Äiti ei hyväksy aviomiestäni

Eli minun äitini on sitä mieltä että mieheni on verisesti loukannut häntä, kun puuttui siihen että äitini ihan rehellisesti kiusasi minua. Olisi ihana jättää tuo narsistinen olento ihan omaan rauhaansa (oli miten muotidiagnoosi vaan, mutta fakta on fakta), mutta hän ja isäni ovat ihania isovanhempia lapsilleni. Mieheni vanhemmat ovat kuolleet miehen ollessa pieni ja minun sukuni pieni joten muuta sukua lapsillani ei käytännössä ole.
Asumme aika lähekkäin ja lapset ovat tottuneet olemaan paljon tekemisissä isovanhempiensa kanssa ja heidän välinsä ovat lämpimät. Nyt kuitenkin olen tilanteessa jossa en jaksa enää oman mielenterveyteni kustannuksella sietää sitä paskaa mitä itse sieltä saan ja varsinkin nyt kun äitini ei enää ole kuulemma mieheni kanssa missään tekemisissä.
Kuinka väärin lapsia kohtaan teen jos katkaisen välit kokonaan koska en jaksa enää olla itse kiusattavana ja kuunnella (joskus lastenkin kuullen) kuinka paska mieheni on? Minulla oli ihanat ja lämpimät välit isovanhempiini jotka olivat minulle äärimmäisen tärkeitä.
Vai pitääkö minun vaan koittaa antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos (olla puolustamatta miestäni) ja antaa sen vaikuttaa mielenterveyteeni sen minkä se vaikuttaa? Miten ihmeessä voin verrata oman mielenterveyteni jaksamista (olen paranemassa synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, enkä ole kamalan hyvissä kantamissa aina jaksamisen suhteen) ja lasten suhdetta isovanhempiinsa ja päättää niiden väliltä?
Vai onko jotain vaihtoehtoja joita en vain näe? Vaikka lapset saisivat keskenään nähdä isovanhempiaan, altistuisin joka tapauksessa sille sonnalle mitä äitini suoltaa minua ja miestäni kohtaan.