Mulla meni koko nuoruus pilalle ensimmäisen mieheni kanssa
Kommentit (16)
Voit olla haaskaamatta loppuelämääsi johonkin mänttiin.
Vierailija kirjoitti:
Myöhäistä rypistellä kun on paskat housussa.
Niinhän se tietysti on
No meni sitten miten meni mut nyt on toinen mies kiinnostuksen kohteena ja olen unohtanut jo exäni. Nähdään niin harvoin. Kaksi lasta meillä.
Kannattaa pilata myös loppuelämä murehtimalla menneitä katkerana hapannaamana.
Vierailija kirjoitti:
Myöhäistä rypistellä kun on paskat housussa.
Mene sinä pesemään housusi, vellihousumies.
Ikinä ei ole liian myöhäistä muuttaa elämänsä, paitsi kuoltua.
Onneksi nykyään saa eron ja osituksessa puolet.
Sama mulla. Mutta kun sen asian murehtiminen ei tuo minkäänlaista mielihyvää ja kello edelleen tikittää. Joten olen jatkanut elämää omilla ehdoillani.
Ei sinun nuoruutesi ole voinut mennä pilalle yhden miehen takia. Elämässä on muutakin kuin pelkästään mies ja parisuhde. Jos sinulla ei ollut nuorena muuta, ei se ainakaan pelkästään miehen syy ole.
AP, sun olisi pitänyt jättää myös tämä turha ja omaan napaan tuijotteleva aloitus tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun nuoruutesi ole voinut mennä pilalle yhden miehen takia. Elämässä on muutakin kuin pelkästään mies ja parisuhde. Jos sinulla ei ollut nuorena muuta, ei se ainakaan pelkästään miehen syy ole.
Hyvä näkökulma. Noinhan se on. Jos syyllisiä aletaan hakea, niin voi myös kysyä, että kuka sen sellaisen miehen sitten oikeastaan ap:lle valitsikaan?
Onneksi sinulla on koko loppuelämä aikaa korvata se takaisin. Ei muuta kuin häntä pystyyn!
Mä taas etsin miestä. Välillä tuntui kuka tahansa kelpasi.
Kuinka paljon meni rahaa, kun maksoin yksin asumisesta ja matkoilla piti olla iloinen kuka tahansa tuttu lähti mukaan. Oli seuraa ja huonelaskun jakaja.
Paras kommentti pitkään aikaan av:lla.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi sinulla on koko loppuelämä aikaa korvata se takaisin. Ei muuta kuin häntä pystyyn!
Se vaan kun muut ihmiset kärsivät myös ja en mä häneltä mitään rahaa saanut, päinvastoin menetin kaikki rahani.
Vierailija kirjoitti:
Se vaan kun muut ihmiset kärsivät myös ja en mä häneltä mitään rahaa saanut, päinvastoin menetin kaikki rahani.
Samma här! Saatiin vahinko lapsi parikymppisinä. Minä kävin töissä, kun mies ikuisuusopiskeli saamatta koskaan tutkintoa ja menemättä töihin. Kymmenen vuoden jälkeen ero ja päätös elää itseäni kuunnellen. Aloitin opiskelut työn ohessa, enää ei kiukuta, vaikka olenkin yksinhuoltaja ja jo kolmenkympin paremmalla puolella. Olisin ikuisesti katkera, kiukkuinen ja vihainen, jos olisin exmieheni kanssa. Olisin joutunut odottamaan ja odottamaan, että herra suvaitsee lähteä töihin, jotta minulla on varaa opiskella. Nyt on yksi suu vähemmän ruokittavana, vähemmän siivottavaa, vähemmän pyykkiä huollettavana ja homma pelittää ja mulla on vihdoin olo, että elämä on mun käsissä ja saan toteuttaa unelmani ja luoda mieleisen elämän.
Ap älä suhtaudu asioihin katkerasti, vaan elä itsellesi! Lopulta me ne miehet valittiin ja se on osa elämää, kaikesta opitaan ja kaikki kokemukset kasvattaa!
Myöhäistä rypistellä kun on paskat housussa.