Kertokaa kavereistanne joilla on ollut kaikki hyvin mutta ne ovat itse pilanneet elämänsä

Puolet tämän palstan naisista voisi kertoa itsestään.

On tosi helppo kertoa, miten muut ihmiset ovat pilanneet elämänsä, kun ei tarvitse kokea sitä, mitä he ovat kokeneet.

Kaverillani oli kiltti mies,  ei mikään kynnysmatto mutta kiltti ja mukava perusjamppa. Ei riittänyt tälle kaverille ja meni vieraisiin, mukava jamppa sitten heitti kihlasormuksen roskiin  ja kaveri jaksaa vielä 12v myöhemminkin itkeä asiaa. 

Eihän sitä voi koskaan tietää mitä kaveri on kokenut, jos et tiedä koko hänen henkilöhistoriaansa ja kohtaamiaan haasteita. Vaikka ulkopuolisesti kaikki näyttäisi hyvältä, ei voi tietää mitä tapahtuu neljän seinän sisällä tai varsinkaan mielentilassa ajan saatossa.

Ällöttävää ilkkumista tällaistet aloitukset.

Pilaako kukaan koskaan tarkoituksella elämäänsä? En usko. Toki voi tehdä elämäntyylivalintoja, jotka joidenkin muiden mielestä on elämän pilaamista ja kykyjen hukkaanheittämistä, mutta onnelliseen elämään hekin varmaaan pyrkivät. Kaikille onni ei ole yhtä kuin menestys kilpailuyhteiskunnan mittareilla.

Tiedän kyllä ihmisiä, joilla on ollut kaikki ulkoiset lähtökohdat menestyä elämässään hyvin mutta ovat nyt tänään huonossa jamassa. Mutta yleensä näillä on tai on ollut masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai jokin päihderiippuvuus. Kaunis tai komea, älykäs ja varakkaan perheen vesakin voi mennä alas, jos masentuu tai alkaa juomaan tai narkkaamaan. Mutta tuskinpa he on tietoisesti sitä valinneet. Että heehee yhteiskunta, minäpä en opiskelekaan loppuun ja mene töihin, vaan aion ihan vaan vittumaisuuttani maata sohvalla masennusta valittamassa tai tööttäämässä heroiinia suoneen.

Toivottavasti en joudu lukemaan tältä palstalta yhdenkään kaverini kertomusta siitä, kuinka olen pilannut oman elämäni. On tässä muutenkin kestämistä.

Menee liikaa iholle kirjoitti:

Puolet tämän palstan naisista voisi kertoa itsestään.

Ja kaikki miehet.

Vierailija kirjoitti:

Pilaako kukaan koskaan tarkoituksella elämäänsä? En usko. Toki voi tehdä elämäntyylivalintoja, jotka joidenkin muiden mielestä on elämän pilaamista ja kykyjen hukkaanheittämistä, mutta onnelliseen elämään hekin varmaaan pyrkivät. Kaikille onni ei ole yhtä kuin menestys kilpailuyhteiskunnan mittareilla.

Tiedän kyllä ihmisiä, joilla on ollut kaikki ulkoiset lähtökohdat menestyä elämässään hyvin mutta ovat nyt tänään huonossa jamassa. Mutta yleensä näillä on tai on ollut masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai jokin päihderiippuvuus. Kaunis tai komea, älykäs ja varakkaan perheen vesakin voi mennä alas, jos masentuu tai alkaa juomaan tai narkkaamaan. Mutta tuskinpa he on tietoisesti sitä valinneet. Että heehee yhteiskunta, minäpä en opiskelekaan loppuun ja mene töihin, vaan aion ihan vaan vittumaisuuttani maata sohvalla masennusta valittamassa tai tööttäämässä heroiinia suoneen.

Kyllähän se just tolleen menee monilla. Elämä on tylsää joten pitää alkaa vetää piriä suoneen, pettää muijaa, alkaa viljellä ja diilata kannabista jne jne. Tai jos on nainen niin myydä itseään dubaissa ja las vegasissa.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti en joudu lukemaan tältä palstalta yhdenkään kaverini kertomusta siitä, kuinka olen pilannut oman elämäni. On tässä muutenkin kestämistä.

Miten olisi jos itse kertoisit miten siinä nyt kävi?

Päihteet on kuitenkin oma valinta, kun ei koskaan kokeile, ei päädy narkiksi. Se oikeasti ON ihan niin helppoa.

Enemmistö niistä joiden elämä on pilalla (=ei ole sellaista kun itse tahtoisivat) ovat ihan itse tehneet ne typerät ratkaisunsa.

Eräs vasta valmistunut kokki ajautui väärään seuraan ja alkoi käyttää huumeita.

Vierailija kirjoitti:

Päihteet on kuitenkin oma valinta, kun ei koskaan kokeile, ei päädy narkiksi. Se oikeasti ON ihan niin helppoa.

Enemmistö niistä joiden elämä on pilalla (=ei ole sellaista kun itse tahtoisivat) ovat ihan itse tehneet ne typerät ratkaisunsa.

No varmasti noin ajatteleekin, jos ei tutustu mihinkään asiaan pintaa syvemmältä. Sitten, kun lukee vähänkin tutkimusta vaikkapa siitä, millaiset ihmiset noin keskimäärin päätyvät päihdekoukkuun, maailma onkin aivan erilainen paikka. Sama kuin vaikka rikollisten kanssa: voi halveksua pohjasakkaa ja hokea omaa valintaa, mutta sitten, kun tarkastellaan vankipopulaation taustoja, ne ovatkin niin yhteneväisiä, että yksi tarina kattaa suurimman osan.

Tieto lisää tuskaa. Ilman tietoa on helpompaa, kun voi sanoa, että asia on näin, ja piste.

Äääh. En tiedä ketään ketä pilata. Mätä kavereita kyllä on, ne ovat pilan omia.

Vierailija kirjoitti:

Päihteet on kuitenkin oma valinta, kun ei koskaan kokeile, ei päädy narkiksi. Se oikeasti ON ihan niin helppoa.

Enemmistö niistä joiden elämä on pilalla (=ei ole sellaista kun itse tahtoisivat) ovat ihan itse tehneet ne typerät ratkaisunsa.

Joo ei toki kenestäkään tulisi vaikka alkoholistia, jos ei koskaan maistaisi alkoholia. Mutta kun sen käyttäminen on kulttuurissa niin tavallista, ja useimmat näkee ympäristössään ihmisiä, jotka joskus käyttävät alkoholia, mutta joita käyttö ei hallitse vaan he itse hallitsevat juomisiaan, niin harvalle tulee mieleen, että saattaa itse kuulua siihen riippuvuuksille hyvin alttiiden yksiöiden ryhmään, jolle jo kertamaistamisesta voi tulla himo.

Sama koskaa muita laittomia päihteitä joissain piireissä. Esim. kun opiskelin yliopistolla, kokeilut oli aika tavallisia monella. Itse kauhistelin "viattomana maalaistyttönä" semmoista, ja olin ihan varma että ne ihmiset menee rappiolle. Niinhän huumeista oli kerrottu että käy kun niiden kanssa pelaa. Mutta vuodesta toiseen ne vaan viihdekäyttivät, mutta hoitivat opintonsa kunnolla, eivät näyttäneet olevan rappiolla tms. Helpostihan siinä tulee sitten mieleen, että ehkäpä minäkin voisin kerran kokeilla.

Minusta hölmöä perustella jotain alkoholismia sillä, että on niin tavallista tässä kulttuurissa juoda. Olen itse kyllä maistanut alkoholia, mutta koska suvussani on addiktio-ongelmaa, pyrin välttämään kaikkea vahingollista mihin voi jäädä koukkuun. En ole eläissäni maistanut tupakkaa tai kokeillut mitään huumeita paitsi opiaatteja lääkityksen muodossa. En niihin onneksi jäänyt koukkuun ja lopettaminen oli helppoa.

Huomaan jääväni koukkuun sitten ”vaarattomampiin” aineisiin kuten sokeriin.

Silti en ymmärrä miksi kokeillaan päihteitä vaan kokeilemisen vuoksi kun tiedetään niiden riskit.

Vierailija kirjoitti:

Päihteet on kuitenkin oma valinta, kun ei koskaan kokeile, ei päädy narkiksi. Se oikeasti ON ihan niin helppoa.

Enemmistö niistä joiden elämä on pilalla (=ei ole sellaista kun itse tahtoisivat) ovat ihan itse tehneet ne typerät ratkaisunsa.

Periaatteessa näin, mutta et sinä voi tietää, mihin tarkoitukseen muut alkoholia käyttävät. Joku haluaa turruttaa tunteitaan, toinen hiljentää päänsä, kolmas ei saa unta ilman alkoholia jne. On helppo jeesustella, kun itsellä on normaali hermosto ja helppo taviselämä.

Alkoholismi on ihan oma valinta. Minun suvulla on satojen vuosien geeniperimä ryyppäämisestä ja itsellänikin on hetkiä kun viinan himo tulee ylitsevuotavan suureksi ja myönnän että menen silloin vaikka seinistä läpi että saan ryyppyni, mutta se jää siihen yhteen. On liikaa menetettävää eikä ainuttakaan syytä juoda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti en joudu lukemaan tältä palstalta yhdenkään kaverini kertomusta siitä, kuinka olen pilannut oman elämäni. On tässä muutenkin kestämistä.

Miten olisi jos itse kertoisit miten siinä nyt kävi?

Ei kuulu aiheeseen. Jos haluat lukea epätoivoisista, epäonnistuneista ihmisistä, löydät varmasti sitä koskevan tuoreen ketjun. Minun kertomustani siellä kuitenkaan ei ole.

Up