Tänään on sapattivuoteni ensimmäinen päivä!

Ai miten olen taas heräilevää elämäniloa, odotusta ja tarmoa täynnä, myös syvää helpotusta.

Taustaa sen verran, että olen työskennellyt hoitajana viimeiset 15 vuotta, lapset ovat jo suht isoja (toinen kutosella, toinen ysillä) ja perheeseemme kuuluu myös työssäkäyvä mies.

Olen keikkunut työuupumuksen rajoilla viimeiset pari vuotta jo, olen ollut tosi väsynyt ja uupunut työstäni, vapaa-aika on mennyt sumussa ja palautuessa, mitään muuta en ole jaksanut tehdä. Päätin silloin pari vuotta sitten, että alan säästämään tiukasti ja mahdollistan siten itselleni omakustanteisen sapattivuoden töistä. No, pari vuotta säästin, ilmpitin irtisanoutumisestani pari viikkoa sitten ja tadaa, tänään ensimmäinen VAPAA päivä, ja vuosi vapaata edessä!

Jo irtisanoutumisesta alkaen olo on ollut kevyt, olen alkanut taas huomata värejä ympäristössäni, elämänilo ja tulevaisuudentoivo on alkanut hiljalleen tulla tuntemuksiin takaisin! En edes muistanut miltä nämä tuntuu!

Tänä aamuna lasten lähdettyä kouluun kävin kävelemässä ja ihailin ruskan värejä. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt kävelyllä, en ole jaksanut.
Siivoilin kotia, ajattelin ryhtyä neulomaan pitkästä aikaa villasukkia. Ja jahka olen syönyt, otan päikkärit.

Olen niin helpottunut ja onnellinen juuri nyt. Tervetuloa takaisin oma elämä, ainakin vuodeksi!!