Suututtaa tunaroiva lapsi

Ahdistun, kun lapsi on onnettomuusherkkä, enkä ehdi suojelemaan häntä! Toinen lapsi on varma ja nopea ja toinen hidas ja kömpelö kaikessa tekemisessä.

Minä nopeana ihmisenä ehdin kiljahtamaan varo ja joudun kärsimään siitä, kun en ehdi estämään pian tapahtuvaa ja näen hidastettuna filminä silmissäni kaikki kauhuskenaarioni. Vakavammat tapaturmat olen onnistunut ehkäisemään, mutta sellaisia pieniä usein sattuvia en. Näitä pieniä tapahtuu usein vain toiselle lapselle ja toislelle vain väsyneenä.

Ei ole helppoa kasvattaa hidasta ja samalla kömpelöä lasta. Lapsi oikein kerää epäonnistumisen kokemuksia ja en voi olla pahentamatta tilannetta, vaikka tarkoitukseni on suojella. Minun on vaikeaa edes uskoa, että hän onnistuu aina uudestaan kompastumaan esim jopa kengännauhoihinsa, vaikka olen sanonut, että ne on solmittava ja odotan aina, että ehtii solmimaan!

Minun on myös vaikeaa hyväksyä, jos minua haukutaan hysteeriseksi vain, koska olen nopeampi kuin keskivertoihmiset! Miksi ei saisi olla nopea, tarkka ja paras, kun pitää suorittamisesta? Lapsilta ei saa vaatia liikaa suorittamista, mutta se että aikuisilta vaaditaan hitautta ja epävarmuutta on jo hölmöyttä! Isäni vaati minulta lapsena ripeyttä ja se ei ollut liikaa vaadittu, kun pidin itsekin siitä, että pystyin parempaan.

Tämä aloitus oli provo, mutta totta on toinen puoli:)