Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Näitä olen joskus lukenut redditistä, siellä oli varmaan tuhansia tosi creepyjä tapauksia. Mä tiedeuskovaisena olen alkanut vähän uskoa, että jotain mätää tässä maailmankaikkeus-systeemissä on :D

Minulla on sattunut pari kertaa tilanteita, joiden todennäköisyys on todella pieni. Esim. törmäsin kerran ihastukseeni (eli kyseinen ihminen oli pyörinyt minulla ajatuksissa melko intensiivisesti) sellaisessa paikassa, jossa itse kävin kerran elämässä. Ja jotenkin tuo ihminen oli siellä yhtä aikaa minun kanssani ja käveli suoraan minun luo halaamaan. Saman ihmisen kanssa meillä oli pitkään myös muuten hyvin telepaattinen suhde, jossa ennakoitiin toistemme tilanteet ilman mitään näkyvää viestintää. Näin myös kerran unta hänen kuolleesta siskostaan (en tiennyt siskosta, enkä siitä, että hän oli juuri kuollut), jossa hän kysyi minulta veljensä kuulumisia. Kun myöhemmin näin kuvan tästä siskosta, se vastasi unessa näkemääni naista. Huoh.

Eli uskon, että voimakkaat tunnetilatkin voivat jotenkin laukaista universumiin 'madonreikiä', jotka mahdollistavat outoja yhteyksiä.

Keira Knightleylla oli varmasti usein glitch-tunne Pirates of the Caribbean-elokuvien aikaan kun päivisin teki hommia Orlando Bloomin kanssa, ja vapaa-aikana seurusteli hänen kaksoisolentonsa kanssa.

Mä en jaksa uskoa Matrix-teoriaan koska en keksi mitään järkevää syytä miksi joku alieni haaskaisi aikaa, vaivaa ja laskentatehoa mun tylsän elämän simuloimiseen. Nytkin syön pitkästyneenä leipää lattialla ja kuuntelen hanhien kaakatusta. Katsooko jossain joku kolmikätinen alien tätä ja vetää tumppuun?

Kaverit lahettivat Australian-lomaltaan kuvan minusta istumassa heidan takanaan olevassa poydassa. Nain ko. kuvan ja se oli jopa omasta mielestani mina. 

Semmosia tilanteita, että olen etsinyt jotain esinettä ja vaikka haravoinut pöytää katseellani ja toisella katsomisella esine on paikassa, jossa en sitä muutama sekunti sitten nähnyt.

Mulla tuli kerran mieleen että olikohan ryppy matriksissa :D. Menin puolen päivän aikaan ruokakauppaan. Ovelle kävelkessäni toisesta suunnasta tuli noin 75 v ruutupaitainen, hieman erikoisesti pukeutunut papparainen ja pysähtyi oudosti noin kolmen metrin päähän ovesta seisomaan. Katsoi siis vain eteensä ilmeettömänä ja seisoi. No en siitä sen kummempia miettinyt, ajattelin vain että olipa outo papparainen, kävelin ohi ja jatkoin päivää. Illalla vein lasta toiseen kuntaan liikkaharjoituksiin, odotin autossa käpykylän keskustassa ja oli hämärää, melkein pimeää. Odotellessani huomasin että ei hitsi, nyt tuolta vähän matkan päästä kävelee taas saman oloinen ruutupaitainen papparainen aika kummallisella tienpätkällä! Pappa kääntyi sivukadulle niin kaukana etten voinut olla yhtään varma että oli sama pappa. Pointti on se ettei tällaisissa pikkukylissä 75 v papat lenkkeile tai käveleskele ympäriinsä, jos lenkkeilee niin niillä on tuulitakit eikä mikään ruutupaita. Oli jo niin viileääkin että olin takki päällä jne. Luultavasti vain kaksi sattumaa mutta huvitti silti.

Minulla on yksi erikoinen kokemus joka varmaan menee tähän kategoriaan. Silloin 6v poikani ja minä istuimme keittiössä, söimme välipalaa ja katselimme ikkunasta ulos. Poika sitten äkkiä katsoi minua huolestuneena ja kysyi: "Äiti, sattuiko sitä tyttöä joka kaatui pyörällä tuossa postilaatikon edessä?" Ihmettelin, että mahtaa taas höpöttää, ikkunan edessä olevalla tiellä ei ollut kulkenut ihmisiä koko välipalahetken aikana. Sitten katsoin ikkunasta ulos: näin, kun mutkasta kaartoi ala-asteikäinen tyttö pyörällä, menetti jotenkin pyörän hallinnan ja kaatui suoraan postilaatikkomme eteen. Olin niin ällikällä lyöty, etten ehtinyt tytön avuksi ennen kuin hän jo nousi ylös ja jatkoi matkaansa.

Tyttö pesi hampaat ja käveli huoneeseensa , sitten kylppäristä kuului miten hammasmuki kolahti lavuaaria vasten,

Lentokone paikallaan ilmassa.

Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.

Heitin rintsikkani tuolille mutta ne tippuivat äänettömästi lattialle , meni ehkä 2 sekuntia ja nyt kuului se  putoamisääni. Mietin siinä että mitä helkkaria?

Mulle käy usein arjessa niin että olen ajatellut jotain asiaa tai ihmistä ja sitten piakkoin näen tämän saman jutun jossain. En ole nähnyt Matrixia eikä tämä ehkä vastaa sitä ilmiötä, mutta tämä on hämäävää koska tapahtuu tosi usein. Vähän kuin jotain "etiäis-ilmiötä". Usein ne ovat ihan randomeja arkiasioita, kuin joku tietäisi ajatukseni ja toisi jutun eteeni.

Kamalimpia esimerkkejä: 12-vuotiaana palasin vkloppureissulta sisaruksen kanssa ja pihassa oli lippu puolitangossa, heitin vitsillä että vauvasisaruksemme on kuollut. Menimme sisälle ja saimme kuulla että näin on.

Tänä vuonna puhelimeeni soitettiin isäpuoleni numerosta ja ajattelin heti että äidille on tapahtunut jotain pahaa, no se olikin äitini joka soitti. Seuraavalla viikolla sain taas puhelun isäpuolen numerosta, tällä kertaa siellä oli isäpuoli joka kertoi äitini kuolleen juuri äkillisesti kotona.

Onkohan se leffa totta ? En kyllä haluaisi herätä jostain  pussista killumasta :D

Tulin bussilla töistä ja vieressäni istui pappa ja kaksi pikkuista poikaa. Nousin bussista pois ensimmäisenä ja kävelin kovalla vauhdilla sata metriä vaihtobussin pysäkille. Kun nousin uuteen bussiin, niin sama pappa ja pikkupojat istuivat samoilla paikoilla siellä. Silloin huimasi.

Olin junassa ja edessäni riiteli pariskunta, nuori nainen huopahatussa ja pitkähiuksinen kundi joka söi irtiksiä. Kun poistuin  pariskunta jäi sinne, näin heidät vielä ikkunan läpi. Juoksin toiseen junaan ja  sama pari istui siellä käyden samaa riitaa läpi, kundin suu täynnä irtiksiä. Luulin oikeasti että olen tullut hulluksi  ja kohta näen pinkkejä norsuja lentelemässä junan vierellä tai jotain !

Vierailija kirjoitti:

Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.

Mulle käy toisen lapseni kanssa usein näin. Ja juuri niin että tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Esim. kerran luin puhelimelta laivamatkatarjouksia, lapsi oli leikeissään selkä minuun päin ja kysyy yhtäkkiä innostuneena, ai mennäänkö me laivalle? (Asiasta ei ollut puhuttu mitään lapsen kanssa).

Sikiöaikana lapsen soluja päätyy äidin elimistöön ja niitä on löydetty vuosia myöhemmin mm. äidin aivoista. Olenkin arvellut että lapseni soluista on muodostunut aivoihini joku "vakoiluelin" :D

Vierailija kirjoitti:

Olin junassa ja edessäni riiteli pariskunta, nuori nainen huopahatussa ja pitkähiuksinen kundi joka söi irtiksiä. Kun poistuin  pariskunta jäi sinne, näin heidät vielä ikkunan läpi. Juoksin toiseen junaan ja  sama pari istui siellä käyden samaa riitaa läpi, kundin suu täynnä irtiksiä. Luulin oikeasti että olen tullut hulluksi  ja kohta näen pinkkejä norsuja lentelemässä junan vierellä tai jotain !

Eikö kaikissa junissa ole nykyään valvontakamerat? Mietin vain, että periaatteessa olisi ollut mahdollista jällkeenpäin selvittää, oliko sama pariskunta todella molemmissa junissa... Vaikka enhän tiedä, tapahtuiko tämä ennen kuin isoveli rupesi valvomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sattui toisen poikani kanssa useamman kerran hänen ollessaan alle kouluikäinen, että ajattelimme jotain satunnaista asiaa yhtä aikaa ja tavallaan aloitimme siitä ääneen keskustelun keskeltä keskustelua. Olin pojan kanssa hyvin läheinen ja meillä on samanlainen ajatuksenjuoksu, joten pistin sen vain telepatian piikkiin. Joskus tosin hätkähdin kun poika alkoi puhua aivan kuin olisi kuullut ajatukseni.

Mulle käy toisen lapseni kanssa usein näin. Ja juuri niin että tuntuu että hän lukee ajatuksiani. Esim. kerran luin puhelimelta laivamatkatarjouksia, lapsi oli leikeissään selkä minuun päin ja kysyy yhtäkkiä innostuneena, ai mennäänkö me laivalle? (Asiasta ei ollut puhuttu mitään lapsen kanssa).

Sikiöaikana lapsen soluja päätyy äidin elimistöön ja niitä on löydetty vuosia myöhemmin mm. äidin aivoista. Olenkin arvellut että lapseni soluista on muodostunut aivoihini joku "vakoiluelin" :D

Itselläni on 5v poikani kanssa myös kuin telepatiaa, ainakin vireystasosta. Todella usein kun itse käyn lepäämään poika havahtuu, nykyään se on unissaan huudahtamista, itkeskelyä, kävelemään lähtemistä tai muuta levottomuutta unessa. Tosi monena iltana/yönä, vaikka menisin eri aikoihin nukkumaan. Ihan kuin aistisi että en ole varjelemassa häntä/elinvoimani on heikompaa.

Tyttäreni kanssa en ole kokenut samaa, poika on ollut aina muutenkin paljon enemmän minussa kiinni.

Nousin kerran bussiin Helsingissä ja hetken päästä totesin meneväni kyseistä linjaa väärään suuntaan.

Painoin pysäytysnappia ja nousin bussista. Kävelin kadun yli toiselle puolelle ja saman tien sieltä tulikin samaa linjaa toiseen suuntaan kulkeva bussi. Näytin pysäytysmerkkiä ja nousin bussiin, jota ajoi sama kuljettaja kuin sitä bussia, josta olin juuri noussut.