Lue keskustelun säännöt.
Virhe/moka työssä
03.10.2019 |
En tiedä otanko tälläiset asiat aina liian raskaasti vai mikä tässä on. Jotenkin koen, että työnantaja liiottelee aina asiaa (sen suuruutta) ja saa sillä sitten minulle vielä lisää huonoa fiilistä. Soimaan siis itseäni sellaisista ihan riittävästi muutenkin.
Puhutaan siis virheestä mikä ei ole aiheuttanut kenellekään mitään muuta kuin ehkä tovin hämmennystä ja pienen asian selvittelyn. Ei puhuta mistään sellaisesta virheestä missä jotain olisi hajonnut, kadonnut tai joku olisi siitä kärsinyt fyysisesti. Kyse on siis virheestä, joka voidaan todeta kuitatuksi siinä hetkessä, kun se on selvitetty. Sille ei tarvitse sen jälkeen enää tehdä mitään.
Mutta minä uin siinä olossa monta aikaa.
Ja taisin kirjoittaa tuonne ylös "aina", mutta en tarkoita sillä sitä, että niitä tapahtuisi yhtenään. Riittää kerta vuoteenkin. Pitäisi muistaa, että näitä töitä tekee ihmiset ja ihmiset tekee joskus virheitäkin.
Saako tsemppiä.
Kommentit (8)
Ei virheetöntä työntekijää olekaan.
Silti joskus todella ihmetyttää, että mikä siinä on niin vaikeaa tehdä ohjeen mukaan. Hetki taaksepäin piirrettiin paperille työvaihe, kun on huomattu, että sanalliset ohjeet eivät aina mene perille. Mutta ei oltu tehty paperin mukaan. Ihan normiälyinen tyyppi pitäisi olla.
Siinä on joskus hermot koetuksella, vaikka kuinka yrittää muistaa, että työntekijän ei tarvitse olla täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei virheetöntä työntekijää olekaan.
Silti joskus todella ihmetyttää, että mikä siinä on niin vaikeaa tehdä ohjeen mukaan. Hetki taaksepäin piirrettiin paperille työvaihe, kun on huomattu, että sanalliset ohjeet eivät aina mene perille. Mutta ei oltu tehty paperin mukaan. Ihan normiälyinen tyyppi pitäisi olla.
Siinä on joskus hermot koetuksella, vaikka kuinka yrittää muistaa, että työntekijän ei tarvitse olla täydellinen.
No nyt ei puhuta mistään tuollaisesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei virheetöntä työntekijää olekaan.
Silti joskus todella ihmetyttää, että mikä siinä on niin vaikeaa tehdä ohjeen mukaan. Hetki taaksepäin piirrettiin paperille työvaihe, kun on huomattu, että sanalliset ohjeet eivät aina mene perille. Mutta ei oltu tehty paperin mukaan. Ihan normiälyinen tyyppi pitäisi olla.
Siinä on joskus hermot koetuksella, vaikka kuinka yrittää muistaa, että työntekijän ei tarvitse olla täydellinen.
Lisään vielä, että välillä tuntuu, että minusta ei ole työnantajaksi. Tarvitsisi olla jokin Zen-Jumalatar.
Mutta onhan se selvä, että ei työntekijästä haukkumalla parempaa tule.
Tein itse pari viikkoa sitten töissä virheen, josta aiheutui asiakkaalle viivästyksiä ja ongelmia. Totaalisesti minun mokani, minkä myös myönsin itse ja sanoin kantavani vastuun. Olin todella ahdistunut ja luulin saavani potkut tai vähintään kirjallisen varoituksen ja nuhteet. Luulin, että asiakas suuttuu ja koko asiakassuhde on menetetty. En saanut nukuttua.
Jälkikäteen tuntuu typerältä ja jopa naurettavalta miksi ahdistuin niin paljon, koska kyseessä oli sinänsä inhimillinen virhe ja asiakaskin oli tyytyväinen kun tartuin itse toimeen sen korjaamiseksi niin pian kuin mahdollista, eikä mitään isoa ongelmaa edes sen ansiosta tullut. Mutta sillä hetkellä se tunne oli sietämätön, kun ei osannut laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.
Tuo onkin lähes ennenkuulumatonta, että joku myöntää virheensä ja lupaa kantaa vastuun. Olisin todella tyytyväinen, jos joku sanoisi noin.
Ikävä kyllä kokemusta on vain siitä, että myyjä ei kanna mitään vastuuta, vaikka olisi toimittanut vain viallisia osia. Tai työntekijä ei korjaa mokiaan vasn jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja kaikkein pahimpia ovat virkamiehet, joita ei kiinnosta mikään muu kuin omat työpaikan pitäminen ja vastuun siirtäminen muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantajan suhtautumiseen kannattaa kiinittää huomiota, eivät 'liioittele' huvikseen, vaan haluavat sanoa jotain, ehkä osoittaa ovelle.
Kun mokaa joka päivä jotain, niin alkaa pikku hiljaa tottua. Virheettömyyteen pyrkiminen tekee elämästä h.lvettiä. Jos kuitenkaan ei syyllisty välinpitämättömyyteen tai törkeään huolimattomuuteen, niin kohtuuden nimessä pitää saada anteeksi.
Virheelle pitäisi antaa toinen nimitys, uusi mahdollisuus.
Päästä irti harmituksesta ja itesyytöksestä. Aina kun ajattelet ”virhettäsi”, ajattele välittömästi myös irtipäästämistä. Näin joku muu, kivempi asia saakin huomiosi ja alat ajatella sitä.
Tsemppiä, sellaista sattuu! Tyhmä työnantaja, jos jää vellomaan sellaiseen, josta ei selvityksen jälkeen ole mitään harmia.