Blogeihin ym avoimesti lapsistaan kirjoittelevat vanhemmat

Kirjoitin juuri vähän aikaa sitten lapseni luokkakaverista, joka on teini-ikäinen blogilapsi. Hänen vanhempansa pitää ihan suosittua blogia.

Lapseni on kertonut, että heistä on ihan hauskaa, että on blogissa, eikä heidän luokallaan pilkata tuollaisesta, some on olemassa ja normijuttu. Lisäksi lapsi itse on edelleen halunnut olla blogissa vähän mukana.

Se on se äiti-kupla. Se missä omat lapset on maailman ihanimpia ja joita koko muukin maailma rakastaa ja joista kaikki ovat kiinnostuneita. Harmi vaan, että lapsi ja kukaan muu tuskin ajattelee noin  luettuaan tekstiä missä Jani-Petterin suolen toiminnasta, mahan turpoamisesta ja kakasta kerrotaan yksityiskohtaisen tarkasti. Ja tosiaan kaikista vähiten se Jani-Petteri itse.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin juuri vähän aikaa sitten lapseni luokkakaverista, joka on teini-ikäinen blogilapsi. Hänen vanhempansa pitää ihan suosittua blogia.

Lapseni on kertonut, että heistä on ihan hauskaa, että on blogissa, eikä heidän luokallaan pilkata tuollaisesta, some on olemassa ja normijuttu. Lisäksi lapsi itse on edelleen halunnut olla blogissa vähän mukana.

Mukava kuulla, että tilanne on heillä noin eikä ketään kiusata, mutta ihan oikeastiko tätä ei tajuta ajatella siltä kannalta, että tilanne ja mielipide voi muuttua kasvaessa? Kirjoittelin itse esiteini-iässä nettiin novelleja ja ihan itse niitä myös julkaisin, mutta en todellakaan haluaisi että niitä nyt kukaan löytäisi... Luojan kiitos käytin nimimerkkejä.

Sitten vielä se, että kukaan taaperostaan kuvia ja tarinoita julkaiseva tuskin ajattelee/toivoo, että omaa lasta ruvettaisiin kiusaamaan myöhemmin. Mutta eihän sitä tiedä etukäteen? Jos se teini-ikä kasvukipuineen iskeekin tosi pahasti vasten kasvoja, ja sitten joku väärä taho vielä löytää tätä lässytysmateriaalia sopivasti kun jo valmiiksi koulukiusattu Jani-Petteri käy goottivaihettaan läpi, niin tosi kiva tilanne sille lapselle...

Ap

.

Erikoinen ajatus tuo kiusaaminen. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että niitä lapsia, joilla ei ole katkeamatonta some-presenssiä pidetään epäluotettavina, erikoisia tai kiusataan, koska eroavat massasta.

Todennäköisesti toki ketään ei kiusata, vaikka vanhemmat suurin piirtein leikkisivätkin Michael Jacksonia ja pitäisivät vauvoilla ja pikkulapsilla pussia päässä julkisilla paikoilla, ettei kukaan vain näe.

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen ajatus tuo kiusaaminen. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että niitä lapsia, joilla ei ole katkeamatonta some-presenssiä pidetään epäluotettavina, erikoisia tai kiusataan, koska eroavat massasta.

Todennäköisesti toki ketään ei kiusata, vaikka vanhemmat suurin piirtein leikkisivätkin Michael Jacksonia ja pitäisivät vauvoilla ja pikkulapsilla pussia päässä julkisilla paikoilla, ettei kukaan vain näe.

Ei kai kyse ole pelkästään siitä kiusaamisesta. Mutta kun sitä sisältöä ei välttämättä koskaan saa pois sieltä netistä, ei vaikka miten haluaisi. Ihan oikeasti ihmetyttää nämä vanhemmat, jotka eivät sitä sisäistä, vaan ajattelevat että ihan kivahan se vaan on jos parikymmentä vuotta myöhemmin vaikkapa lapsen nimeä Googlaamalla pääsee lueskelemaan kaiken maailman "äidin pikku mussukalle" -kirjoiteltuja avoimia kirjeitä. 

Tai niin no, olisihan se tietysti kiva lueskella vaikkapa tasavallan presidentin äidin kirjoittelemia hellyttäviä tarinoita hiekkalaatikolla saaduista raivokohtauksista, pottaongelmista ja hankalasta isäsuhteesta. Mutta ihan tosissaan, kuka tätä toivoo omalle lapselleen...

On aika naivia kuvitella, että ilman somea nuo asiat unohtuisivat. Että ilman somea olisi jotenkin anonyymi ja historiaton. Ehkä, jos muuttaa maasta pois, mutta Suomen kokoisessa maassa ei voi piiloutua. Joku tietää ne "nolot" jutut kuitenkin.

Ja normaalista ihmisestä esimerkiksi pottajutuissa ei ole mitään noloa. Kukaan ei kuvittele, etteikö esimerkiksi presidentti olisi joskus opetellut kuivaksi. Ei siinä olisi mitään noloa, jos joku julkaisi esimerkiksi kaksivuotiaasta Sauli Niinistöstä kuvan potalla leikkiauto kädessä.

Lasten diagnoosit ovat vähän toinen juttu, toki ne koulukaverit kyllä tietävät ne muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

On aika naivia kuvitella, että ilman somea nuo asiat unohtuisivat. Että ilman somea olisi jotenkin anonyymi ja historiaton. Ehkä, jos muuttaa maasta pois, mutta Suomen kokoisessa maassa ei voi piiloutua. Joku tietää ne "nolot" jutut kuitenkin.

Ja normaalista ihmisestä esimerkiksi pottajutuissa ei ole mitään noloa. Kukaan ei kuvittele, etteikö esimerkiksi presidentti olisi joskus opetellut kuivaksi. Ei siinä olisi mitään noloa, jos joku julkaisi esimerkiksi kaksivuotiaasta Sauli Niinistöstä kuvan potalla leikkiauto kädessä.

Lasten diagnoosit ovat vähän toinen juttu, toki ne koulukaverit kyllä tietävät ne muutenkin.

Tämä on kyllä ihan käsittämätöntä :D

Näköjään kun on lapsista kyse, niin niitä tosiaan ajatellaan sitten ihan vaan lapsina. "Ei niissä pottajutuissa ole mitään noloa. Kyllähän ne diagnoositkin ovat jo koulukavereiden tiedossa". Noinko ihan oikeasti ajattelisit myös jos kyse olisi itsestäsi, ei siitä lapsesta jonka asioista saat näennäisesti "päättää" ? "Että "ihan luonnollinen juttu, kiva vaan että oma äitini kirjoittelee minun vaippatarinoitani nettiin, kertoilee kuinka imin peukaloa ja kastelin sänkyni vielä kouluikäisenä koska isäni oli alkoholisti. Kivahan se vaan on, että työkaverini(/asiakkaat/opettamani koululuokan lasten vanhemmat jne) löytävät ne jutut ihan vaan nimelläni hakemalla."

Hormonihuuruinen äiti on maailman pölvästein olento.

Varsinkin kun osa bloggareista kuvaa lapsia joka päivä esim. pelkät vaipat päällä juoksemassa. En välttämättä olisi halunut, että oma äitini olisi kuvanut minua joka päivä vaipat jalassa juoksemassa ja julkaissut sitä koko kansalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin juuri vähän aikaa sitten lapseni luokkakaverista, joka on teini-ikäinen blogilapsi. Hänen vanhempansa pitää ihan suosittua blogia.

Lapseni on kertonut, että heistä on ihan hauskaa, että on blogissa, eikä heidän luokallaan pilkata tuollaisesta, some on olemassa ja normijuttu. Lisäksi lapsi itse on edelleen halunnut olla blogissa vähän mukana.

Mukava kuulla, että tilanne on heillä noin eikä ketään kiusata, mutta ihan oikeastiko tätä ei tajuta ajatella siltä kannalta, että tilanne ja mielipide voi muuttua kasvaessa? Kirjoittelin itse esiteini-iässä nettiin novelleja ja ihan itse niitä myös julkaisin, mutta en todellakaan haluaisi että niitä nyt kukaan löytäisi... Luojan kiitos käytin nimimerkkejä.

Sitten vielä se, että kukaan taaperostaan kuvia ja tarinoita julkaiseva tuskin ajattelee/toivoo, että omaa lasta ruvettaisiin kiusaamaan myöhemmin. Mutta eihän sitä tiedä etukäteen? Jos se teini-ikä kasvukipuineen iskeekin tosi pahasti vasten kasvoja, ja sitten joku väärä taho vielä löytää tätä lässytysmateriaalia sopivasti kun jo valmiiksi koulukiusattu Jani-Petteri käy goottivaihettaan läpi, niin tosi kiva tilanne sille lapselle...

Ap

Ovat nyt jo lukioikäisiä

Useinhan näissä blogeissa on kysymys vain ja ainoastaan rahasta! Lapset joutuvat olemaan ilmaisina mannekiineina milloin minkäkin tuotteen mainostamisessa. Äiti ottaa noloja kuvia pienistä lapsistaan, lapset eivät kykene estämään niiden julkaisemista.