Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme minua vaivaa? (Ahdistuksesta asiaa)
19.09.2019 |
Mikä ihme minussa on vialla? Mikä on tällainen ahdistus, kun jotkut pienet asiat ahdistaa aivan kamalasti? Mutta sitten taas moni iso asia ei ahdista yhtään.
-Mieheni sanoi eilen, että haluaisi, että lähtisimme Pariisiin matkalle. Minut valtasi välittömästi ihan kamala ahdistus, kurkkua kuristi ja oksetti. Jos hän olisi sanonut, että hän haluaisi meidän lähtevän esim. jollekin Kreikan saarelle, niin olisin ihan ilahtunut.
-Olen OP vakuutusasiakas. Sain viikko sitten tekstarin, että vakuutus-verkkopalveluusi on saapunut viesti. Sellainen ilmoitus siis aina tulee, kun vakuutusyhtiöltä tulee jokin kirje tms. En ole tehnyt mitään vakuutukseni suhteen aikoihin, joten ei tiedä mikä viesti sieltä nyt oli sitten tulossa. Alkoi ahdistaa heti siitä tekstarista aivan hirveästi, taas kuristi ja oksetti.
-Unohdin maksaa erään laskun, mutta edes muistutusta ei ollut tullut vielä eli se oli ehkä pari päivää myöhässä kun muistin asian. Alkoi ahdistaa taas heti todella paljon, vaikka tilillä on hyvin rahaa maksaa se.
Ja vastaavia ns. ihan pieniä asioita, jotka ahdistaa todella pahasti, niin että joskus jopa lamaannun siitä ahdistuksesta. Sitten taas menen työhaastatteluihin ilman mitään ahdistusta, otan pomon kanssa vaikeita asioita puheeksi ahdistumatta, voin pitää puheen 200 ihmisen edessä ahdistumatta. Olen myös elämässäni selvinnyt monesta vaikeasta elämäntilanteesta ja läheisten kuolemista ym eli en ole mikään tynnyrissä kasvanut. En ymmärrä miten esim. jostain terapiasta olisi minulle hyötyä, koska mitä minä siellä vatvoisin jotain yhtä tekstaria vakuutusyhtiöltä tai yhden laskun maksamista? Ei niissä riitä puhumista edes viideksi minuutiksi.
Osaako kukaan kommentoida tähän jotain viisasta?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Tuskin te siellä terapiassa yhtä tekstarista pohditte vaan enemmän niitä syitä miksi voimakas ahdistus puhkeaa ainakin näennäisen epäloogisesti.
Mene sinne terapiaan vaan.
Ok ymmärrän. Mutta ei minulla ole rahaa maksaa terapiaa. Enkä saa sitä kelatukea, koska en ole masentunut enkä sairasta ahdistusta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan jos joku ymmärtäisi tästä asiasta jotain ja osaisi kommentoida. Ap
Varjominän aktivoituminen sinua vaivaa. Tai Eckhart Tolle sanoisi: kärsimyskehon. Joka tapauksessa se on sellainen muusta ihmisen tunne-energiasta elämän aikana eristetty puoli, jossa on paljon kaikenlaista kärsimystä, loukkauksia, häpeää, pelkoa. Kaikenlaista mitä ei ole ehtinyt/jaksanut/kestänyt kohdata silloin kun asia on ollut päällä, vaan se on täytynyt työntää sivuun ja painaa vaan elämässä menemään. Sinne ne alitajuntaan kaikki uppoaa, mutta tulevat sieltä kummittelemaan erilaisten asioiden triggeröiminä.
Triggerit on yksilöllisiä, ja aika usein tietoinen mieli ei muista miksi joku tietty asia triggeröi varjominän. Sille on yleensä syy, mutta se on siellä reppressoidussa tavarassa alitajunnassa se syy, eikä se tule sieltä ulos vain kysymällä ajattelevalla mielellä: miksi tunnen näin.
Näihin tosiaan on eri teitä lähteä ratkaisemaan. Terapia on luonnollisesti yksi, ja jos ongelma on todella paha, ja varjominä hallitsee suurta osaa elämästä ja rajoittaa pärjäämistä, se on järkevin ratkaisu. Pienempiin ongelmiin voi yrittää itsehoitona olla vastustamatta varjominää ja nyt tänä hetkenä suostua tuntemaan kaikki ne tukahdutetut tunteet, mitä sieltä alitajunnasta tulee. Todeta, että ahaa, nyt taisi varjominä aktivoitua, minäpä tarkkailen rauhassa mitä tuskaa sieltä tulee ulos tänään. Joskus kun näin tekee, sieltä tulee myös se syy miksi tunsi niin, esim. muisto lapsuudesta. Mutta vaikka ei tulisi syytäkään, niin jo se että tarkkailee varjominän tunteita ja touhuja rauhassa, yrittämättä saada tunnetta loppumaan tai juoksematta pakoon sijaistoimintaan, helpottaa ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Varjominän aktivoituminen sinua vaivaa. Tai Eckhart Tolle sanoisi: kärsimyskehon. Joka tapauksessa se on sellainen muusta ihmisen tunne-energiasta elämän aikana eristetty puoli, jossa on paljon kaikenlaista kärsimystä, loukkauksia, häpeää, pelkoa. Kaikenlaista mitä ei ole ehtinyt/jaksanut/kestänyt kohdata silloin kun asia on ollut päällä, vaan se on täytynyt työntää sivuun ja painaa vaan elämässä menemään. Sinne ne alitajuntaan kaikki uppoaa, mutta tulevat sieltä kummittelemaan erilaisten asioiden triggeröiminä.
Triggerit on yksilöllisiä, ja aika usein tietoinen mieli ei muista miksi joku tietty asia triggeröi varjominän. Sille on yleensä syy, mutta se on siellä reppressoidussa tavarassa alitajunnassa se syy, eikä se tule sieltä ulos vain kysymällä ajattelevalla mielellä: miksi tunnen näin.
Näihin tosiaan on eri teitä lähteä ratkaisemaan. Terapia on luonnollisesti yksi, ja jos ongelma on todella paha, ja varjominä hallitsee suurta osaa elämästä ja rajoittaa pärjäämistä, se on järkevin ratkaisu. Pienempiin ongelmiin voi yrittää itsehoitona olla vastustamatta varjominää ja nyt tänä hetkenä suostua tuntemaan kaikki ne tukahdutetut tunteet, mitä sieltä alitajunnasta tulee. Todeta, että ahaa, nyt taisi varjominä aktivoitua, minäpä tarkkailen rauhassa mitä tuskaa sieltä tulee ulos tänään. Joskus kun näin tekee, sieltä tulee myös se syy miksi tunsi niin, esim. muisto lapsuudesta. Mutta vaikka ei tulisi syytäkään, niin jo se että tarkkailee varjominän tunteita ja touhuja rauhassa, yrittämättä saada tunnetta loppumaan tai juoksematta pakoon sijaistoimintaan, helpottaa ajan kanssa.
En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta, mutta kiitos, aloitan googlaamalla varjominää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varjominän aktivoituminen sinua vaivaa. Tai Eckhart Tolle sanoisi: kärsimyskehon. Joka tapauksessa se on sellainen muusta ihmisen tunne-energiasta elämän aikana eristetty puoli, jossa on paljon kaikenlaista kärsimystä, loukkauksia, häpeää, pelkoa. Kaikenlaista mitä ei ole ehtinyt/jaksanut/kestänyt kohdata silloin kun asia on ollut päällä, vaan se on täytynyt työntää sivuun ja painaa vaan elämässä menemään. Sinne ne alitajuntaan kaikki uppoaa, mutta tulevat sieltä kummittelemaan erilaisten asioiden triggeröiminä.
Triggerit on yksilöllisiä, ja aika usein tietoinen mieli ei muista miksi joku tietty asia triggeröi varjominän. Sille on yleensä syy, mutta se on siellä reppressoidussa tavarassa alitajunnassa se syy, eikä se tule sieltä ulos vain kysymällä ajattelevalla mielellä: miksi tunnen näin.
Näihin tosiaan on eri teitä lähteä ratkaisemaan. Terapia on luonnollisesti yksi, ja jos ongelma on todella paha, ja varjominä hallitsee suurta osaa elämästä ja rajoittaa pärjäämistä, se on järkevin ratkaisu. Pienempiin ongelmiin voi yrittää itsehoitona olla vastustamatta varjominää ja nyt tänä hetkenä suostua tuntemaan kaikki ne tukahdutetut tunteet, mitä sieltä alitajunnasta tulee. Todeta, että ahaa, nyt taisi varjominä aktivoitua, minäpä tarkkailen rauhassa mitä tuskaa sieltä tulee ulos tänään. Joskus kun näin tekee, sieltä tulee myös se syy miksi tunsi niin, esim. muisto lapsuudesta. Mutta vaikka ei tulisi syytäkään, niin jo se että tarkkailee varjominän tunteita ja touhuja rauhassa, yrittämättä saada tunnetta loppumaan tai juoksematta pakoon sijaistoimintaan, helpottaa ajan kanssa.
En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta, mutta kiitos, aloitan googlaamalla varjominää. Ap
Basam Booksin Viisas Elämä kirjasarjassa on ihan Varjominä niminen kirjakin, jossa tuota ilmiötä ja sen itsehoitamista käsitellään. Lainasin joskus kirjastosta ja oli kyllä hyvää asiaa, selitti omassa käytöksessänikin monia epärationaalisuuksia, joissa välillä toimin omaa tietoista tahtoani vastaan, ihan kuin olisin välillä toinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin te siellä terapiassa yhtä tekstarista pohditte vaan enemmän niitä syitä miksi voimakas ahdistus puhkeaa ainakin näennäisen epäloogisesti.
Mene sinne terapiaan vaan.