Mies, voisitko kirjoitella naisen kanssa vuosia tietämättä miltä hän näyttää?

Kirjoittelin joskus erään naisen kanssa varmaan yli vuoden, ennen kuin vaihdettiin kuvia.

Eli voisin.

Eikös kaikki sokeat toimi näin? Sanelee vain kirjeensä tai käyttää muita apuvälineitä siihen kirjoittamiseen.

Tuleehan tuota edelleen välillä heitettyä viestiä naiselle, joka ollut nettikaverina jo kohta varmaan toistakymmentä vuotta. Yhden epäselvän kuvan tosin itsestään joskus näytti ja tiedän "sinne päin" miltä näyttää. Joku voi pitää omituisena, ettei koko tänä aikana olla tavattu, mutta tämä on vain jotenkin tullut normaaliksi ainakin minulle, enkä välttämättä edes halua pilata juttua millään naamatusten näkemisillä. Senverran kuitenkin mielessä jo muotoutunut ne mielikuvat ja shokki voisi olla melkoinen kaikkien näiden vuosien jälkeen jos toinen ei ole yhtään sellainen kuin kuvitellut.

Voisin hyvinkin, jos tarkoitus ei olisi kasvotusten koskaan tavatakkaan eikä mitään nettituttavuutta vakavampaa ole suunnitteilla.

Säälittää noi vuosia jatkuneet pelkästään nettituttavuudet :( oli se catfish sarjakin jossa näytettiin niitä pettymyksiä mitä tollaset ”suhteet” voi aiheuttaa. Mun raja menee siinä, että netissä voi tutustua sen verran että sovitaan oikea tapaaminen, muu olisi ajanhukkaa koska totuuden tietää vasta sitten livenä.

Vierailija kirjoitti:

Säälittää noi vuosia jatkuneet pelkästään nettituttavuudet :( oli se catfish sarjakin jossa näytettiin niitä pettymyksiä mitä tollaset ”suhteet” voi aiheuttaa. Mun raja menee siinä, että netissä voi tutustua sen verran että sovitaan oikea tapaaminen, muu olisi ajanhukkaa koska totuuden tietää vasta sitten livenä.

Miksi säälittää? Jos on tarkoitus pitää yhteyttä vain netissä, niin miksi pitäisi edes yrittää tavata livenä?

Jos on parisuhdemielellä liikenteessä, niin miksi keskustelisin ylipäänsä vuosikausia?

Tapahtuuhan tuota. Tutustuin netissä alta parikymppiseen nuoreen naiseen, yksinäisenä vanhana ukkona kiinnyin ja sitten rupesivat päivät pyörimään vaan tuon neitosen ympärillä. Tulee arjen askareet hänelle selostettua viimeisen päälle, useampi vuosi ollaan jo kirjoiteltu. Kovasti olen koittanut häntä myös tukea henkisesti. Semmoisen ihanan enkelin itselleni löysin. Kuvia olen häneltä toki saanut, mutta omia en ole kehdannut lähettää.

Voisin, ja olen viestitellytkin. Itsekin pyörin netissä melkein aina kuvattomana, niin on vaan loogista, että jutustelen kuvattomien naisten kanssa. Helpompaa kuvattoman kanssa on viestitellä kuin kuvallisen, ei tarvitse miettiä, että mitähän tuonkin näköinen nainen ajattelisi jos näkisi kelle viestittelee. Naiset ne ensin aina kuvaani pyytävät (melkein heti alkuunsa) ja minä sitten lopetan viestittelyt, koska tiedostan, että niin pääsee vain helpommalla.

Terveisin Naispelko26

En voisi.

Miehen ulkonäkö ja hoikkuus on minulle erittäin tärkeää. Suomi on plösömiesten maa.

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää noi vuosia jatkuneet pelkästään nettituttavuudet :( oli se catfish sarjakin jossa näytettiin niitä pettymyksiä mitä tollaset ”suhteet” voi aiheuttaa. Mun raja menee siinä, että netissä voi tutustua sen verran että sovitaan oikea tapaaminen, muu olisi ajanhukkaa koska totuuden tietää vasta sitten livenä.

Miksi säälittää? Jos on tarkoitus pitää yhteyttä vain netissä, niin miksi pitäisi edes yrittää tavata livenä?

Käyhän se noinkin, mutta harvoilla on käyttöä sellaisille tuttavuuksille. Ne jotka hakevat jotain muuta lopputulosta säälittävät, jos vuosia tulee jumitettua pelkästään netissä tutustuen.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuuhan tuota. Tutustuin netissä alta parikymppiseen nuoreen naiseen, yksinäisenä vanhana ukkona kiinnyin ja sitten rupesivat päivät pyörimään vaan tuon neitosen ympärillä. Tulee arjen askareet hänelle selostettua viimeisen päälle, useampi vuosi ollaan jo kirjoiteltu. Kovasti olen koittanut häntä myös tukea henkisesti. Semmoisen ihanan enkelin itselleni löysin. Kuvia olen häneltä toki saanut, mutta omia en ole kehdannut lähettää.

Varmaan vanhana kunnon sugardaddynä olet häntä rahallisestikin jo tukenut niitä herutuskuvia vastaan?

Ollaan juteltukin yhden miehen kanssa. Ei kuitenkaan missään romanttisessa mielessä.

Miksikäs ei.

Kirjoittelenhan minä täälläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää noi vuosia jatkuneet pelkästään nettituttavuudet :( oli se catfish sarjakin jossa näytettiin niitä pettymyksiä mitä tollaset ”suhteet” voi aiheuttaa. Mun raja menee siinä, että netissä voi tutustua sen verran että sovitaan oikea tapaaminen, muu olisi ajanhukkaa koska totuuden tietää vasta sitten livenä.

Miksi säälittää? Jos on tarkoitus pitää yhteyttä vain netissä, niin miksi pitäisi edes yrittää tavata livenä?

Käyhän se noinkin, mutta harvoilla on käyttöä sellaisille tuttavuuksille. Ne jotka hakevat jotain muuta lopputulosta säälittävät, jos vuosia tulee jumitettua pelkästään netissä tutustuen.

Aika erikoinen ajattelutapa? Kyllä monillakin ihmisillä on tarve ihan juttuseuralle. Ja jos saman henkistä seuraa löytyy netistä, niin miksipä sitä ei jatkaisi pidemmänkin aikaa?

Vierailija kirjoitti:

En voisi.

Miehen ulkonäkö ja hoikkuus on minulle erittäin tärkeää. Suomi on plösömiesten maa.

N

Samaa mieltä. Jostain syystä kaikki netissä tapaamani tähän mennessä mahakkaita ja/tai kaljuja. Kaljuudelle ei mitään voi aina, mutta voisi ainakin pitää itsestään huolta liikkumalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittää noi vuosia jatkuneet pelkästään nettituttavuudet :( oli se catfish sarjakin jossa näytettiin niitä pettymyksiä mitä tollaset ”suhteet” voi aiheuttaa. Mun raja menee siinä, että netissä voi tutustua sen verran että sovitaan oikea tapaaminen, muu olisi ajanhukkaa koska totuuden tietää vasta sitten livenä.

Miksi säälittää? Jos on tarkoitus pitää yhteyttä vain netissä, niin miksi pitäisi edes yrittää tavata livenä?

Käyhän se noinkin, mutta harvoilla on käyttöä sellaisille tuttavuuksille. Ne jotka hakevat jotain muuta lopputulosta säälittävät, jos vuosia tulee jumitettua pelkästään netissä tutustuen.

Aika erikoinen ajattelutapa? Kyllä monillakin ihmisillä on tarve ihan juttuseuralle. Ja jos saman henkistä seuraa löytyy netistä, niin miksipä sitä ei jatkaisi pidemmänkin aikaa?

Netissä näpyttely ihmiselle jota en ole ikinä tavannut ei ikinä saisi mua vuodattamaan asioitani paljoakaan, ellei kyse olisi jostain tärkeästä asiasta kuten vertaistuesta tms. Kaverisuhteet kuuluu ruudun toiselle puolelle, mutta monihan elääkin lähes täysin netissä nykyään, ja se on teille ihan sallittua toki, tarkensinhan tuossa aiemmin että muilla odotuksilla kuin pelkän nettituttavuuden vuoksi netissä pitkään jauhaminen on turhaa ja säälittävää, koska totuus voi lopulta olla pettymys jota ei kannata viivyttää.

Miksei satunnaisena kirjekaverina. Jos kyseessä olisi jotain merkityksellisempää, en ymmärrä miksi tekisin niin.

Vierailija kirjoitti:

Säälittää noi vuosia jatkuneet pelkästään nettituttavuudet :( oli se catfish sarjakin jossa näytettiin niitä pettymyksiä mitä tollaset ”suhteet” voi aiheuttaa. Mun raja menee siinä, että netissä voi tutustua sen verran että sovitaan oikea tapaaminen, muu olisi ajanhukkaa koska totuuden tietää vasta sitten livenä.

Se, että sinä olet seksin perässä juoksija ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat myös. Osa etsii netistä ihan vain juttukavereita, mullakin on eräs nettituttu, jota en ole tavannut koskaan eikä tarkoitus olekaan. Muut suhdekuviot on erikseen.

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuuhan tuota. Tutustuin netissä alta parikymppiseen nuoreen naiseen, yksinäisenä vanhana ukkona kiinnyin ja sitten rupesivat päivät pyörimään vaan tuon neitosen ympärillä. Tulee arjen askareet hänelle selostettua viimeisen päälle, useampi vuosi ollaan jo kirjoiteltu. Kovasti olen koittanut häntä myös tukea henkisesti. Semmoisen ihanan enkelin itselleni löysin. Kuvia olen häneltä toki saanut, mutta omia en ole kehdannut lähettää.

Varmaan vanhana kunnon sugardaddynä olet häntä rahallisestikin jo tukenut niitä herutuskuvia vastaan?

No, jos hän rahaa tarvitsisi, toki antaisin mutta vastikkeetta. En ole hyväksikäyttäjä, enkä sokeri-iskä. Eipä hän ole kuitenkaan sitä minulta pyytänyt.