Ehkä mä olen heikko kun en meinaa näitä sairauksiani jaksaa

Miten te muut jaksatte autoimmuunisairaudet ja esim sen että menetätte hampaat?

Oletko minkä ikäinen?

Minulla on endometrioosi, ja vaikka se on vielä melko lievä, niin väistämättä pelottaa. Olen lukenut mitä se voi pahimmillaan olla, tuntikausien kipukohtauksia joihin ei auta mikään, kohdun poisto, avanne, lapsettomuus, ja voi levitä jopa keuhkoihin, sydämeen tai aivoihin!

Minusta kaikilla on oikeus olla välillä heikko. Mediassa on paljon sankaritarinoita, kuinka sairauksista huolimatta jaksaa positiivisella elämänasenteella porskuttaa etennpäin. Minulle ainakin tulee huono-omatunto, kun en "näin vähälläkään" jaksa aina olla pirteä ja taisteluhenkinen. Minusta ne surut pitää surra, koska muuten tukahdutettuina ne tulee väistämättä jossain vaiheessa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko minkä ikäinen?

Minulla on endometrioosi, ja vaikka se on vielä melko lievä, niin väistämättä pelottaa. Olen lukenut mitä se voi pahimmillaan olla, tuntikausien kipukohtauksia joihin ei auta mikään, kohdun poisto, avanne, lapsettomuus, ja voi levitä jopa keuhkoihin, sydämeen tai aivoihin!

Minusta kaikilla on oikeus olla välillä heikko. Mediassa on paljon sankaritarinoita, kuinka sairauksista huolimatta jaksaa positiivisella elämänasenteella porskuttaa etennpäin. Minulle ainakin tulee huono-omatunto, kun en "näin vähälläkään" jaksa aina olla pirteä ja taisteluhenkinen. Minusta ne surut pitää surra, koska muuten tukahdutettuina ne tulee väistämättä jossain vaiheessa vastaan.

46v ja mulla on tosiaan monta autoimmuunisairautta. Harmittaa tuo hampaiden menetys todella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko minkä ikäinen?

Minulla on endometrioosi, ja vaikka se on vielä melko lievä, niin väistämättä pelottaa. Olen lukenut mitä se voi pahimmillaan olla, tuntikausien kipukohtauksia joihin ei auta mikään, kohdun poisto, avanne, lapsettomuus, ja voi levitä jopa keuhkoihin, sydämeen tai aivoihin!

Minusta kaikilla on oikeus olla välillä heikko. Mediassa on paljon sankaritarinoita, kuinka sairauksista huolimatta jaksaa positiivisella elämänasenteella porskuttaa etennpäin. Minulle ainakin tulee huono-omatunto, kun en "näin vähälläkään" jaksa aina olla pirteä ja taisteluhenkinen. Minusta ne surut pitää surra, koska muuten tukahdutettuina ne tulee väistämättä jossain vaiheessa vastaan.

46v ja mulla on tosiaan monta autoimmuunisairautta. Harmittaa tuo hampaiden menetys todella.

Voin uskoa . :/ Omat hampaat on todella tärkeät, eikä sitä varmasti kunnolla tajua, ennen kuin niitä alkaa menettämään.

Itse olen paljon nuorempi, mutta on jo kaikki purupinnat paikattu hampaista, plus paljon muuta. Hoidan hyvin, lankaan, on ksylitolit ja muut, ja käyn kerran vuodessa hammaslääkärissä. Aina löytyy uusia reikiä ja hampaat vihloo ja on yksittäisiä hampaita joilla ei kärsi purra eikä mitään syytä tai apua sille löydy. Olen alkanut jo henkisesti valmistautua siihen, että vanhempana pitäisi ottaa implantteja yms. Mitään hampaita heikentävää sairautta minulla ei ole, vaan ne on muuten vaan huonot. Puoliso taas hoitaa hampaita todella leväperäisesti, eikä juuri ole ollenkaan reikiä. Tasan ei käy onnen lahjat.

-2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko minkä ikäinen?

Minulla on endometrioosi, ja vaikka se on vielä melko lievä, niin väistämättä pelottaa. Olen lukenut mitä se voi pahimmillaan olla, tuntikausien kipukohtauksia joihin ei auta mikään, kohdun poisto, avanne, lapsettomuus, ja voi levitä jopa keuhkoihin, sydämeen tai aivoihin!

Minusta kaikilla on oikeus olla välillä heikko. Mediassa on paljon sankaritarinoita, kuinka sairauksista huolimatta jaksaa positiivisella elämänasenteella porskuttaa etennpäin. Minulle ainakin tulee huono-omatunto, kun en "näin vähälläkään" jaksa aina olla pirteä ja taisteluhenkinen. Minusta ne surut pitää surra, koska muuten tukahdutettuina ne tulee väistämättä jossain vaiheessa vastaan.

46v ja mulla on tosiaan monta autoimmuunisairautta. Harmittaa tuo hampaiden menetys todella.

Voin uskoa . :/ Omat hampaat on todella tärkeät, eikä sitä varmasti kunnolla tajua, ennen kuin niitä alkaa menettämään.

Itse olen paljon nuorempi, mutta on jo kaikki purupinnat paikattu hampaista, plus paljon muuta. Hoidan hyvin, lankaan, on ksylitolit ja muut, ja käyn kerran vuodessa hammaslääkärissä. Aina löytyy uusia reikiä ja hampaat vihloo ja on yksittäisiä hampaita joilla ei kärsi purra eikä mitään syytä tai apua sille löydy. Olen alkanut jo henkisesti valmistautua siihen, että vanhempana pitäisi ottaa implantteja yms. Mitään hampaita heikentävää sairautta minulla ei ole, vaan ne on muuten vaan huonot. Puoliso taas hoitaa hampaita todella leväperäisesti, eikä juuri ole ollenkaan reikiä. Tasan ei käy onnen lahjat.

-2

Mä käyn monta kertaa vuodessa hammaslääkärissä ja suuhygienistilla puolen vuoden välein. Hoidan myös kotona hyvin hampaat. Ei se auta, kun on tämä sjögrenin syndrooma. Sitten on menierin tauti ja huimaa jatkuvaan. Rytmihäiriöt. Pcos. Skolioosi, vasen jalka 4cm lyhyempi, endometrioosi, oppimisvaikeudet, keliakia, psoriasis ja varmaan joku sairaus listasta unohtui. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko minkä ikäinen?

Minulla on endometrioosi, ja vaikka se on vielä melko lievä, niin väistämättä pelottaa. Olen lukenut mitä se voi pahimmillaan olla, tuntikausien kipukohtauksia joihin ei auta mikään, kohdun poisto, avanne, lapsettomuus, ja voi levitä jopa keuhkoihin, sydämeen tai aivoihin!

Minusta kaikilla on oikeus olla välillä heikko. Mediassa on paljon sankaritarinoita, kuinka sairauksista huolimatta jaksaa positiivisella elämänasenteella porskuttaa etennpäin. Minulle ainakin tulee huono-omatunto, kun en "näin vähälläkään" jaksa aina olla pirteä ja taisteluhenkinen. Minusta ne surut pitää surra, koska muuten tukahdutettuina ne tulee väistämättä jossain vaiheessa vastaan.

46v ja mulla on tosiaan monta autoimmuunisairautta. Harmittaa tuo hampaiden menetys todella.

Voin uskoa . :/ Omat hampaat on todella tärkeät, eikä sitä varmasti kunnolla tajua, ennen kuin niitä alkaa menettämään.

Itse olen paljon nuorempi, mutta on jo kaikki purupinnat paikattu hampaista, plus paljon muuta. Hoidan hyvin, lankaan, on ksylitolit ja muut, ja käyn kerran vuodessa hammaslääkärissä. Aina löytyy uusia reikiä ja hampaat vihloo ja on yksittäisiä hampaita joilla ei kärsi purra eikä mitään syytä tai apua sille löydy. Olen alkanut jo henkisesti valmistautua siihen, että vanhempana pitäisi ottaa implantteja yms. Mitään hampaita heikentävää sairautta minulla ei ole, vaan ne on muuten vaan huonot. Puoliso taas hoitaa hampaita todella leväperäisesti, eikä juuri ole ollenkaan reikiä. Tasan ei käy onnen lahjat.

-2

Mä käyn monta kertaa vuodessa hammaslääkärissä ja suuhygienistilla puolen vuoden välein. Hoidan myös kotona hyvin hampaat. Ei se auta, kun on tämä sjögrenin syndrooma. Sitten on menierin tauti ja huimaa jatkuvaan. Rytmihäiriöt. Pcos. Skolioosi, vasen jalka 4cm lyhyempi, endometrioosi, oppimisvaikeudet, keliakia, psoriasis ja varmaan joku sairaus listasta unohtui. Ap

Juu, eihän se auta vaikka miten ramppaisi hammaslääkärissä, jos on tauti joka hampaita haurastuuttaa. :/ Se on kyllä tosi kurjaa, että ei edes hyvällä hoidolla saa tilannetta normaaliksi, vaan aina on huonompana. Minäkin käyn useamman kerran vuodessa hammaslääkärillä, mutta kerran vuodessa siis tarkastuksessa, kun ilmeisesti suositus olisi kerran kahdessa vuodessa. Tänä vuonna olen käynyt vain kaksi kertaa hammaslääkärissä, mikä on melkoinen ihme minulle (useamman reiän paikkaus onnistuikin samalla kerralla). Jos jotain hyvää, niin sitä osaa arvostaa todella, kun edes hetken on jotain helpotusta.

Tuossa on kyllä yhdelle ihmiselle paljon sairauksia, että voin kuvitella että varmasti on hankalaa, eikä tahdo löytyä vertaistukea. Ja kun niitä sairauksia on jotka vie hirveästi energiaa, niin on tosi hankala pystyä pitämään kiinni terveellisistä elämäntavoista ja liikunnasta kurinalaisesti, vaikka miten tietäisi että ne voi auttaa. Saati että potilaan itsekin pitää todella ottaa paljon selvää taudista, kun lääkäreilläkin on virhekäsityksiä, eivätkä hekään välttämättä osaa tarjota kaikkea apua. En osaa kuin toivottaa sinulle voimaa ja jaksamista elämääsi! Sure surut ilman omatunnontuskia, mutta muista myös hakea elämästä niitä hyviä asioita, jotta jaksat pysyä pinnalla ja myös nauttia elämästä.

-2