Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?
Eli onko muut kokeneet selittämättömiä tapahtumia, jotka saavat epäilemään, että on olemassa rinnakkaisuniversumeja, enneaavistuksia, aikahyppelyä tms?
Aloitan kertomalla omat kaksi kokemustani.
Kävimme veljeni kanssa vaateostoksilla, kun näimme vaatekauppaan sisään astuessamme vihaisen, vihreään takkiin sonnustautuneen punahiuksisen naisen, joka huusi myyjälle ja vaati hyvitystä jostain ostamastaan tuotteesta. Menimme toiselle puolelle kauppaa ja hetken päästä näimme naisen rynnistävän ulos kaupasta tuohtuneena. Häneltä putosi lattialle nenäliina, kuitti tai vastaava. Naurahtelimme vähän naisen huonolle käytökselle. Valitsimme veljeni kanssa vaatteet, menimme sovituskoppiin ja päädyin ostamaan yhden paidan. Menimme kassalle. Sydän hyppäsi kurkkuun, sillä kassalla oli käynnissä täysin sama tilanne kuin kauppaan tullessamme. Siinä oli tismalleen sama nainen huutamassa tismalleen samat sanat myyjän vastatessa tismalleen samalla tavalla kuin hetkeä aiemmin. Sitten nainen rynnisti ulos tavalla, jonka olimme jo kerran nähneet. Nenäliina/kuitti putosi jälleen naiselta lattialle. Jokainen yksityiskohta oli identtinen. Veljeni ja minä hätkähdimme tilannetta niin paljon, että puhumme siitä vielä vuosien jälkeenkin.
Ollessani noin 14-vuotias, minulla oli muutaman viikon kausi, jolloin näin edeltävänä yönä unen, joka täsmäsi aina lempisarjani seuraavan jakson kanssa. Osasin aina kertoa perheelleni etukäteen jakson tapahtumat ja jopa repliikit, koska olin ne jo nähnyt unessa. Sarja lopetettiin, joten en tiedä, kauanko tätä olisi jatkunut.
Kommentit (1543)
Kuka v#ttu koodasi Antti Rinteen ja MIKSI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kasvaa myös joku noidanpoikanen. Taaperona monesti jutteli jollekin, jota muut eivät nähneet. Saattoi mennä ruokapöydän ääreen höpisemään tyhjälle tuolille, välillä pysähtyi ikäänkuin kuuntelemaan ja jatkoi höpinöitä, aina pois lähtiessään muisti sanoa heippa.
Viime keväänä olin vaihtamassa työpaikkaa, enkä puhunut tästä kenellekään ääneen mitään, mutta vatvoin asian kanssa monta viikkoa. Yhtenä päivänä tyttö (silloin 6v.) kysyi, että joko ne sieltä uudesta työstä soitti? Ja samana päivänä sain soiton, että olen tullut valituksi. Viime viikolla pähkäilin taas erään työhön liittyvän asian kanssa, enkä taaskaan puhunut siitä kenellekään mitään (työn luonteen vuoksi en pui asioita kotona) kun tyttö kesken hammaspesun totesi, että "kyllä sun äiti pitäisi tehdä asia X, jotta asian Y [tähän pätkä ammattijargonia] onnistuu." Teen välillä etänä töitä, mutta työkone on aina lukittu, enkä koskaan puhu tai käytä noita ilmaisuja kotona.
Itse olen lapsena ollut samanlainen, jutellut tyhjille kiikkutuoleille ja ilmeistä päätellen saanut vastauksiakin. Vienyt äidille palan talouspaperia ja todennut, että veljen nenä pitää pyyhkiä ettei veri sotke, ja kohta veli on tullut yläkerrasta, johon en mitenkään nähnyt, nenä rajusti verta vuotaen. Ei ollut kaatunut eikä mitään, mutta ajoittain nenä ratkesi. Olen myös nelivuotiaana käskenyt setäni istua alas sohvalle, koska "kohta sattuu tuohon", tökännyt setää rintaan ja tästä hetken kuluttua setä sai sydänkohtauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa uskoa Matrix-teoriaan koska en keksi mitään järkevää syytä miksi joku alieni haaskaisi aikaa, vaivaa ja laskentatehoa mun tylsän elämän simuloimiseen. Nytkin syön pitkästyneenä leipää lattialla ja kuuntelen hanhien kaakatusta. Katsooko jossain joku kolmikätinen alien tätä ja vetää tumppuun?
No miksi ihmiset pelaavat jotain Sims-pelejä? Sama juttuhan se olisi, paitsi että me satumme olemaan vähän kehittyneempiä älyllisesti yms.
Ovatko Sims-hahmot tietoisia olemassaolostaan?
Ei, mutta ilmeisesti missasit pointin. Jos ihmisiä kiinnostaa pelata Simsiä niin miksei sitten meidänkin elämä voisi olla jonkun Sims-peli. Kuvitellaan vaan että päätöksemme ovat omiamme jne., vaikka oikeasti meitä kliksuttelee joku pelaaja tekemään jotain. Ja nauraa ratketakseen, kun tyyppi syö leipää lattialla ja kuuntelee hanhien kaakatusta.
Itse ulvon sisäistä huutonaurua aina kun joku arvostettukin tiedemies tosissaan selittää miten tuntemamme universumi voi olla simulaatio.
Koska sinä tiedät paremmin, että se on ihan Tyhmää.
Ei vaan älyllistä epärehellisyyttä. Jos maailmankaikkeus on simulaatio on sillä oltava luoja. Kuitenkin nämä simulaatiosta selittävät ovat vankkumattomia ateisteja.
Jos ihminenkin osaa luoda simulaation, niin ei siihen mitään jumalolentoa tarvita, vaan jokin random vieras äly. Älyllistä epärehellisyyttä, mukamas...
Ymmärrätkö itse, että se sun vieras äly on luonut sen sun simuloidun universumisi?
Tällainen nosto tässä samalla, koska kyseessä on todella mielenkiintoinen aihe. Lisää kokemuksia kiitos. Mitään tämän ihmeellisempää ei valitettavasti mulle ole käynyt:
Asuin vielä kotona ja istuin olkkarissa, joka on suoraan eteisen jälkeen. Ei ollut telkkarikaan päällä, kunhan istuskelin. Kuulin, kun äidin vanha kovaääninen auto ajaa pihaan, autotallin raskas ovi aukeaa, auto ajetaan sisään, ovi lasketaan. Äitin kengät kopisee terassia pitkin, avain käy, ovi aukeaa juuri sillä raskaalla tavalla miten äiti sen riuhtaisee auki. Kuuluu iloinen "moooi!" aivan kuten äiti aina huutaa. Vastasin tylsistyneenä "moro" ja käännyin vasta sitten katsomaan ja toteamaan, ettei ketään ole missään. Kaikki tämä tapahtui sitten oikeasti noin kahden minuutin päästä. Onneksi, inhotti olla yksin kotona tuon jälkeen.
Jos luulette, että aivonne toimivat hyvin, olette väärässä. Aivot vääristelevät asioita koko ajan. Siksi esim. muistiin ei oikeasti VOI luottaa. Ei tarvitse olla mitään rinnakkaistodellisuuksia tai simulaatioita, vaan ihan vaan epätäydelliset ihmisaivot, joiden kemia välillä heittää niin, että syntyy tuollaisia kokemuksia.
Se, että kokee jonkin asian "kahteen kertaan", ei kerro mitään, koska siinä vaiheessa kun mietit koko asiaa, se on jo muisto, ja tahriintunut. Se, että mietit, että kaveri koki silloin sen saman asian, sekin on muisto. Ja siinä on kahden ihmisen aivot sotkemassa kuvioita.
Kurjaa, jos tämä vähentää magiaa elämästänne. Koen itse näitä jatkuvasti. Deja vuita melkein päivittäin. Ennalta näkemistä. Asioiden kertautumista silmien edessä. Se vain on ihan tutkittu, että aivoissa on vikaa, ja siksi näitä niin usein. Normaaleillakin, terveillä ihmisillä on monta kertaa elämässään. Minulla vain jatkuvasti, koska aivot ovat sairaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos luulette, että aivonne toimivat hyvin, olette väärässä. Aivot vääristelevät asioita koko ajan. Siksi esim. muistiin ei oikeasti VOI luottaa. Ei tarvitse olla mitään rinnakkaistodellisuuksia tai simulaatioita, vaan ihan vaan epätäydelliset ihmisaivot, joiden kemia välillä heittää niin, että syntyy tuollaisia kokemuksia.
Se, että kokee jonkin asian "kahteen kertaan", ei kerro mitään, koska siinä vaiheessa kun mietit koko asiaa, se on jo muisto, ja tahriintunut. Se, että mietit, että kaveri koki silloin sen saman asian, sekin on muisto. Ja siinä on kahden ihmisen aivot sotkemassa kuvioita.
Kurjaa, jos tämä vähentää magiaa elämästänne. Koen itse näitä jatkuvasti. Deja vuita melkein päivittäin. Ennalta näkemistä. Asioiden kertautumista silmien edessä. Se vain on ihan tutkittu, että aivoissa on vikaa, ja siksi näitä niin usein. Normaaleillakin, terveillä ihmisillä on monta kertaa elämässään. Minulla vain jatkuvasti, koska aivot ovat sairaat.
Voi hyvinkin olla, että joskus aivot tuottaa ihmisille erikoisia kokemuksia. Ja näinhän se tietysti onkin vaikka huumeiden vaikutuksen alaisena. Minusta on kuitenkin niitäkin kokemuksia, mitä ei välttämättä voi selittää aivotoiminnan häiriöillä, niinkuin molemminpuolinen kokemus telepatiasta, tai joku outo juttu joka on useamman ihmisen havaitsema, kuten oudot valoilmiöt.
Aina kun yritän vältellä kohtaamasta koiranulkoiluttajaa, tulee näitä henkilöitä joka suunnasta. Pieni kaupunki mutta silti näen kun kolmesta suunnasta tulee koiria. Liian usein myös kävelen 5 minuuttia ulkoiluttajan takana. Kävelee tasan samaa vauhtia kuin minä, mutta kiihdyttää kun olen ohittamassa. Miehelleni koirat myös haukkuvat vaikka hän on eläinrakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istuin kerran bussissa, katselin ulos ikkunasta. Yhden liiketilan ikkunassa oli verhot, joissa oli samaa kuviota kuin yksissä lakanoissani. Ajattelin siinä sitten itsekseni, että se kukkakuvio muistuttaa ehkä vähän Marimekon Unikkoa. Samassa bussin radiosta alkoi kuulua jokin Marimekkoon liittyvä uutinen. :D
Monesti on käynyt myös niin, että radiota kuunnellessa (tai spotify soittolistaa sekoituksella kuunnellessa) tulee sellainen olo, että ”voi kun sejase biisi kuuluisi seuraavaksi” ja sitten se pärähtääkin soimaan!
Vierailija kirjoitti:
Meillä kasvaa myös joku noidanpoikanen. Taaperona monesti jutteli jollekin, jota muut eivät nähneet. Saattoi mennä ruokapöydän ääreen höpisemään tyhjälle tuolille, välillä pysähtyi ikäänkuin kuuntelemaan ja jatkoi höpinöitä, aina pois lähtiessään muisti sanoa heippa.
Viime keväänä olin vaihtamassa työpaikkaa, enkä puhunut tästä kenellekään ääneen mitään, mutta vatvoin asian kanssa monta viikkoa. Yhtenä päivänä tyttö (silloin 6v.) kysyi, että joko ne sieltä uudesta työstä soitti? Ja samana päivänä sain soiton, että olen tullut valituksi. Viime viikolla pähkäilin taas erään työhön liittyvän asian kanssa, enkä taaskaan puhunut siitä kenellekään mitään (työn luonteen vuoksi en pui asioita kotona) kun tyttö kesken hammaspesun totesi, että "kyllä sun äiti pitäisi tehdä asia X, jotta asian Y [tähän pätkä ammattijargonia] onnistuu." Teen välillä etänä töitä, mutta työkone on aina lukittu, enkä koskaan puhu tai käytä noita ilmaisuja kotona.
Itse olen lapsena ollut samanlainen, jutellut tyhjille kiikkutuoleille ja ilmeistä päätellen saanut vastauksiakin. Vienyt äidille palan talouspaperia ja todennut, että veljen nenä pitää pyyhkiä ettei veri sotke, ja kohta veli on tullut yläkerrasta, johon en mitenkään nähnyt, nenä rajusti verta vuotaen. Ei ollut kaatunut eikä mitään, mutta ajoittain nenä ratkesi. Olen myös nelivuotiaana käskenyt setäni istua alas sohvalle, koska "kohta sattuu tuohon", tökännyt setää rintaan ja tästä hetken kuluttua setä sai sydänkohtauksen.
Esim tuohon lapsen antamaan x - y neuvoon. Puhut unissasi ja myös työasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina kun yritän vältellä kohtaamasta koiranulkoiluttajaa, tulee näitä henkilöitä joka suunnasta. Pieni kaupunki mutta silti näen kun kolmesta suunnasta tulee koiria. Liian usein myös kävelen 5 minuuttia ulkoiluttajan takana. Kävelee tasan samaa vauhtia kuin minä, mutta kiihdyttää kun olen ohittamassa. Miehelleni koirat myös haukkuvat vaikka hän on eläinrakas.
Law of Attractionia soveltaen tämä johtuu siitä, että vedät puoleesi koiria, koska lähde-energia ei tunnista kielteistä ajatusta. Se kuulee vain sanan koira ja lähettää tiellesi koiria haluat niitä sitten tai et. Koita mieluummin ajatella, että haluat tavata lapsia, niin tapaat näitä todennäköisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun yritän vältellä kohtaamasta koiranulkoiluttajaa, tulee näitä henkilöitä joka suunnasta. Pieni kaupunki mutta silti näen kun kolmesta suunnasta tulee koiria. Liian usein myös kävelen 5 minuuttia ulkoiluttajan takana. Kävelee tasan samaa vauhtia kuin minä, mutta kiihdyttää kun olen ohittamassa. Miehelleni koirat myös haukkuvat vaikka hän on eläinrakas.
Hei nyt ne lääkkeet, oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä varsin hyvin, että aivot tekevät usein temppuja ja esim. valemuistot voivat tuntua täysin aidoilta, mutta ovat nämä silti mielenkiintoisia ja joskus tuntuu, että aivot menevät solmuun, kun näitä miettii. Tuo Mandela-efekti on esimerkiksi todella kuumottava, kun jonkun niistä ns. muutoksista kokee voimakkaana.
Itse muistan yhden kerran, kun mieleeni yhtäkkiä tuli kirkkaana muisto eräästä naisesta, jonka olin nähnyt muutaman kerran eräässä kesätyöpaikassa ehkä kymmenisen vuotta sitten. Saman tien tämä kyseinen nainen avaa jonkun kerrostalon varaston oven ja tulee ulos. Se ei tosiaan ollut läpinäkyvä ovi eli en olisi voinut nähdä naista ennalta ainakaan sillä kertaa.
Lähdin risteilylle ja ajattelin, että kohtaan siellä erään ihmisen, johon olin ihastunut. Kyse ei ollut toiveesta, vaan ikään kuin varmasta tiedosta. Hän olikin sitten laivan yökerhossa. Ja ei, emme päätyneet lopulta yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun Prodigyn Firestarter-biisi ilmestyi ja alkoi soida joka paikassa, niin ihmettelin miksi vanhasta 80-luvun lopun biisistä tuli yhtäkkiä ysärillä hitti. Minulla oli jopa kasarilla nauhoitettujen kasettien joukossa yksi, johon olin kyseistä kappaletta alkanut nauhoittaa radiosta kun kuulin sen eka kerran, mutta jätin sen kesken kun en pitänyt biisistä. Pyörittelin kasetin kynällä alkuun ja nauhoitin päälle WASPin Wild Childin, mutta olin katsonut kohdan huolimattomasti ja Firestarterin ärsyttävä alku kuului nauhalta aina jonkin aikaa ennen Waspia. Kasetti oli rikkoutunut myöhemmin joten en pystynyt tarkastamaan asiaa. Juttu vaivaa hiukan edelleen.
Mulla on viiden vuoden päiväkirja, johon kirjoitan nyt kolmatta vuotta. Kirjoitan siihen joka päivä edes yhdellä lauseella päivästä jotakin. Jos satun olemaan muualla muutaman yön, kirjoitan puhelimen kalenteriin ylös muutamalla sanalla jos on sattunut jotain jonka haluan vuosien päästä lukea (Trump valittiin pressaksi, törmäsin vanhaan tuttuun, mitä vain).
No olin sitten pari yötä pois ja täytin kotiin tultuani päiväkirjani maanantaihin asti, kirjoitushetkellä oli tiistai. Jätin tiistain tyhjäksi, sillä oli vielä aamupäivä ja olin menossa kaverin kanssa pelaamaan tennistä ja muitakin suunnitelmia oli. En halunnut ns. etukäteen siis kirjoittaa vielä sen päivän kohdalle kun päivä vielä muotoutui. Tulinkin sitten aika myöhään kotiin, enkä kirjoittanutkaan tiistain kohdalle mitään vaan painelin nukkumaan.
Keskiviikkona sitten rupesin täydentämään tiistaita. Muuten kiva, mutta tennis ja kaikki muu tiistain tapahtuma luki maanantain kohdalla.
Näin itseni kävelemässä toisella puolella Espan puistoa parikymmentä vuotta sitten. Katsoin kerran ja toisen Kävelin eteenpäin jotain 20m ja mietin että ei tietenkään voi olla. Oli pakko lopulta lähteä puiston läpi tarkistamaan ja näin tyypin n 100m päässä kääntymässä oikealle. Panin juoksuksi ja kun käännyin, hän oli tietysti kadonnut. Mielikuvitus vaan kai temppuili.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on käynyt tosi monesti niin, että kun luen kännykällä jotain netistä ja telkkari on auki, niin molemmista tulee samaan aikaan sama sana. Aloin kirjoittaa sitten nämä sanat ylös, ja huomasin, että joistakin niistä muodostuu lauseita. Kerran tuli esim. tällainen: "hanki kesätyö politiikasta". Sitten säikähdin oikeasti, kun tuli lause "nainen kuole tänään".
Minulla käy samaa! Luen jotain ja heti perään sama sana tulee radiosta tai tvstä.
t. se joka kirjoitti sisaruksen ja äidin kuolemasta
Vierailija kirjoitti:
Mulle käy jatkuvasti niin että keksin kiinnostua jostain asiasta, josta en ole kuullut tai lukenut mistään ja ehkä noin puolen vuoden päästä se on otsikoissa, ja hehkutetaan miten nyt on "löydetty" tällainen uusi juttu. Ihan kuin aivot nappaisi sen ilmasta ennakkoon. Myös jotkut typerät vitsit mitä olen keksinyt ja möläyttänyt, ovat tulleet jonkin ajan päästä vastaan telkkarissa, joskus peräti sarjan aiheena. En tietääkseni tunne ketään joka moisia tekisi. Se pistää kyllä miettimään onko ohjelmassa joku bugi.
Biisien kanssa käy tätä samaa, todella usein etenkin viime vuosien aikana olen miettinyt onko joku kuunnellut juttujani tai ajatuksiani uusia biisejä tehdessään :D
Tiedän että moneen biisiin voi samaistua moni ja siksi ne menestyvätkin, mutta kummasti ne pulpahtavat esille juuri samaan kohtaan omien elämäntapahtumien kanssa.
"Tuntemamme universumi"?? :DDDDD Helvetin hyvin tunnetaankin joo. Sori jos joku jo tarttui tähän ennen minua, nousi verenpaine sen verran että oli pakko tarttua tähän heti itse