Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään muulla ns. vaikeaa vauvaa / lasta?
30.05.2006 |
Jotkut kaunistellen nimittävät näitä vaativiksi vauvoiksi, mutta mulle kelpaa adjektiiviksi tuo vaikea.
Ollaan miehen kanssa aivan puhki ton puolitoistavuotiaan kanssa. Ikinä ei olla ymmärretty, mitä se milloinkin parkuu. Lapsi ei ole ikinä nukahtanut huudotta eikä nukkunut levollisesti. Jo synnyttyssairaalassa meidän vauva piti äidin niin kiireisenä, etten aina ehtinyt ruoka-aikaan syömään, enkä ainakaan saanut syödä rauhassa.
Huutavaa vauvaa kannettiin puoli vuotta yötä päivää, ennen kuin vähän helpotti. Imettää piti tunnin välein. Joskus sitten yhtäkkiä nukkui monta tuntia. Mutta kaikki rytmit oli vauvana niin epäsäännöllisiä, että todella vaikea oli vaikkapa selvitä autolla 20 minuutin matka mummille ilman huutoa. Tai jos kipaisin kaupassa, niin varmasti vauva huusi, kun tulin kotiin. Ei auttanut, vaikka kuinka juuri olisin imettänyt.
Aina ollaan uskottu, että se ajan kanssa helpottaisi. Mutta nyt ollaan hermoraunioina, kun nukkuminen ei edelleenkään suju. Lapsi nukkuu yössä alle kahdeksan tuntia, joten meille vanhemmille jää reippaasti univajetta. Nukuttaminen kesti eilen vaivaiset 2,5 tuntia, kun lapsi vaan parkui ja parkui, joten tänään oon ollut aivan riekaleina.
Onko muita, jotka tietävät, että vaikeita lapsia on todellakin olemassa? Onko muita, jotka eivät millään pääse samalle aaltopituudelle oman lapsen kanssa? Onko muita, jotka tuntevat olevansa huonoja vanhempia, kun ei omaa lastaan saa rauhoittumaan? Minä luulin todella pitkään, että olen laiska äiti, kun en saa kotitöitä tehtyä, vaikka kuinka yrittäisin. Ihmettelin muita äitejä ja heidän energiansa määrää. Lopulta vihdoin tajusin, että muiden vauvat ovat oikeasti aivan toisenlaisia hoidettavia. Meidän lapsi oli viimeksi yökylässä toistaiseksi viimeistä kertaa. Silloin nimittäin täti ja mummi yrittivät yhteistuumin saada huutavaa lastamme rauhoittumaan, mutta eivät siinä onnistuneet. Eivätkä luvanneet lasta enää ottaa yökylään. Eli todistettavasti en vain kuvittele lastamme vaikeaksi.
Jos vertaistukea löytyy, niin ehkä saisin taas vähän lisää voimia.
Kommentit (27)
Vierailija:
Nukkumaan menosta vielä.. jos lapsi ei suostu nukkumaan niin antakaa valvoa! Eihän teidän molempien vanhempien silloin tarvitse valvoa. Kannattaa ainakin kokeilla ja katsoa että missä vaiheessa tyyppi on valmis nukkumaan ihan oma-aloitteisesti.
Meillä ei kyllä tuo lapsen valvominen ratkaise mitään. Lapsi ei nimittäin valvo tyytyväisenä vaan parkuu täysillä. Ei täällä silloin nuku kukaan muukaan. Eikä se tunnu lapsen kannaltakaan hyvältä ratkaisulta.
Mutta niitä selviytymiskeinoja kuitenkin kaivattaisiin, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kuopus on (ollut) tuollainen. En tosin ole koskaan kokenut itseäni huonoksi äidiksi sen takia, koska vanhempien lasten takia jo tiesin, että lasten luonteet ovat todella erilaisia.
En tiedä mikä meillä auttoi, vai auttoiko mikään. Lapsi on nyt jo vanhempi ja huomattavan ihastuttava pieni mies. Toki hänen kanssaan taistellaan asioista enemmän, kuin sisarustensa ja kasvattaminen on selkeästi rankempaa, mutta siihen on onneksi jo kasvanut ajan mittaan itsekin.
Onko lapseltasi suljettu pois mahdolliset allergiat? Jotenkin kuulostaa siltä että saattaa olla muutakin tuon huutamisen takana.
Tämä siis vain arvaus.
Tuntui, että on korkea aika saada neuvoja ja tukea, ennen kuin heitän lapsen väsyksissäni jokeen. Ikävä kyllä nyt kesäaikaan sekin paikka on kiinni, mutta elokuussa päästään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vaan ikävää, että lasten hyvinvointi joutuu odottelemaan kuntien rahapulan vuoksi.
Meillä oli juuri samanlaista. LApsella aloiteettiin sit astmalääkekokeilu niin alkoi helpottamaan. Ja nyt sitten on ihan jatkuva lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siltikin käytän omasta pojastani mieluummin nimitystä vaativa lapsi. Nyt, kun hän on jo 2,5-vuotias, alkaa olla jo vähän helpompaa. Ja sen luulen johtuvan siitä, että älykkäänä lapsena hän ymmärtää jo jonkin verran järkeilyä ja sitkeää selittämistä ja opastamista.
Lapsi on luonteeltaan hyvin utelias, tarkka, älykäs, määrätietoinen ja sitkeä kuin mikäkin. Minusta nämä ovat hyviä ominaisuuksia, vaikka eivät välttämättä tee vanhempien elämästä helppoa. Nyt, pahimmasta väsymyksestä selvittyäni näen asiat ihan eri lailla, kuin vaikkapa vielä vuosi sitten. Olen äärettömän ylpeä pienestä hienosta pojastani, jossa riittää haastetta jokaiselle päivälle.
Ensimmäisen kanssa oli todella poikki, olimme siis molemmat. Ruusuntuoksuisesta joutilaasta äitiysloma-ajasta ei ole kuin katkeria muistoja.... En oikeasti muista siitä juuri mitään, kuin sumua koko aika.. Kauheaa!
Sitten ajattelimme toteuttaa haaveemme toisesta lapsesta, kun olimme ajatelleet,että jos toisen saamme, niin pienehköllä ikäerolla.
Isompi on nyt 3,5 v ja pienempi 1,5v ja pienempi on melkein samanlainen.... Olemme täysin loppu.
Mitään selitystä ei ole löytynyt...
Isompi on kyllä tosi nokkela ja esim. puhui lähes täydellisesti jo kaksivuotiaana. Mutta on edelleen todella levoton, kiukkuinen, helposti malttinsa menettävä jne.... Mutta toisaalta niin ihana!
Tämmöistä tämä on :)
Katkeruudestani en ole vielä päässyt, en tiedä koska menee ohi...
En voi vilpittömästi onnitella rauhallisen vauvan vanhempia vaan minua harmittaa nämä omat kiukuttelijat niin vietävästi.
Jos jok erehtyy minulle valittamaan kuinka väsyneitä ovat, kun heräävät vieläkin kerran yössä kun lapsi on jo puoli vuotta, en kyllä jaksa olla empaattinen vaan kerron millaista meillä oli. Menevät hiljaisiksi.