Lue keskustelun säännöt.
Ikava aitia. Valilla jaan oikein tuijottamaan puhelintani etta eiko se nyt soi, aiti soittaisi ja kysyisi kuulumisia kuten hanella oli tapana kysella vah 1-2x/vkossa.
30.05.2006 |
äiti kuoli 5kk sitten ja ollut kamalan hiljaista, ei soita isäpuoli ei veli ei sisko eikä kukaan ja kysele.
Vaikka omakin perhe löytyy niin jotenkin on kamalan yksinäinen olo,jotakin kovin tärkeää ja korvaamatonta poissa:´(
Kommentit (7)
ja lämmin halaus sinulle joka saman surun syövereissä. Vaikea tätä on käsittää,olisi edes ollut vanha ihminen niin asia olisi ehkä jotenkin helpompi hyväksyä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kirjoittelin joskus kirjeitä kuolleelle äidilleni. Se auttoi kun ajatukset sai purkaa paperille.
Suren myös itse äitiäni, joka on kylläkin elossa, mutta muuttunut uuden miehen myötä aivan eri persoonaksi. Ennen soiteltiin vähintään kaksi kertaa viikossa ja kävin vähintään kerran viikossa kylässä ja se kylä reissu oli piristys molemmille. Nykyään ei soitella kuin parin viikon välein ja kylässä käydään varmaan kerran kuukaudessa. Äidin uus mies ei välitä lapsista, hermostuu lasten leikeistä ja äänistä. Ei nautita kyläilystä ja monesti kotimatkalla tulee itselle itku. Kaipaan äitiäni, sitä entistä äitiä. Sinun surusi on suurempi, et voi enää kuulla äitisi ääntä, nähdä häntä. Voimia!
harmi etten voi soittaa siihen ja kuulla äidin ääntä vastaajassa.
Ap
Itku tuli kun luin viestejänne....
Oma äitini on vielä elossa, siitä olen onnellinen. Mutta pelkään jo nyt sitä päivää kun hän ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viime vuonna, ei ehtinyt nähdä esikoistani. :(
Äitini kuoli 2,5kk sitten. Suru on suunnaton. Vieläkin vaikeaa ymmärtää, että hän on todella poissa. Odotan usein myös puhelimen soivan, varsinkin sunnuntai-iltaisin jolloin äitini aina soitti.. Jaksamista sinulle suuressa surussasi. *halaus*