Kari Tapion leffasta, miksi lapsia juopolle

Tuli mieleeni leffan nähtyäni ja sen jälkeen keskusteluja kuultuani, lähinnä naispiirin kesken. Vaimon ihannointia sitkeydestä ja tarmosta, voi kuinkahan moni nainen Suomessa laittaa oman elämänsä perheen eteen ja kannattelee kaikkea, hoitaa lapset ja kodin ja kaikki asiat, kuinka se vaan niin monilla miehillä on tuo alkoholi, muuten hyviä miehiä, mutta se alkoholi.
Ja muutama näistä naisista itse samalla taustalla jossain määrin, ovat itse huolehtineet periaatteessa kaikesta, kun mies on mennyt miten on huvittanut.

Mutta itse mietin, että eikö yhtään käynyt mielessä, ettei alkoholiin menevän kanssa kannattaisi lapsia tehdä, että lopputulos voi hyvin todennäköisesti olla se, että itse hoidat ja kestät kaiken? Ehkä se ensimmäinen lapsi menisi vielä siinä toivossa, että isyyden myötä tulisi järki rillutteluun, mutta monesti ja näköjään niitä lapsia vaan tulee lisää vaikka miehen tavat alkaa olla tiedossa? Jälkikäteen kiillotetaan omaa sädekehää kun on kaikki hoidettu ja kestetty, kukaanhan ei ole kuitenkaan tilanteeseen pakottanut? Siis kai näitä naisia ajaa se jaksamaan, että lapsilla olisi ydinperhe ja lapset ensin kaikessa, mutta niin, olisiko pitänyt ajatella jo ennen niitä lapsia?