Rakas vaimoni,

Ymmärräthän, että rakkaus on lennähtänyt uuteen pesään. Tiedän että luetä palstaa työssäsi- jossa olet hyvä mutta ymmärräthän minua.
Hain apua asiaan joka häiritsiminua, muutaman käynnin jälkeen terapeuttini vaihtui ja minä... Niin, minä rakastuin. Rakastuin päätäpahkaa kuin koulupoika. Ensimmäisellä katseella tiesin että tässä on minun onneni, minun rakkauteni. Syvälliset keskustelut seurasivat toisiaan, uskomatonta yhteyttä, leijumista ihastumisen pilvilinnoissa. Varastetut, vain meidän yhteiset hetket naapurikaupungissa, hermostunut pelko nähnyhdyksi tulemisesta, niin ihanaa, niin kiihottavaa. Teinimäistä seksiä nolostuneen innostuneesti ja koko ajan.
Kotona ajattelin että rikon tuon naisen, vaimoni- Sinun maailmasi mutta ymmärräthän että olen kuin kahlittu lintu- yhdessä olimme 17- vuotiaasta saakka, kolmekymmentä ja yksi vuotta-- Ymmärräthän että minun on nyt mentävä, rakkaus on kuin pyörretuuli joka on nostanut minut- ei, meidät yhä korkeammalle rakkauden hulppeisiin pilvilinnoihin- ja me yritämme lasta! Ajattele, uus puolisisar Joukolle ja Linnealle ja sinusta meidän rakkautemme hedelmän kummi ja varamummi!
Niin, hän on nuori ja niin olen minäkin. Hän ei ole ollut edes syntynyt kun me olimme jo vanha pariskunta, hän on kuin meidänkin lapsemme kasvanut erilaisessa, mukaansatempaavassa ajassa.
Rakas vaimo- oih, tämä tuntui rkkauteni pettämiseltä- tiedän että haluat pitää rauhallisen omakotitalomme, niin, sen ja muistot-- saat, saat, kun annat minun lentää rakkauteni perässä kuin kurkiaurassa syyspellolla huutaen rakkauttani. Pidä talo, pidä muistot. Minä otan asuntoauton joka on kuin rakkautemme symboli ja lemmenpesämme. Voi, ihanaa, ihanaa on olla symessään nuori!