Te, jotka toimitte ammatissa, jossa uusia ihmisiä kohtaa päivittäin: nautitteko siitä vai pidättekö ennemmin yhtenä suoritteena muiden joukossa?

No tuota itsehän olen melkoisen introvertti ja keskimäärin ihmiset ovat aika rasittavia... Mutta kaikki ansaitsevat lämpimän kohtaamisen ja hyvillä vuorovaikutustaidoilla (=eri asia kuin sosiaalisuus) siihen pystyy. Palaverit ja koulutuksissa puhuminen ovat myös ärsyttäviä, mutta pakkohan se on niitäkin jaksaa.

Mieluiten siis istun koneella kirjaamassa asioita/suunnittelemassa tulevia asioita omassa rauhassa.

Välillä asiakaskohtaaminen on vain tavallinen toimenpide, mutta aika usein on kiva keskittyä juuri tähän asiakkaaseen ja koettaa keksiä hänelle jotain pientä kivaa, edes alennus tms. Osa ihmisistä on ihan tavallisia möllisköjä mutta osa tosi kivoja tyyppejä, joita on kiva nähdä.

Tai ei nyt välttämättä joka päivä, mutta että työ edellyttää kohtaamisia , neuvottelua tms. monen henkilön kanssa. (esim. myyjän työssä jossa itsekin olen ollut, tietysti tapaa uusia ihmisiä, mutta siinä riittää usein kiitos ja hei)

Ap

Tykkään silloin kun niitä kohtaamisia ei ole liikaa.

Jos on liian monta tapaamista päivässä niin silloin siitä ei nauti. Tapasmiset kuitenkin on aika energiaa vieviä.

Suorite muiden joukossa. Kuuluu työnkuvaan. 

Epämukava suorite yleensä, asiakaskunta työssäni on pääosin hankalaa (päihde- ja mt-ongelmia ym).

Olen myyjä ja kyllä työn elämän suola on ihmiset. On tietysti paljon tavallista rutiinia, mutta sitten on pieniä hienoja kohtaamisia, yllättäviä hetkiä niin hyvässä kuin huonossa. Suomessa kun ei ole pakollista small talkia niin yhden asiakkaan kanssa saattaa tulla puhuttua tavanomaisella tavalla säästä (minusta se on ihan mukavaa) mutta seuraavan vaikka jostain oikeasta puheenaiheesta. Joskus päästään elämän ja kuoleman kysymyksiin.  Lapset voivat olla myös tosi hauskoja esimerkiksi kun ilahtuvat jostain pikkuasiasta. Meillä käy myös vuokratyöntekijöitä ja heistäkin on kiva havainnoida, millaisia persoonia ovat ja kuinka yhteistyö sujuu parhaiten.

 Ihmisistä saa myös jänniä vaikutelmia rivien välistä, siitä, miten heillä elämässä menee. Kuka on ihan pihalla, kuka on ylihuolehtiva suorittaja, kuka vetää kulissia, kenellä on alkoholismia tai mt-ongelmia.

En nauti. Vuosien saatossa on vaan oppinut ottamaan roolin.

kehun paljon ihmisiä, jolloin heille tulee hyvä fiilis kohtaamisesta.

Teen työtä, joka on luonteeltaan vuorovaikutteista, mutta pystyn ja saan keskittyä yhden ihmisen asiaan kerralla. Pidän suuressa arvossa sitä kohtaamista ja välillemme syntyvää luottamusta. Sitten yhteistyökumppaneiden / verkostojen tapaaminen on yksi työtehtävä muiden joukossa. Ja tietenkin ryhmien kanssa työskentely on omanlaistaan, mutta mukavaa sekin.

up

Suurin osa ihmisistä menee ihan liukuhihnatyyliin. Joudun joskus tekemään pitkään yhteistyötä saman henkilön kanssa ja positiivisen ilmapiirin luominen sekä ystävällisyys tulee ihan selkärangasta. Peruskauraa, harva jää mieleen.

Olen itse ihminen, joka nauttii siitä, että saa hoitaa asiakassuhteet hyvin. Sitten kun olen itse asiakkaana, niin ärsyttää kohtuullisesti, kun törmää sellaiseen ”ammattilaiseen”, joka ei osaa kohdata asiakkaita ja hoitaa sitä hommaa kunnolla.

Pidän työssäni parhaana juuri erilaisten ihmisten kohtaamista. Jokaiseen koitan keskittyä rauhassa, ja olen saanut kuulla paljon erilaisia elämänkohtaloita. Joku ehdotti hiljattain , että jokaisella koululaisella pitäisi olla mahdollisuus keskustella " arjestaan " kuraattorin kanssa.  Nuori voisi vaikka asiantuntijan kanssa yhdessä täyttää jonkin kyselykaavakkeen, jossa isommat  asiat käytäisiin läpi. Olen huolissani niistä sisaruksista,  joiden perheessä on  toinen vaikeasti sairas kuormittava sisarus. Ehkä lapsi joutuu jopa hoitamaan monivammaista perheenjäsentään,  eikä hän ehdi elää omaa lapsuuttaan.

En nauti. Olen introvertti ja koen työni todella kuormittavana. Olen lastenhoitaja, joten täytyy olla kokoajan ihmisten seurassa. Lapset ovat kyllä hyvää seuraa ja mukavia, mutta työpäivän jälkeen ei jaksa jutella kenenkään kanssa. Lasten lisäksi on tietty jokaisen lapsen vanhempi/vanhemmat. Osalle riittää että kerrotaan mitä ollaan tehty ja miten päivä mennyt, toiset sitten jäävät jaarittelemaan. Tuntuu että hetkeäkään ei saa olla rauhassa ja hengähtää.

Olen tykännyt. Melkein parhaita puolia koko hommassa oikeastaan. Lähestulkoon kaikki asiakkaat on jo tuttuja ja loputkin kohtaan niinkuin olisivat. Mikä on aika outoa, kun en pidä itseäni kovin ulospäinsuuntautuneena.