äidit ja äitipuolet
Silloin tällöin selailen kiinnostavia tarinoita ja kommentteja. Kas, mukavan tuttuakin tekstiä välillä löytyy. Taas löytyi äitien kommentteja ja kokemuksia lapsen suhteesta isäänsä erotilanteessa. On toki äitejä, jotka ajattelevat lapsensa etua erotilanteessa. Jos lapsen isä on isäksi kelvoitettu/kelvollinen, kunnollinen ja valmis tekemään lapsensa elämästä mahdollisimman onnellisen erosta huolimatta niin miksi? Miksi on äitejä, jotka eron jälkeen minimoivat isän roolin ja suhteen lapseensa? Ja nyt puhunkin niiden monien loistavien isien puolesta, joilta on evätty paljon elämästä sen takia, ettei parisuhde toiminutkaan. Lastenvalvoja meilläpäin kuuntelee ensisijaisesti vain äitiä eikä isällä paljon sanomista, jos äiti haluaa esim. yksinhuoltajuuden perusteetta eron jälkeen. Ei kukaan mielellään lähde raastupaan tappelemaan. Tottakai on myös toisenlaisiakin isiä. Tekeekö se miehestä myös huonon ja kelvottoman isän, jos hän ei enää halua/kykene jatkaa lapsen äidin kanssa yhteistä elämää? Ihmettelen vaan. Itse olen " äitipuoli" kahdelle lapselle, joilla on ihanan hyvä isä (meillä yksi yhteinen lapsi). Näen jatkuvasti heidän äitiensä katkeruuden ja kostonhimon, kun heidät on jätetty mieheni toimesta. Äidit konkreettisesti kiristää ja pompottaa lapsilleen lojaalia isää. Monesti on uhattu yhteishuoltajuuden nimissä kuitenkaan tekemättä mitään. On uhattu ja toteutettu ettei lapsi saa nähdä isäänsä, jos isä ei tee niinkuin äiti haluaa esim. tule välittömästi korjaamaan lapsen pyörää. Sairasta. Onko niin katkerilla äideillä edes oikeutta äitiyteen, jos omaa pahaa oloa pitää kostaa lapsen kautta ja käyttää lastaan vallan välineenä? Siinä ajatellaan viimeisenä lapsen etua, vaikka he kyllä jaksavat asiasta pauhata muille. Lapsi on täysin äitinsä armoilla. Ja varsinkin, jos miehen elämään astuu uusi nainen niin sitten tehdään lapsen elämästä vielä kamalampaa. Lapsi ei saa tulla isälleen, siellä on joku horo samassa asunnossa. Ja sen verran voisi ottaa selvää, minkälainen tämä uusi nainen on ennen kuin tehdään ennakkokäsitys hänestä ja hänen tavoistaan kohdata toisen lapsia. Kiitos kaikille ihanille äideille!
Olen ihmetellyt tuota samaa asiaa.Meillä on mieheni kanssa kaksi yhteistä lasta ja mieheni ed. avoliitosta yksi lapsi.Lapsi asuu äitinsä luona.Lapsen äiti on haukkunut ja mollannut miestäni moneen otteeseen ja se on vaikuttanut jo lapseenkin.Tulee vaan mieleen että niin monessa erossa lapset joutuu syystä tai toisesta pelinappuloiksi.Mieheni kysyi joskus asiallisesti,että voisiko aatella että lapsi asuisi meidän luona niin vastaus oli ei,koska lapsi on tottunut asumaan hänen luonaan,siis tottumaan,haloo 3 vuotias oli silloin!!Ja sitten alkoikin uhkailut oikeudenkäynnillä.Miksi?Minä en vaan ymmärrä.Kyllä noista asioista pitää pystyä puhumaan asiallisesti,eikä hyökätä heti vihasesti.Ei siitä asiasta sen koommin ole puhuttu.Lapsi saa itse sitten tulevaisuudessa päättää.
Ja vielä oli aika erikoinen juttu,kun olimme menossa naimisiin niin tämä mieheni exä suuttui asiasta ja raivosi,että häneltä olisi pitänyt kysyä,ai miksi??Mun mielestä exät yrittävät lapsen kautta puuttua liikaa lapsen isän elämään.Antaisivat vaan olla entisensä rauhassa.Tässä vaan murto-osa exän tekemisistä,minua ne lähinnä on huvittanut,mutta kerran olen joutunut puuttumaan,kun rupesi haistattamaan v:tä meidän eteisessä ja lapset peloissaan..ei kivaa käytöstä.Saisivathan ne äiditkin käyttäytyä kunnolla eikä pelkästään isät.Mutta kuten sanottu/todettu moneen kertaan meitä on moneen lähtöön..