Vauva tuli, miksi mies on alkanut ärsyttää?!
Meillä on muutaman kuukauden ikäinen aivan ihana esikoinen. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä lähemmäs 10 vuotta ja olemme olleet aina onnellisia. Nyt olenkin omista tunteistani todella ymmälläni, kun tuntuu, että mies ärsyttää koko ajan. Hän osallistuu kotitöihin (tekee niitä oikeastaan enemmän kuin minä) ja on todella hyvä isä kaikin puolin. Mikä minua vaivaa!? Onko tämä jotakin hormonaalista myrskyä vai mistä tällainen voi johtua? Koko ajan tuntuu, että hän ei ymmärrä täysin minua, ei ikäänkuin ole "puolellani", vaikka on sitä oikeasti. Ehkä jollain tiedostamattomalla tavalla sitten kuitenkin koen, että haluaisin häneltä enemmän tukea ja koen katkeruutta/ärsyyntymistä siitä kuinka hän saa vapaammin mennä, kun ei ole niin sidottu vauvaan. Vaikka tavallaan en edes haluaisi olla vauvan luota enempää poissa kuin mitä nyt olen (käyn urheilemassa 3 krt viikossa)! Ennen halusin olla paljon miehen lähellä ja viettää oikeastaan kaiken mahdollisen vapaa-ajan hänen kanssaan. Hän on paras ystäväni. Nyt taas en jotenkin kestä hänen kosketustaan ja odotan arkipäiviä, kun ei tarvitse olla hänen kanssaan päivisin... Niin surullista ja hämmentävää, en ymmärrä mikä minua vaivaa!? Onko muilla ollut tällaista ja miten selvisitte tämän vaiheen yli? Lisäyksenä vielä, että vauvamme on tosi helppo, saamme yöt nukuttua yms. joten väsymys esim. ei vaikuta taustalla.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hormonipölly + jossain pohjalla vaaninut keskenkasvuisuutesi. Kuulostat kieltämättä aika ärsyttävältä ihmiseltä.
Sä taas kuulostat tosi kivalta ja kohtuulliselta ihmiseltä! Kommentointisikin on niin rakentavaa ja mukavaa! Voitaisko nähdä ja alkaa parhaiksi kavereiksi? Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, jonka haluaisin osaksi elämääni.
No ei kyllä voitais. Mitä minä siitä saisin?
No ainakin mahdollisuuden purkaa pahaa oloasi toiseen ihmiseen! Eikö olisi mahtavaa?
Minulla ei ole paha olo, ellen joudu väkisin olemaan sinun seurassasi. Muuten menee hyvin.
Minulla aivan sama. Tuntuu, että vasta nyt meidän suhteeseen on tullut se kriisivaihe, joka yleensä koetaan ensihuuman haihduttua. Vaikka olemme olleen yhdessä 8v. Toinen näyttäytyykin realistisessa valossa ja koen "pettymystä" kumppaniin. Ennen tätä emme olleet koskaan käyneet tuollaista vaihetta läpi. Hän todella ärsyttää, tuntuu ettei ymmärrä ja huomioi minua tarpeeksi jne. Vaikka kaikki on oikeastaan hyvin. Uskon myös, että kyse on jostain hormonaalisesta vaiheesta ja menee kyllä ohi. Tämän olen myös sanonut miehelleni, että yrittää ja yritetään yhdessä kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi miehet eivät enää halua lapsia. Juuri siksi, että välttyisivät tällaiselta hormonipaskalta ja naisten käsittämättömältä perseilyltä.
Sä oot ainakin hoitanut asian niin, että läheisin naissuhde sulle taitaa olla kaupan kassa.
Ei löytynyt mitään uusia solvauksia? Nää peräkammarin pojat ja kaupankassasuhteet on jo niin kuluneita.
Muistelepa, millaiseen viestiin vastasin. Edustiko se mielestäsi tuoretta ajattelua ja näkökulmaa, vai oliko kyse sittenkin siitä samasta vanhasta ulinasta?
Jos haluat asiallisia vastauksia, niin kirjoittele toki asiallisia viestejä, joissa on jotain ajatusta! Jos kirjoittelet uhirutuvaa uikutusta, saat paskaa vastaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hormonipölly + jossain pohjalla vaaninut keskenkasvuisuutesi. Kuulostat kieltämättä aika ärsyttävältä ihmiseltä.
Sä taas kuulostat tosi kivalta ja kohtuulliselta ihmiseltä! Kommentointisikin on niin rakentavaa ja mukavaa! Voitaisko nähdä ja alkaa parhaiksi kavereiksi? Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, jonka haluaisin osaksi elämääni.
No ei kyllä voitais. Mitä minä siitä saisin?
No ainakin mahdollisuuden purkaa pahaa oloasi toiseen ihmiseen! Eikö olisi mahtavaa?
Minulla ei ole paha olo, ellen joudu väkisin olemaan sinun seurassasi. Muuten menee hyvin.
Ei ole paha olo, mutta kuitenkin tulet haukkumaan tuntemattomia ihmisiä keskustelupalstalla ärsyttäväksi? Kuule, ei se nyt varsinaisesti kerro siitä, että vaikuttaisit erityisen onnelliselta ihmiseltä, vaan oikeastaan aika päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi miehet eivät enää halua lapsia. Juuri siksi, että välttyisivät tällaiselta hormonipaskalta ja naisten käsittämättömältä perseilyltä.
Sä oot ainakin hoitanut asian niin, että läheisin naissuhde sulle taitaa olla kaupan kassa.
Ei löytynyt mitään uusia solvauksia? Nää peräkammarin pojat ja kaupankassasuhteet on jo niin kuluneita.
Muistelepa, millaiseen viestiin vastasin. Edustiko se mielestäsi tuoretta ajattelua ja näkökulmaa, vai oliko kyse sittenkin siitä samasta vanhasta ulinasta?
Jos haluat asiallisia vastauksia, niin kirjoittele toki asiallisia viestejä, joissa on jotain ajatusta! Jos kirjoittelet uhirutuvaa uikutusta, saat paskaa vastaukseksi.
Sinä et päätä mitä julkisiin keskusteluihin saa vastata ja kommentoida. Sinä et ole keskustelujen laadunvalvontapoliisi. Sinun on aivan turha jeesustella ja ohjeistaa muita kommentoimaan sinun mieleiselläsi tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi miehet eivät enää halua lapsia. Juuri siksi, että välttyisivät tällaiselta hormonipaskalta ja naisten käsittämättömältä perseilyltä.
Sä oot ainakin hoitanut asian niin, että läheisin naissuhde sulle taitaa olla kaupan kassa.
Ei löytynyt mitään uusia solvauksia? Nää peräkammarin pojat ja kaupankassasuhteet on jo niin kuluneita.
Muistelepa, millaiseen viestiin vastasin. Edustiko se mielestäsi tuoretta ajattelua ja näkökulmaa, vai oliko kyse sittenkin siitä samasta vanhasta ulinasta?
Jos haluat asiallisia vastauksia, niin kirjoittele toki asiallisia viestejä, joissa on jotain ajatusta! Jos kirjoittelet uhirutuvaa uikutusta, saat paskaa vastaukseksi.
Sinä et päätä mitä julkisiin keskusteluihin saa vastata ja kommentoida. Sinä et ole keskustelujen laadunvalvontapoliisi. Sinun on aivan turha jeesustella ja ohjeistaa muita kommentoimaan sinun mieleiselläsi tavalla.
Ja sinun on turha ulista, että saat ilkeitä vastauksia, jos sinulla ei ole keskusteluun muuta annettavaa kuin itku siitä, miten kaikki naiset ovat kauheita, vaikka et tunne ainuttakaan. Sitä saa, mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi miehet eivät enää halua lapsia. Juuri siksi, että välttyisivät tällaiselta hormonipaskalta ja naisten käsittämättömältä perseilyltä.
Sä oot ainakin hoitanut asian niin, että läheisin naissuhde sulle taitaa olla kaupan kassa.
Ei löytynyt mitään uusia solvauksia? Nää peräkammarin pojat ja kaupankassasuhteet on jo niin kuluneita.
Muistelepa, millaiseen viestiin vastasin. Edustiko se mielestäsi tuoretta ajattelua ja näkökulmaa, vai oliko kyse sittenkin siitä samasta vanhasta ulinasta?
Jos haluat asiallisia vastauksia, niin kirjoittele toki asiallisia viestejä, joissa on jotain ajatusta! Jos kirjoittelet uhirutuvaa uikutusta, saat paskaa vastaukseksi.
Sinä et päätä mitä julkisiin keskusteluihin saa vastata ja kommentoida. Sinä et ole keskustelujen laadunvalvontapoliisi. Sinun on aivan turha jeesustella ja ohjeistaa muita kommentoimaan sinun mieleiselläsi tavalla.
Ja sinun on turha ulista, että saat ilkeitä vastauksia, jos sinulla ei ole keskusteluun muuta annettavaa kuin itku siitä, miten kaikki naiset ovat kauheita, vaikka et tunne ainuttakaan. Sitä saa, mitä tilaa.
😂 Mistä tuo olettama aina tulee, että jos mies kritisoi naisen perseilyä niin on aina automaattisesti itse naiseton ja kokematon? Onko ikinä käynyt mielessä, että se kovin kritiikki kumpuaa runsaista ja monipuolisista omakohtaisista ja vertaiskokemuksista? Vai onko se naisettomuus pahin solvaus, mitä sieltä omasta arsenaalista löytyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi miehet eivät enää halua lapsia. Juuri siksi, että välttyisivät tällaiselta hormonipaskalta ja naisten käsittämättömältä perseilyltä.
Sä oot ainakin hoitanut asian niin, että läheisin naissuhde sulle taitaa olla kaupan kassa.
Ei löytynyt mitään uusia solvauksia? Nää peräkammarin pojat ja kaupankassasuhteet on jo niin kuluneita.
Muistelepa, millaiseen viestiin vastasin. Edustiko se mielestäsi tuoretta ajattelua ja näkökulmaa, vai oliko kyse sittenkin siitä samasta vanhasta ulinasta?
Jos haluat asiallisia vastauksia, niin kirjoittele toki asiallisia viestejä, joissa on jotain ajatusta! Jos kirjoittelet uhirutuvaa uikutusta, saat paskaa vastaukseksi.
Sinä et päätä mitä julkisiin keskusteluihin saa vastata ja kommentoida. Sinä et ole keskustelujen laadunvalvontapoliisi. Sinun on aivan turha jeesustella ja ohjeistaa muita kommentoimaan sinun mieleiselläsi tavalla.
Ja sinun on turha ulista, että saat ilkeitä vastauksia, jos sinulla ei ole keskusteluun muuta annettavaa kuin itku siitä, miten kaikki naiset ovat kauheita, vaikka et tunne ainuttakaan. Sitä saa, mitä tilaa.
😂 Mistä tuo olettama aina tulee, että jos mies kritisoi naisen perseilyä niin on aina automaattisesti itse naiseton ja kokematon? Onko ikinä käynyt mielessä, että se kovin kritiikki kumpuaa runsaista ja monipuolisista omakohtaisista ja vertaiskokemuksista? Vai onko se naisettomuus pahin solvaus, mitä sieltä omasta arsenaalista löytyy?
Kerropa nyt ihan alkuun se, että mikä tässä avauksessa oli sitä perseilyä. Lähdetään ihan siitä liikkeelle. Kun se on selvinnyt, jatketaan.
Lääkkeet eivät auta jos niitä ei ota.
Olisi ihan kiva, jos tämä ketju voitaisiin pitää asiallisena, kiitos. Vastaavat kokemukset kiinnostaisivat ja tämä ketju suljetaan kohta, jos kirjoittelu jatkuu näin.
Voi kunpa tällaisesta puhuttaisiin enemmän. Minua ärsytti kaikista eniten meidän rakas koira ja toiseksi eniten mies. Myös oma äiti kävi pahasti hermoon. Luulen, että olin vähän masentunut ja olin myös tosi väsynyt. Tunteet tasoittuivat ajan mittaan, mutta enempää en uskalla hankkia lapsia. Alku oli niin rankka. Lapsella oli lisäksi koliikki ja refluksi.
Kuulostaa tutulta, menee ohi kyllä. On vain tärkeää, että molemmat muistavat tämän olevan vain vaihe ja ettei tappelu ns. jää päälle. Eli pyri/pyrkikää olemaan tässä vaikeassakin vaiheessa rakentavia vaikka kuinka ärsyttäisi. Älä tee tai sano ärsytyksen tilassa sellaista, mikä vahingoittaisi suhdetta pysyvästi ja kaduttaisi myöhemmin.
Mitäs tässä nyt sitten olikaan tehty?