Lue keskustelun säännöt.
Ihastuin ihmiseen, joka muistuttaa ulkoisesti ihmistä jota inhoan. Mikähän on psykologisesti tämän takana?
10.09.2019 |
En yleensä inhoa ketään, mutta tämä yksi inhoamani ihminen on niin kiero ja pahantahtoinen, että hänestä ei pidä kukaan. Järjestää kiusallaan muille ongelmia. Hän on tuttu suvun kautta. Ei mitään verisukua, mutta tavallaan sukulainen kuitenkin. En halua tarkemmin kertoa ettei kukaan tunnista. Tuli sukuun jo kun olin aikuinen, eli ei ole mikään lapsuudesta tuttu henkilö.
Tämä toinen henkilö, johon myöhemmin ihastuin, puolestaan on ihan todella paljon tuon inhoamani ihmisen näköinen ulkoisesti. Nuorempi versio vain. (Lisätietona että en ole pitänyt inhoamani ihmisen ulkonäöstä koskaan yhtään. Ei ole objektiivisesti katsottunakaan hyvännäköinen. ) Ensinäkemältä en pitänyt tästä ihastuksesta, koska tuli tuo ilkeä ihminen heti mieleen ja jotenkin alitajuisesti ajattelin että hän on kuitenkin luonteeltaan samanlainen. Hän oli kuitenkin aivan erilainen ja myöhemmin ihastuin häneen. Edelleen minua ajottain häiritsee hänessä muutamat kasvonpiirteet, jotka on ihan samanlaiset kuin tuolla ilkeällä ihmisellä, mutta silti edelleen pidän häntä todella ihanana. Emme ole siis suhteessa tai mitään.
Kiinnostaisi tietää että onko tämän ihastumisen takana joku psykologinen juttu ja mikä se on?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keittiöpsykologin valistunut veikkaus:
- Kiinnitit erityistä huomiota henkilöön, koska hän näytti entiseltä tutultasi.
- Aiempien kokemustesi perusteella odotit pahaa, mutta yllätyitkin myönteisesti. Niinpä kiinnitit entistä enemmän huomiota henkilöön ja ehkä alitajuisesti tarkkailit, olisiko hänessä mitään huonoa. Mutta huomasit lähinnä pelkkää hyvää > mielenkiinto vain lisääntyy ja jossain vaiheessa yltyy ihastukseen asti.
- Kenties entisen tuttusi rinnalla tämä toinen vaikuttaa paremmalta kuin muuten olisikaan. Tai sitten ei.