Jos sulla menee huonosti niin kaipaatko sääliä..

Mulla olisi vastakysymys. Miksi elämästään ei saa puhua kun joku aina on luulemassa että hakee sääliä? Miten tylsää pumpulielämää tälläinen viettää? Haluan tietää että voin sääliä liian helpon elämän eläjiä. Se on vähän kuin eläisi kuolleena.

En yhtään. En kerro vaikeuksista, koska en halua sääliä, enkä edes empatiaa. Kerron asioita vain ihmisille, jotka osaavat suhtautua vaikeuksiin neutraalisti tyyliin shit happens.

Sääli on tosin minulle vieras tunne. En edes tiedä mitä se on. Empatian kyllä tiedän.

En minäkään halua sääliä. En kerro asioistani, etenkään ikävistä, oikeastaan yhtään kenellekään. Puolisolle joskus, jos se on välttämätöntä. Tähän pitää kyllä todeta, että olen melkoisen onnekas ollut, minulla ei ole paljon ollut huolia, harmeja tai vastoinkäymisiä. 

En. Kaipaan vain jotain hyvää.