Lue keskustelun säännöt.
Työkaveri (nainen) teki lapsen yksin ja antaa sen kuulua
14.10.2019 |
Työkaveri (nainen) teki lapsen. Oli jo pitkään halunnut äidiksi, mutta sopivaa puolisoa ei tullut vastaan. On biseksuaali, seurustellut kaikkien sukupuolien kanssa. Hienoa, että uskalsi toteuttaa unelmansa, terve lapsi syntyi hieman yli vuosi sitten.
Nyt on sitten palannut töihin. Hänellä on hyvät tukiverkot, vanhemmat asuu naapurissa ja siskonsa hoitaa myös lasta.
Alkuun kaikki oli ihanaa, vauva sitä, vauva tätä. Pidämme jonkinverran yhteyttä myös siviilissä. Mutta nyt viimeisinä kuukausina mukaan on tullut kovaan ääneen huutamista siitä, miten hänellä on vaikeaa (kun on yh), miten meillä parisuhteessa lapsensa tehneillä on helppoa (kun on kaksi vanhempaa). On tuonut tätä myös työpaikalle ja perustelee kaikkia tällä "minä haluan lomani tähän, koska lapsi", "minä valvoin viime yönä, koska lapsi", "helppoa se on teillä, kun voitte mennä vuorotellen suihkuun" jnejne
Missä vaiheessa voi enemmän tai vähemmän kauniisti sanoa, että itse sen lapsen teit, nyt sitten elät sen valinnan kanssa? Ymmärrän jouston ja tuen (esim työnantajalta) tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos toisen mentaliteetti on se, että hän lomailee seuraavat viisi vuotta heinäkuussa (koska lapsi) ja hänellä on vaikeaa (koska lapsi) ja meillä muilla niin helppoa, niin vähän alkaa mennä jo meillä muilla tunteisiin.
Kommentit (3)
Mä kysyisin kakistelematta suoraan (asiallisesti) että miksi halusi sen lapsen yksin, täysin oma valinta. Selitykset ja jaarittelut kuultuani toteaisin että ei se meidän muiden vika ole jotta sillä on vaikeaa. Kolmanneksi sanoisin notta ei se ole etuoikeutettu mihinkään, lomat vuorollaan ym. Sentakia koska oli ihan oma päätös hankkia mukula yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa voi enemmän tai vähemmän kauniisti sanoa, että itse sen lapsen teit, nyt sitten elät sen valinnan kanssa?
Joka kerta, kun valittaa asiasta.
Sinkkuna olen toisinaan ollut ihmeissäni kun osa kokee ja tuntee, että koska olen sinkku niin ilman muuta ja ehdottomasti minun olisi joustettava silloin kun jaetaan loma aikoja ja tajuttava, että totta kai ensin lomatoiveissa huomioidaan he, joilla on parisuhde ja lapsi(/a) seuraaksi yksinhuoltajat (älkää kysykö minulta miksi tässä järjestyksessä), sitten pariskunnat ja sitten vasta sinkut ja herramiehenä minun tottahan toki tulisi tajuta joustaa ja ymmärtää, että naisten loma toiveet huomioidaan tässä kohtaan ennen miesten toiveita.
- Joskus olen hiemanvaloittanut haaveitani, mutta jonkun toisen mielestä mitä ilmeisemmin kärkkäästi provsoinut keskustelua ja sanonut, että mihin minä (miehenä) oikeastaan kumppania tarvitsen mutta oma lapsi tai lapsia olisin halukas saamaan, vaikka en ole sopivaa kumppania naista (, enpä kyllä miestäkään) kohdannut ja löytänyt rinnalleni, jonka kanssa saattaisin tämän haaveeni ja toiveeni lapsesta toteuttaa, niin en ole voinut välttyä vaivaantuneelta hiljaisuudelta ja kulmien kohoamiselta, että mitähän oikein höpötän ja tulin sanoneeksi.
Tasa-arvoon lienee siis vielä hieman matkaa.