Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö onko kukaan päätynyt epätoivoiseen tekoon lastensuojelun vainon takia?
03.10.2019 |
Erehdyin hakemaan viime vuonna apua, koska koko perheeni kuoli lyhyen ajan sisällä ja taustalla oli vielä traumaattinen lapsuus. Koin että nyt on hyvä aika käydä asioista läpi jonkun kanssa. Minusta tehtiin lastensuojeluilmoitus ja ruvettiin epäilemään kykyäni olla äiti. Äitiys on ollut niitä harvoja asioita elämässäni joissa olen onnistunut ja saanut hyvää palautetta. Lapset eivät ole vieneet voimiani, vaan he ovat aina olleet voimavarani ja onnen aihe.
Lastensuojeluilmoituksen myötä äitiyteni on kyseenalaistettu rankasti ja meidät on häpäisty eri tavoin. Kouluun on mennyt lasun kyselyt, terveystietoni on pengottu ja henkilökohtaiset tietoni on lähetetty exälleni joka ei edes ole elämässämme ollut vuosiin. Trauman käsittely jäi kesken, koska luotto meni tuohon sairaanhoitajaan joka lasun teki. Sen lisäksi lasun teosta on kulunut aikaa, ja selvittely jatkuu edelleen vaikka sen pitäisi olla kolmessa
kuukaudessa valmis. En pahoinpitele lapsia henkisesti saati fyysisesti, meillä ei kulje mitään ryyppy- tai narkkariporukkaa, koti on kauniisti sisustettu ja siisti, lapset pärjää koulussa ja heillä on kavereita, lämmin ruoka on katettu joka päivä, on puhtaat vaatteet, leluja, jopa etelänmatkoja joskus, on syliä ja rakkautta, terveydestä huolehditaan. En pysty enempään enkä keksi mitä enää voisin tehdä vielä paremmin. Lapsen isä teki vuosia sitten todella rajuja lasuja meistä, ja vaikka ne todettiin aiheettomiksi hirveän virkamiesshown jälkeen, merkinnät ovat siellä edelleen ja nopealla vilkaisulla katsottavissa jos uusi ilmoitus tulee. Vanhat ilmoitukset ruokkii epäluuloja vaikka asiat olisivatkin kunnossa. Tälläkään kertaa mitään vikaa ei löytynyt, mutta lasu ei usko että pärjään lasteni kanssa, vaan jatkuvasti kyselevät että jaksanko hoitaa lapsiani! Kun vakuutin pärjääväni, he eivät uskoneet kuitenkaan. Aivan sama mitä sanon. Nyt stt sanoi hieman omahyväiseen sävyyn että he voivat kyllä halutessaan aloittaa kotiimme perhetyön kotikäynnin useamman kerran viikossa. He myös ovat vääristelleet sanomisiani kirjauksiinsa.
Heillä ei ole syytä pitää meitä listoillaan, mutta venyttävät silti palvelutarpeen arvion tekemistä. Nyt on mennyt puolisen vuotta niin että mitään päätöstä ei ole tehty. Kukaan ei myöskään vastaa jos yritän soittaa lastensuojeluun kysyäkseni missä mennään.
Tilanne alkaa olla nyt sellainen että en voi kuin itkeä raivosta. Tunnen
itseni häväistyksi ja henkisesti raiskatuksi, itsetunto on mennyt, enkä koe voivani vaikuttaa asioihin. Minulla on aikuinen tytär joka on ollut minua puolustamassa. Häpeän itseäni nyt jo tyttärenikin edessä. Minusta on tullut hermoraunio äiti, joka avautuu omalle tyttärelleen kun muille ei asiasta kehtaa kertoa. Tuntuu että minulta on viety arvokkuus äitinä. Alan olla oikeasti niin loppu että olen alkanut toivomaan kuolemaa. Koen suurta helpotusta ajatuksesta että olisin kuollut. Toden totta, nyt alan olla se lasun toivoma hermoraunio ja luuseri. En jaksa enää käydä töissäkään. Lapset kyllä unohtavat minut jossain vaiheessa kun saavat huoltajakseen jonkun minua mallikkaamman kasvattajan. Alan olla vakuuttunut tämän aivopesun jälkeen siitä, että olen äitinä täysi paska eivätkä lapset ansaitse paskaa.
Kiitos kun sain avautua. Muualla en voi sitä tehdä.
Kommentit (33)
Perhe kuoli mutta lapsista tehty lasuja. Öööh josko olisi aika herätä todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä oikein parut? Siis sitä, ettei päätöstä ole tehty puolen vuoden jälkeen?
Harkitset kuolemaa, mutta koet, että lasu kiusaa? Jep jep. Katso peiliin ja ota apu vastaan.
Siis puoleen vuoteen ei ole tapahtunut mitään muuta kun muutamat jutustelut ja sä oot keittäny tästä tällasen draaman, että toivot kuolemaa? Haloo, et sä nyt ihan terveeltä kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Harkitset kuolemaa, mutta koet, että lasu kiusaa? Jep jep. Katso peiliin ja ota apu vastaan.
Näköjään vahvakin murtuu jossain vaiheessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harkitset kuolemaa, mutta koet, että lasu kiusaa? Jep jep. Katso peiliin ja ota apu vastaan.
Näköjään vahvakin murtuu jossain vaiheessa.
ap
Lasu ei ole mikään rangaistus. Jos näin joku kuitenkin ajattelee, on hänellä ja lapsilla oikeasti ongelmia ja niitä yritetään peitellä.
Se joka ei ole kokenut lastensuojelun myllyyn joutumista ei voi ymmärtää sitä henkistä painetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä tuo vuodatuksesi (ei ollut eka kerta) kuulostaa ulkopuoliselle jokseenkin huolestuttavalta. Jos lapsilla ei oikeasti ole hätää niin miten se ls voi aiheuttaa noin pahasti sun mielen järkkymisen.
Vierailija kirjoitti:
Se joka ei ole kokenut lastensuojelun myllyyn joutumista ei voi ymmärtää sitä henkistä painetta.
Uskon, että päällimmäisenä on häpeän tunne. Mutta normaaleissa perheissä asia tulee ja menee, koska lasun syy tutkitaan ja todetaan, ettei ole tarvetta jatkoon. Se, että joku täällä parkuu ja haluaa kuolla lasun takia, on ehdottomasti avun tarpeessa, sekä äiti että lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus kysymykseesi: tyttäreni yritti, mutta epäonnistui.
Tutulta kuulostavat kertomasi asiat. Ei lastensuojelu tajua, ettei perhetyössä ole yleensä kuin haittaa. Tulevat sotkemaan perheen aikataulut ja rutiinit. Ehdotukset, mitä jakelevat ovat täysin älyttömiä. Kyllähän sitä vasta koulun penkiltä päässyt lapseton tytön hupakko osaa nelikymppistä viiden lapsen äitiä neuvoa!
Käytännön apua ei saa, vaikka se olisi yleensä se, mitä tarvittaisiin.
Lastensuojelun huoli mielenterveydestäsi on siis niin perin pohjaisen perusteeton, että harkitset sen takia hengen ottamista itseltäsi..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjaat ranskalaisilla viivoilla paperille epäkohdat ja ihmettelysi. Seuraavassa tapaamisessa otat puheeksi asiat. Olet asiallinen ja rauhallinen, mutta jämäkkä. Kotikäynnillä kannattaa olla ystävä mukana. Ystävä ei osallistu, mutta kuuntelee. Tuo hillitsee sosiaalityöntekijää.
Itse jouduttiin asiakkaaksi lapsen takia. Ensimmäinen stt oli aivan hirveä. Puhui kuin lapselle, mitätöi, vääristeli. Kirjaukset miten sattuu. Luulin, että kaikki stt:t olisivat sellaisia. No eivät onneksi. Muutettiin, ja palvelupiiri vaihtui. Saatiin työntekijäksi ihan tavallinen, normaalisti käyttäytyvä ihminen.
Meilläkin oli tuo vääristely! Kirjaukset ihan hanurista, kyselivät lapsilta perheen ja vanhempien asioita, lapset vastasi mitä sattui, kun eivät muuta osanneet. Nää vastaukset sitten kirjattiin totuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä asia on tabu. Joskus oli tutkimus jossa todettiin että merkittävä osa lapsensa sijaishoitoon antavista äideistä yrittää itsemurhaa. Heille oman lapsen menettäminen tuntuu siltä kuin lapsi olisi kuollut. Se on suuri kriisi. Elämä pysähtyy eikä yhteiskunta tue.
Kuitenkin on todettu että samaisilla lapsilla koulumenestys laskee ja he joutuvat mm seksuaalisen väkivallan uhreiksi sijaisperheissä.
Saman äidin kotona-asuva lapsi saa todennäköisemmin korkeakoututkinnon kuin sijaisperheeseen joutunut lapsi.
Ap, ota tästä eteenpäin jokaiseen tapaamiseen tukihenkilö itsellesi mukaan. Jos varaa on, vaikka lakimies, mutta joku toinen, jos ei taloudellisesti mahdollista. Kuulostaa aika inhottavalta tuollainen, en ihmettele, jos ongelmia alkaa ilmaantua tuollaisen prässin jälkeen.
Pk-seudulla ei taida sos.tt:llä olla aikaa, työtä on niin paljon. Suurin osa ilmoituksista hoidetaan selviksi varmaan ihan puhelimitse, ilmoituksia tulee niin valtavasti. Sinänsä harmi, että jossain resursseja riittää tuollaisiin ylilyönteihin, kun toisaalla taas olisi oikeasti tarve lisätyöntekijöistä.
Sisältyykö kotivakuutukseesi muuten oikeudellinen vastuuvakuutus?
Muistathan myös, että jos olet itse osapuolena keskustelussa, voit nauhoittaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun huoli mielenterveydestäsi on siis niin perin pohjaisen perusteeton, että harkitset sen takia hengen ottamista itseltäsi..?
Eiköhän tuska lasun toimintatavoista aiheuta sen tunteen ettei kukaan enää välitä. Valitettavasti minulla ei ole yhtään psykiatrista osastohoitoa taustalla. Sitten voidaan ottaa esiin vaikka add vaikka ks henkilö on itse dg:nsä hakenut vasta opintonsa loppuvaiheessa ja valmistunut maisteriksi nopeammin ja paremmin kuin sossut.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun huoli mielenterveydestäsi on siis niin perin pohjaisen perusteeton, että harkitset sen takia hengen ottamista itseltäsi..?
Tiedä luinko ap:n tekstin huonosti vai mikä on, mutta mielestäni kuoleman toivominen ei ole sama asia kuin itsarin harkitsemisen.
Kyllä sää pärjäät. Luulen että tuo tilanne menee vielä ohi.
Minäkin sain sossun ja kodinhoitajat pois kintereiltäni.
Missäpäin suomea ap asut? Pohjois suomessa on hankalat sossut. Neuvon sua muuttamaan, niin saat eri sossut ja asiat ehkä ratkeaa sitä kautta.