Muuttuuko narsistiksi, jos pääsee isoksi pomoksi, vai pitääkö olla narsisti, jotta voi päästä isoksi pomoksi?

Johtajuuteen suuntautuvassa ihmisessä on aina narsistisia piirteitä. Yleensä enemmän kuin vähemmän. Kukapa muu haluaisi manipuloida ja alistaa massoja.

Ei välttämättä. Tämä vastaus molempiin kysymyksiin.

Ei minun pomoni ainakaan mikään narsisti ole. Hän on ihan tavallinen ihminen, joka tekee vain hiukan eri juttuja työpaikan hyväksi. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut vihaavat kaikkia pomoja.

Ei pomot narsisteja ole. Ne Vain katselevat kokonaisuutta ihan eri kulmasta kun työntekijöt.

Vierailija kirjoitti:

Ei minun pomoni ainakaan mikään narsisti ole. Hän on ihan tavallinen ihminen, joka tekee vain hiukan eri juttuja työpaikan hyväksi. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut vihaavat kaikkia pomoja.

Tässä tarkoitettiin varmaan sellaisia "ostinpa firman rahoilla golf-osakkeen, koska mä voin" -tyyppisiä pomoja.

Ei muutu, mutta Suomessa sen tyyppisiä ihmisiä suositaan esimiehinä. Ei tarvitsisi olla myöskään. On muitakin tapoja johtaa kuin se autoritäärinen pelottelu/haukkuminen/uhkailu/karjuminen. Suomessa on hirveän vanhanaikainen suhtautuminen johtamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei muutu, mutta Suomessa sen tyyppisiä ihmisiä suositaan esimiehinä. Ei tarvitsisi olla myöskään. On muitakin tapoja johtaa kuin se autoritäärinen pelottelu/haukkuminen/uhkailu/karjuminen. Suomessa on hirveän vanhanaikainen suhtautuminen johtamiseen.

”Johtoryhmästä” kokemusta juurikin pelottelu/haukkuminen/uhkailu-linjasta. Ikää 55, setämieshabitus ja tämä tyyli pitää myös vapaa-ajan ihmissuhteissa. Täysi hirviö, kuvottava ihmisen irvikuva.

Narsisti on narsisti. Jotkut pääsee isoiksi pomoiksi. Loput kuvittelee olevansa isoja pomoja, vaikka olisivat ojan pohjalla makaavia nistejä.

Jos minä perustaisin firman, niin pitäisin kyllä huolta työntekijöistäni. En tiedä olisinko mitenkään ylimukava, mutta sanotaan, että yrittäisin olla mahdollisimman reilu/rehti. Työelämässä ei tarvitse mielestäni mielistellä ketään ja lipsutella pyllyä, vaan kohdella toisia reilusti. Osaisin kyllä sanoa tiukasti ilkeille työntekijöille ja varmaan saisivat kenkää myös aika nopeasti. Toki jo haastatteluvaiheessa katsoisin, onko henkilöissä jotain niskavilloja nostavaa. Olen kyllä pohtinut oman yrityksen perustamista, mutta näin varattomana pitäisi ensin saada se yksin pyörimään muutaman vuoden, että olisi varaa ottaa työntekijöitä. Kuitenkin haaveilen, että tuloksesta jaettaisiin sopiva määrä bonuksina työntekijöille, jotka ovat sen tuloksen kuitenkin tehneet ja siksi myös osan siitä ansainneet. Loput käytettäisiin yrityksen kehittämiseen.

Minullakin on ollut hyviä pomoja, mutta esimiehistä en voi sanoa samaa. Edellisen työpaikkani toinen esimies oli ihan ilmiselvä narsisti ja kyllä osasi lypsää firman kassaa omien etujensa mukaisesti. Palkkoihin ei muka löytynyt varoja, mutta esimiehen "työsuhdelounaisiin" löytyi varoja vaikka joka päivälle. Nämä lounaat olivat siis lähinnä hänen omia yksinäisiä lounaitaan, mutta joskus hän kävi toisen esimiehemme kanssa lounaalla. Nyt kun selaisi finderista taloustietoja kyseisestä yrityksestä, niin jokainen vuosi, minkä tämä esimies on ollut firmassa on aika rajusti pakkasen puolella tuloksen kannalta :D Ensimmäinen vuosi kyllä kaikkein kirkuvimmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muutu, mutta Suomessa sen tyyppisiä ihmisiä suositaan esimiehinä. Ei tarvitsisi olla myöskään. On muitakin tapoja johtaa kuin se autoritäärinen pelottelu/haukkuminen/uhkailu/karjuminen. Suomessa on hirveän vanhanaikainen suhtautuminen johtamiseen.

”Johtoryhmästä” kokemusta juurikin pelottelu/haukkuminen/uhkailu-linjasta. Ikää 55, setämieshabitus ja tämä tyyli pitää myös vapaa-ajan ihmissuhteissa. Täysi hirviö, kuvottava ihmisen irvikuva.

Samaa kokemusta, suomalaista ”johtajamentaliteettia”. En tajua miten jumala antaa tuollaisten elää keskuudessamme.

Kyllä ja kyllä. Joillakin nousee pissa päähän kun vastuuta tulee lisää, joillakin on jo valmiiksi ja kipuavat suunnitelmallisesti. Mutta jotkut taas osaavat johtaa ilman että nousevat toisten yläpuolelle ja silloin pissakaan ei kihoa hattuun.

Usein johtotehtävissä odotetaan tiettyä jämäkkyyttä. Olen nähnyt monta entistä kivaa ihmistä vallan turmelemina.

Narsistisia pyrkyreitä. Ihmisinä paariaa.

Kyllä ne narsismin piirteet näkyvät jo ennen johtotehtäviin siirtymistä. Moni ei vaan tunnista niitä. Narsisti polkee muita kilpailijoitaan jo ennen kuin on esimies. Johdolle hän esiintyy tehokkaana ja hyvänä ihmisenä ja muita hän haukkuu ja mustamaalaa. Kyllä tuo hyväksikäyttö, epäempaattisuus, itsekeskeisyys ja piilonegatiivisuus näkyvät jo aikaisin.

Narsistiksi ei muututa aikuisiällä.

Linkedinissä kiertää hyvä video Simon Sinekin esityksestä, missä hän puhuu suorituksesta vs. luottamus. Yritysmaailmassa on monta mittari, millä arvioida miten menestyvä joku on, mutta vähän mittareita miten hyvä johtaja joku on. Menestystä usein saa olemalla röyhkeä ja epämiellyttävä.