Vinkkejä rakkauden etsimiseen

Mikä minua vaivaa!?!
Olen pian 40-vuotias nainen jolla on 2 alakouluikäistä lasta.
Erosin lasteni isästä 2 vuotta sitten. Syy oli se, etten ollut onnellinen, kaikki vvtutti, lähinnä toisen käytös ja sanat ja yhteisen huumorin puute. Tiesin että mies ei ole oikea jo ensimmäisen lapsen jälkeen mutta elämä vei ja parisuhde oli kuitenkin turvallinen ja ok.

Vuosi sitten tapasin rennon, komean, ja ihanan miehen jonka kanssa joku ei kumminkaan kolahtanut.. se harmittaa ja ärsyttää mutta tuntui JÄLLEEN oikealta erota eikä taas vain tyytyä johonkin.

Olen tajunnut että hauskuus ja nokkeluus ovat mulle hyvin tärkeitä ominaisuuksia.. nämä ominaisuudet saan kaveripiiristä mutta sekään ei oikein riitä, haluaisin miehen jonka seurasta nautin täysillä!

Lähinnä kyselen että onko muita joita ärsyttää lopulta kaikki ihmiset? Voinko löytää ikinä jalat alta vievää-kokemusta vai olenko niin kuollut ja skeptinen jo sisältä..
Tuntuu että jossakin vaiheessa suhdetta kyllästyn koko ihmiseen.

Erot kuitenkin olivat oikeita ratkaisuja koska niiden jälkeen tuntuu, että saa hengittää, olla rennosti. Enkä ole kummassakaan pidemmässä suhteessa erotessa ollut juurikaan surullinen itseni puolesta, haikea korkeintaan.

Ja edelleen siis olen hyvissä väleissä molempien miesten kanssa, ja he myös ovat keskenään tekemisissä eli mitää draamaa eroihin ei liity :)

Omat vanhemmat ovat edelleen yhdessä mutta vvttuilevat toisilleen ja se ilmeisesti heitä yhdessä pitääkin..heijastuukohan lapsuuteni malli omiin suhteisiini?

Mitä piirteitä te annatte puolisoillenne anteeksi? Esim. Jos ei huumori kolahda mutta mies on hellä ja huomaavainen ja hieroo ja hipsuttaa päivittäin niin onko vaaka silloin tasan?
Näitä mietin..ajatellakko tulevaisuudessa tunteella vai järjellä. Tunneihminen olen mutta onko se ihan turhaa haihattelua kun kyse on parisuhteesta?