Miksi stressata työstä, kun voisi tehdä ei stressaavaa työtä?

Sepä se, mutta palkat on niin huonot että saa stressata ihan yksinkertaisista raha-asioista. Rahat ei riitä äkillisiin muuksiin. Sairastuminen ei onnistu. Ei ole varaa jäädä töistä pois. Pari päivää kipeänä tarkoittaa että kuukauden tuloista menettää 100e. Se on liikaa.

Eli ei voi sairastaa ja ei ole vakuutuksia eikä työterveyttä.

Sen lisäksi näissä roskaduuneissa työnantaja huutaa ja pakottaa tekemään nopeammin. Ei ole palkattu väkeä tarpeeksi ja joutuu tekemään useiden ihmisten työtaakan. Se heijastuu myös siihen että painostetaan jäämään ylitöihinkin vaikka oma elämä kärsisi siitä. Vain muutaman euron tähden menetän vapaasta ajastani kalliit tunnit.

Stressaavasta työstäni maksetaan edes kunnon palkkaa. Opiskeluaikana jämäduuneja painaessani sain myös kokea ihmisten ylenkatseen, vaikka olin ihan yhtä fiksu ja nätti kuin nyt hyväpalkkaisenakin. Olipahan kasvattava kokemus.

Mua ei yhtään haittaa enää paskaduuni. Ylpeys on karissut ja teen työni kunnolla. Palkka on ihan OK, sillä työni on stressitöntä!! Ja päivätyötä.

En haaveile 300 000 e asuntolainojen takaisinmaksusta.

Tuntuu todella vapauttavalta ja vapaa-ajalla voin kehittää itseäni enkä miettiä vain työtä! Suosittelen.

Useimmat stressaavat vaikka ei tarvitsisi.

Ei työ ole se stressaava asia, vaan työntekijä. Minä teen kuulemma stressaavaa työtä, mutta en jaksa ottaa tätä sillä tavalla.

Hesarissa oli juttu statusstressistä. Sitä kokevat ihmiset sitä vähemmän, mitä korkeampi asema yhteiskunnassa. On ihan todellinen tutkittu ilmiö. Ja niin kuin ykkönen sanoi, stressiä aiheuttaa suorittavissa töissä nykyään tappiin vedetyt tuottavuusvaatimukset.