko vuoden. Kummankin on opittava uutta, alistujan ei saa aina alistua eikä pomottajan pomottaa.

Näin minä teen koulussa tuollaisessa "ystävä"parissa. Tuo on muuten yllättävän yleistä.

Opettaja? Älä nyt viitsi olettaa, että tämä toimii. Tyttöjen väliset draamat on paljon monimutkaisempia.

Vierailija kirjoitti:

A) Sanoisin, että sitten et mene. Sanoisin myös, että on täysin normaalia, että juhlissa on muitakin eikä hän voi kiukuttelullaan määrätä ketä sinne menee. Lisäisin vielä, että koska juhlat ovat kaverin, kaveri saa päättää ihan itse millaiset niistä tulee.

B) Tämän en katsoisi olevan minun vastuullani, vaan sen pomottajan vanhempien vastuulla. Jos ei juhlat kelpaa, ei sinne ole pakko tulla. En todellakaan alkaisi maanitella tai tekemään mitään erikoisjärjestelyjä, että narsistilapsi saisi edes milliäkään tahtoansa läpi. Omalle lapselleni sanoisin, että juhlista tulee varmasti kivat, kun sinne on tulossa paljon kivoja vieraita.

Narsistilapsi????? Älä nyt viitsi.

Se topakampi menisi juhliin, piste. Nämä piirteet ovat sellaisia, joita pitää harjoitella kotona ja onneksi niitä harjoitellaan myös päiväkodissa. Lapsen on opittava mm. jakamaan ja ottamaan muut huomioon.

Minua kiehtoo tämä päiväkodin tapa erottaa kaverukset toisistaan. Meillä se johti siihen, että hiljainen poika joutui tämän tästä mukaan tyttöjen leikkeihin, jotta saatiin määräilevälle tytölle leikkikaveri. Muut pojat pelasi, rakenteli jne. ja oma poika joutui olemaan kaupassa ostajana tai kahvilassa asiakkaana. Hoitajien mielestä asiat oli hienosti, koska Anni ja Ida saatiin näin erotettua liian tiiviistä kaverisuhteesta. Tyttöjen leikkeihin ei kuitenkaan voitu laittaa yhtäkään villimpää poikaa, koska se olisi sotkenut kivat jutut.

Ja tietenkin tarvittiin ärähtävä isä, joka vaati lapselleen sukupuoli-identiteettiään tukevaa toimintaa ja osallisuutta miesten maailmaan, äidin puheilla päiväkodin hoitajien kanssa ei ollut merkitystä.

A) Sanoisin, että tuo on aika ikävä syy jäädä juhlista pois, ja sillä menettelyllä saattaa menettää ystävän kokonaan. Jos sieltä sitten taustalta paljastuisi vaikka jännitystä ihmismäärästä (vaikka ois kuinka topakka), se ratkottaisiin erikseen. Mutta pyrkisin siis opettamaan, että parhaan ystävän juhliin on tapana mennä kutsujen ehdoilla, eikä ensisijaisesti vaan jäädä pois.

B) En oikein tiedä tekisinkö mitään erityistä tässä. Lohduttaisi lasta, kun paras ystävä ei tule, mutta juhlia ei mitenkään muutettaisi. Toki toivottaisin sen topakan tervetulleeksi joka tapauksessa, ettei lapselle jää sellaista oloa, että tässä ei nyt voi kunnialla enää muuttaa mieltään, jos tuleekin oman käytöksensä suhteen katumapäälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiselle pomottajalle on tehtävä selväksi, että hän käyttäytyy huonosti. Hän ei mene, jollei osaa käyttäytyä, häntä ei siis päästetä juhliin.

Jatkossa vuoropäivät, jolloin on pomopäivä. Eli maanantaina Veera päättää leikit ja muut ja tiistana Venla. Jatkuu koko vuoden. Kummankin on opittava uutta, alistujan ei saa aina alistua eikä pomottajan pomottaa.

Näin minä teen koulussa tuollaisessa "ystävä"parissa. Tuo on muuten yllättävän yleistä.

Opettaja? Älä nyt viitsi olettaa, että tämä toimii. Tyttöjen väliset draamat on paljon monimutkaisempia.

Toimii hyvin pienillä oppilailla alakoulussa.  Välitunnit harjoiteltiin napakkaa vastaansanomista nöyrtyjän kanssa. Hän huomasi, että sehän onnistuu. Pomottajalle oli vaikeampaa olla joka toinen päivä se, joka joutuu tottelemaan. Oikeasti toimiva juttu. Monesti olen käyttänyt.