Miten jaksaa olla järkevä aikuinen, kun ex-mies per*eilee minkä ehtii?

Alkaa huumori vähitellen loppua. Mies on alusta lähtien laittanut kapuloita rattaisiin milloin missäkin käytännön asiassa ja hankaloittanut minun ja lasten elämää. Hän on mustasukkainen miespuoleisista kavereistani (ei siis koskaan hyväksynyt, että minulla miehiä kavereina) ja kyselee lapsilta mm "Pussaileeko äiti X:n kanssa?" Hän siis olettaa, että minulla on suhde milloin kenenkin kanssa. Viimeisin tempaus on ollut se, että hän on uhriutunut täysin, maalannut minusta pirun ja usuttanut sukulaisensa haukkumaan minua. Olen mm saanut vihjailevia tekstiviestejä ja puheluita, joissa minut on haukuttu.

Olen yrittänyt antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta enää en jaksaisi. Suututtaa nuo asiattomat kommentit ja se että ex on sekoittanut myös ulkopuolisia tähän. Olen yrittänyt exälle puhua, että hoitaisimme asian keskenämme, mutta hän ei näe asiassa mitään erikoista eikä aio muuttaa käytöstään. Minusta on kamalaa, että hän hämmentää jopa lapsiamme asiattomilla kysymyksillään. Olen yrittänyt olla sovinnollinen ja joustanut monessa vaiheessa. Nyt haluaisin vain suuttua kunnolla ja antaa samalla mitalla takaisin. En jaksa niellä enää paskaa. Miksi minun pitäisi voida pahoin ja sietää huonoa käytöstä.
Vinkkejä, miten jatkaa rakentavasti, kun toinen osapuoli ei halua olla rakentava?