Miten suhtautua työpaikan pikkupomoon?

Antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

"miksi naisia ei ylennetä!" 

jos sinä vain sluibailet duunissasi, ei tarkoita sitä että muidenkin pitäisi 

Ah, tässäpä yksi asia työelämästä, jota inhoan. Edellisessä duunissa näitä oli joka osastolla. Kärkkäitä arvostelemaan kollegoita, aina tietenkin takanapäin, ja sen lisäksi vailla mitään tilannetajua jakoivat työtehtäviä, selvittivät firman linjauksia jne muille. 

Mä olen kollegana muutaman kerran sanonut ihan suoraan, että "sinähän et tätä voi päättää, vai mitä?" tai jotenkin muuten tuonut esille, että en hyväksy kyseistä käytöstä. Ei siitä tietysti tykätty. Uusille työntekijöille, jotka tietysti menivät halpaan helposti, kun eivät vielä tajunneet kokonaisuutta ja tunteneet ihmisiä, sanoin joskus suoraan, että "XXX ei ole meillä se ihminen, joka tästä päättää, vaikka sellaisen kuvan voi saada (esim. työtehtävien jakaminen), vaan kääntykää osastopomon puoleen, tämä on hänen tehtävänsä". 

Kai se vähän auttoi, mutta jos jotakin inhoan, niin just näitä ihmisiä, jotka eivät isossa työporukassa tajua omaa rooliaan, vaan yrittävät todella härskisti päästä pomottamaan muita.

Suhtaudun välinpitämättömästi, kunnes rajoja rikotaan niin räikeästi, että ärsytyskynnys ylittyy. Siinä vaiheessa vaadin työrauhaa ja esimiehen virallist puuttumista asiaan. Häiriköintiä en siedä.

Muussa tapauksessa tuollainen "pikkupommo" on itselleni täysin merkityksetön tapaus. Hyvän tilaisuuden tullen saatan jopa naureskella ja kuittailla sille terävästi. Yleensä ovat oppineet kerrasta.

Jaa-a, tässä ei tullut vielä esiin että mitä ongelmia pikkupomon toiminta aiheuttaa? Hoitaako hän tuon pomotuksen huonosti vai onko ongelmana vain että hän astuu jonkun (sinun?) varpaille?

Valtatyhjiö on tapana täyttyä aina, eli kuulostaa siltä että pomotus on alkanut kun varsinainen pomo ei ole hoitanut rooliaan (johan siitä kertoo tuo, että uusien perehdytys on niin huonoa, että eivät edes tiedä tiedonkulun hierarkiaa).

Eli siis se, jonka oikeasti pitäisi olla pomo ja toimia työnjohtajana, ei hoida hommiaan. Jos oikea pomo olisi aktiivinen roolissaan, ei yksittäisellä työntekijällä olisi mahdollisuutta alkaa äkseeraamaan, tai ainakin siihen puututtaisiin, paitsi jos pomo on nössö. Jonkunhan se on vastuu kannettava, jotta työt sujuu ja menee oikein.

Napakampaa otetta johtotehtäviin siltä oikealta pomolta, silloin ei pääse näitä pikkupomoja syntymään ainakaan niin helposti. Jos on todella paha tilanne, niin ylemmän esimiehen täytyy palauttaa ruotuun tällainen pikkupomo ja suoraan kahdenkeskisessä keskustelussa kertoa hänelle, että esimerkiksi työtehtävien jakaminen ei ole hänen hommansa. Joskus voi auttaa sekin, että kollegat palauttavat pomoilijan paikalleen eli suoraan juurikin sanovat, että eivät ota tältä käskyjä vastaan tai että ei ole hänen asiansa antaa ohjeita tai tehdä linjauksia. 

Yksi suurista ongelmista työpaikoilla on mielestäni nykyään se, että yhä useammat ihmiset eivät ymmärrä omaa rooliaan työpaikalla, vaan hyppivät kollegoiden tonteille tekemään heidän työtehtäviään ja yrittävät päättää asioista joista eivät oikeasti voi päättää. Se on minusta seurausta jonkinlaisesta "haluan tehdä vaan kaikkea kivaa mikä mua huvittaa" -ilmiöstä, joka näkyy laajemminkin yhteiskunnassa. 

Puhu esimiehesi kanssa, sano vaikka "toi tekee liikaa töitä ja vielä auttaa muita". Miten olettaisit keskustelun päättyvän?

Vierailija kirjoitti:

Puhu esimiehesi kanssa, sano vaikka "toi tekee liikaa töitä ja vielä auttaa muita". Miten olettaisit keskustelun päättyvän?

En ihan ymmärrä kommenttiasi?

Se, että rupeat työpaikalla määräilemään kollegoita tai tekemään päätöksiä ilman, että sulla mitään todellisia valtuuksia tehdä niin, etkä toisaalta ole myöskään millään tavalla päätösten seurauksista vastuussa, niin se ei todellakaan ole sama asia kuin se, että tekisi paljon töitä. Ainakin mun työpaikalla tämä pikkupomo on hitain työntekijä, nysvää ja nyhrää samojen hommien kanssa ikuisuuksia. Aika näyttää kuluvan käytäväkeskusteluihin ja siihen, että kommentoi joka ikistä asiaa ja jakaa tiukkoja ohjeita nuoremmille työntekijöille.

Keskustelen kahdenkesken hänen kanssaan ja jos ei sillä tokene, ehdotan, että alkaisi etsiä itselleen toista työpaikkaa, koska nykyisessä ei ole hänelle sopivia etenemismahdollisuuksia. Kysyn vielä yksitellen tiimini jäseniltä, että mitä mieltä ovat ja jos hekään eivät tahdo tätä pikkupomoksi, niin asia on sillä selvä. Henkilö on väärä pomoilemaan, vaikka ei sitä itse käsittäisikään.

Ap taitaa olla töissä Tyksin silmäpkl:lla :D

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla töissä Tyksin silmäpkl:lla :D

No en ole, mutta tiedän, että terveys- ja sosiaalipuolen työpaikoilla tämä on todella yleinen ongelma :-D ap

Vierailija kirjoitti:

Keskustelen kahdenkesken hänen kanssaan ja jos ei sillä tokene, ehdotan, että alkaisi etsiä itselleen toista työpaikkaa, koska nykyisessä ei ole hänelle sopivia etenemismahdollisuuksia. Kysyn vielä yksitellen tiimini jäseniltä, että mitä mieltä ovat ja jos hekään eivät tahdo tätä pikkupomoksi, niin asia on sillä selvä. Henkilö on väärä pomoilemaan, vaikka ei sitä itse käsittäisikään.

Voiko esimies oikeasti kehottaa työntekijää etsimään itselleen uutta työpaikkaa? Mä olen ymmärtänyt, että niin ei voi tehdä, olisiko ihan jopa lainvastaista? 

Mun työpaikalla on useampia sellaisia ihmisiä, että olen monta kertaa miettinyt, että kaikille, myös heille itselleen, olisi parasta kun tajuaisivat vaan lähteä muualle. 

Tuttu ilmiö työpaikoiltani. Minulla on muutamassa työpaikassa ollut tuollainen pikkupomo. Yleensä kyseessä on ollut vanhempi nainen, joka on ollut vuosikymmenet samassa työpaikassa. Uhreina on etenkin nuoret, hiljaisemmat ja uudet. Heillä on elämäntehtävänä huomata kaikki virheet ja keksiä virheitä, jos niitä ei ole. He kulkevat työpisteeltä toiselle ja määräilevät ja tarkistavat toisten töitä. Jos minulla on selkeä visio, mitä teen ja missä järjestyksessä, niin siihen pitää tulla viereen "neuvomaan" ja "opastamaan", siis ihan yksinkertaisissakin asioissa. Kaikki pitää tehdä niin kuin hän on tehnyt 30 vuotta.

Kaikkien virheistä tehdään suuri numero ja nuo ovat aina ensimmäisenä paikalla etsimässä syyllistä. Esimerkkinä vaikka niin kamala ja suuri virhe kuin kahvinkeittimestä unohtuneet purut. Tuollaisestakin pitää tehdä kauhea numero ja huutaa kahvihuone raikuen, että kuka on keittänyt kahvin ja että hän näki, että Pirkko kävi täällä, Pirkko on syyllinen. Jossain paikassa olisi vaan naurettu yhdessä, että keitit sitten pelkkää vettä.

Yhdessä työpaikassani tuo pomottelu meni mielestäni jo kiusaamisen puolelle. Sitä on jatkunut vuosikaudet. Työntekijöitä vaihtuu vähän väliä. Ongelma tiedetään, mutta kukaan ei saa tehtyä sille mitään.

jotkut ihmiset on sellaisia, että niille on paras antaa joku pikkupomon titteli ja rooli. rauhoittuvat kun heillä on vähän valtaa ja ovat sitten kivempia. ja sitten kun on valtaa, on myös vastuuta, joten ei voi miten tahansa käyttäytyä. 

Syö se.

Minunkin työpaikallani on pikkupomo, joka on niin vallanhimoinen, ilkeä kääkkä (juurikin kuten nro 14 sanoi, tällainen vanhempi nainen), että pomottaa säännöllisesti myös sitä oikeaa pomoa - joka sitten lammastelee tämän itse itsensä pomoksi nostaneen edessä ja suostuu kaikkiin älyttömiin vaatimuksiin. Pahinta on se, että tämä pikkupomo on aivan järkyttävän pihalla kaikista työtehtävistä, mutta luulee osaavansa paremmin kuin muut ja on siksi alituiseen toisia komentelemassa ja määräilemässä. Eikä auta vaikka on sanottu monta kertaa ihan päin lärviä, että et muuten ole meidän kenenkään esimies, ja valitettu ylemmille johtajille sekä työterveyteen. Kukaan ei auta. Kyllä työpaikoilla saa mielipuolet käyttäytyä ihan miten haluavat ja niiden ,joilla vielä järjen valo jotenkin loistaa, on hillittävä itsensä ettei vaan joudu johonkin työsuojeluprosessiin tällaisen ihmisen kanssa, koska niistä tulee loppumattomia taisteluita. Kyllä irtisanomisperusteeksi pitäisi ihan lakitekstiin kelvata ihmisen v-mäisyys.