Takertuva itsekäs mies

Mieheni ei ymmärrä, että pienen lapsen hoito on ensisijalla. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka ruoka palaisi pohjaan, olisin kipeä tai lapsemme olisi kipeä, mieheni on saatava huomioita juuri silloin kun haluaa. Jos lapsemme on nukkunut monta yötä huonosti, sillä ei ole mitään väliä, jos mieheni haluaa puhua maailmantilanteesta tms. silloin hänen kanssaan pitäisi puhua, sillä ei ole väliä kuinka paljon kello on.



Ymmärrettävästi hän ei ole maailmannapa ja sekös häntä harmittaa, sitä sitten herra mököttää päiväkausia. Minä kun olen niin hankala. Hän tarvitsee itselleen paljon aikaa, mutta minun ei tarvitse ehtiä lukea edes yhtä lehteä. Enemmistö ajasta menee lapselle ja loput miehelle.



Lapsemme on kiltti ja helppohoitoinen, mieheni on taas kuin keskenkasvuinen lapsi. Kitisee joka päivä jostakin ja on vaatimassa jotakin. Tuntuu kuin minua vainottaisiin omassa kodissani, koko ajan kirjaimellisesti läähättämässä niskaani. Omasta mielestäni järjestän hänelle riittävästi aikaa olosuhteet huomioon nähden. Minulla on myös oikeus tehdä omia asioitani vaikka olisikin sitten lehden lukua sohvalla. Voin jo nähdä tulevaisuutemme, ahdistavaa. Minun puolestani tämän parisuhteen irvikuvan voi päättää tähän.



Kiitos.