Paras perenna
Hei.Minä olen jakanut vuorenkilpeäni moneen paikkaan ja milloin vain sulan maan aikana.Pitää vain katsoa että juurta on mukana niin lahtee kasvamaan pienestä juuren palastakin, hyvinkin niukkaan multakerrokseen ja jopa nurmikolle suoraan, niin leviää muutamassa vuodessa kaikkien rikkaruohojenn ja nurmikon peittäväksi alueeksi. Erittäin helppo! Tulee samalla harvennettua kun kasveja lisää eri paikkopihin, vaikka ei luultavasti tarvitsikaan. Kukatkin taitan vain kasvin juurelle niiden kukittua ,niin saavat lannoitetta. Mitään muuta ei tarvi tehdä.
Kommentit (2)
Mukava, että vuorenkilven erinomaisuus kestävänä ja helposti kasvuun lähtevänä kasvina näin huomataan. Usein kuulee siitä päinvastaista sanottavan. Se on oiva kasvi peittämään esimerkiksi mäkiä ja huonosti leikattavia nurmikkoalueita. Ikivihreänä se on suht siistin näköinen koko ajan. Itse laitoin sitä juuri ruusuorapihlajan alle peittokasviksi ja ajattelin pihaan tulevan tienkin sillä reunustaa.
Vuorenkilvessä on se mukava puoli suhteessa raparperiin, että sitä ei tarvitse kerätä syksyisin tunkiolle. Itselläni on raparperia ehkä kolmen neliön verran ja siitä saavat niin naapurit kuin sukulaiset ja silti juodaan koko talvi mm raparperimehua.
Omista suosikeista sanoisin tähän peittokurjenpolven.
Oma puutarha on vasta alullaan. Vuorenkilvelle en koskaan ole lämmennyt, mielleyhtymät siitä on vähemmän mairittelevia. Ei kasvina varmastikaan suurempaa vikaa, mutta oon usein nähnyt sitä vaan villiintyneinä pehkoina tienvarsilla, ja ainoana kasvina mun silmään arkinen.
Oon ajatellut niille pihan alueille mihin vuorenkilpeä usein suositellaan sen tilalle raparperia eri lajikkeita. Yhtä arkinenhan sekin on ulkomuodoltaan, mutta syötävä. Muutoinkin tähtäimessä syötävä perennapiha.