UHMAA VAI JOTAIN VIALLA?? äidin ahdistus..

olla vain tosi väsynyt ja jos on temperamentikas lapsi niin voi olla jopa agressiivinen. Toisaalta puheen puuttuminen voi johtua muista syistä johon puuskat saattavat liittyä. Tarkemmin en viitsi määritellä koska en ole ammattilainen. Mutta harvat kohtaukset viittaisivat ensimmäiseen.

Ei tosiaan tartte mitään syväanalyysiä osatakaan antaa! :)



On vaan hurja olo kun toi tapahtu. Kun noista uhmista puhutaan niin aattelin vaan et onko muiden lapset yhtä kamalia, varsinkin ittelleen!! Se kun lapsi halusi satuttaa eikä siihen saanu yhteyttä tuntu tosi kamalilta!

Ja kun tätä ei oo tapahtunu kun muutamaan kertaan -tosin on ollu muulloinkin yliväsyny..



Sen tajuaisin että puris vaan mua koska olin ikävä ja käskin et nyt lähdetään kotiin.



Ap

itsensä menet väliin), olen ainakin meidän lapsilla huomannut että kun kiukuttelupuuska tulee niin parempi että riehuu aikansa yksinään saatika että mä meen siihen väliin ja tilanne pahenee. Meillä kummatkin lapset tosi tempperamentisia ja nuo " kohtaukset" on kyllä ihan tuttuja. Parhaillaan ollaan isomman tytön kanssa opeteltu ilman apupyörillä ajoa ja kyllä on riitänyt huutoa, pyörän potkimista, sylkemistä pyörän päälle ym. Ja kun aikansa räyhäsi ja raivosi niin rupesi pyöräilykin sujumaan. Itselle vaan piiiiiiiiiiiiitkää pinnaa!!

Saa edelleen tuollaisia hepulikohtauksia toisinaan. Ja me kun luultiin, että kun oppii ilmaisemaan itseään sanallisesti niin rauhoittuu. :) No, eipä rauhoittunut.



Eikä ole meillä edes ensimmäinen lapsi - on kyllä yllättänyt, että tällaistakin voi olla. :) Temperamenttia vaan joillekin tulee kukkuramitalla.



TSEMPPIÄ!!!

Mummo ei uskonut, että voivat käyttäytyä niin huonosti kun asiasta kerroin. Tänään oli kuopus raivonnut täällä kun olin hammaslääkärissä ja viikonloppuna esikoinen. Nyt siis ollut lasten kanssa enemmän. Ja nähnyt myös näitä huonoja hetkiä...



Ainoa mikä meillä tepsii on että pidetään huoli siitä, että lapset saavat tarpeeksi unta...

Anna vain raivota, kyllä se ohitse menee. Ja kun sanoja alkaa tulla, saat sanallistakin vastusta ja vastausta.

Mää oon pitkä pinnanen, mut välillä meen mukaan pojan lievempään kiukutteluun! :( Tää oli ihan hirveetä ja tuntu et jaa, mitäköhän jos se on isompanakin samanlainen.. No okei, ei ehkä heittäydy maahan ja hakkaa päätä seinään, mutta meneekö meillä lasit rikki ja ovet kolhuille??



Koitan opettaa et jos on rauhassa niin sais helpommin tahtonsa läpi, mut eihän toi vielä ymmärrä sitä..



Mutta jos koittais antaa lapsen vaan mesoa rauhassa ja katsoo kuinka käy.



Ap

No nyt tipahti suurin huoli alta -ainakin hetkeksi, seuraavaa pulttausta odotellen..



No koitan aatella ettei ehkä lopukaan kun oppii puhuun.. Mutta toisaalta sillai ehkä helpompi kun pienimies osaa sanoa mikä harmittaa ja ehkä jos vähän rauhottuisi kun ymmärtää mitä sille höpötellään?



Ap

Ihan samalla tavalla käyttäytyy kun saa kunnon raivokohtauksen. Yleensä kerran päivässä. Poika ei puhu, joitakin sanoja tulee, mutta tästä en oo huolissani kun muutkin lapsemme on oppineet puhumaan vasta reilu 2v vanhoina. Ainakin kaikkien tahojen mukaan poikamme on normaali, vaikka itestä välillä tuntuu että tossa on tuleva hullu psykopaatti:(

kiukun ohitse ja sitten vasta keskustellaan asiasta mikä oli kiukuttelun aiheena ja otat syliin. Tämä toimii ainakin meillä. Ja kyllä se pinna oikeseti venyy vuosien saatossa, meillä tämä isompi tempperamenttinen on pian 6-vuotias ja olen kyllä huomannut itsestäni että ei tule enää mentyä mukaan lapsen kiukutteluun samallalailla kuin kiukuttelujen alkuvaiheessa.

Siinä on tosi hyviä ohjeita uhmaikäisen vanhemmille. Tiedät ainakin sitten toimivasi oikein (jos nyt näin voi sanoa).



Ps. Älä anna lapsen huomata että hänen uhmansa saa sinut itkemään. Sun pitäis pystyä olemaan lapselle se turvallinen, joka ainakin näyttää siltä, että homma on haskassa, vaikkei oliskaan :).

Mää oon tässä pitkin päivää ajatellu sitä ja vieläkin tulee vilunväreitä.. Mies kehasi että olisit laittanu nurkkaan seisoon ja antaa purra itteensä.

Musta vaan tuntu et jos päästän irti niin poika räjähtää vihanpurkaukseensa.. :(



No, se mun itkuunpurskahdus oli turhautuminen kun en osannu olla tukena. Vieläkin harmittaa kun sitä toivoo että olisin hyvä äiti ja se tuntis olonsa hyväksi..



Jos ensi kerralla ei sitten tulis niin tunteelliseksi.



Ap

Mutta tätä en ymmärrä: Miksi vajaa 2 vuotiaan pitäis osata puhua??

Mulle sanottiin kans pojan 2v neuvolassa, että pitää mennä puheterapeutille, jos ei ala pian puhumaan. Sitten kun oli 2v 4kk alkoi ihan yhtäkkiä puhumaan ja nyt on 2v 8kk ja puhuu todella sujuvasti.

Joten älä ainakaan murehdi sitä puhumattomuutta.

Ihan samanlaisia kokemuksia. Meilläkin nyt 2 v 3 kk saa joskus pelottavan näköisiä raivareita (niiden normaalien suuttumisten lisäksi...), joissa ei ota mitään kontaktia ja vain menee entistäkin hysteerisemmäksi, jos yrittää jutella tai ottaa sylin. Ei kai siinä voi muuta kuin olla mahdolisimman coolina lähistöllä. Ja jos lapsi yrittää satuttaa itseään pahasti, pitää tietysti estää. Kun rauhoittuu sen verran, että kuulee ja näkee, voi koittaa kiinnittää huomiota muualle. Meillä ainakaan pikkumies ei kanna kaunaa, kun tilanne on ohi, ollaan yhtä aurinkoisia kuin aiemmin.



Ei kai sitä aikuinen edes osaa kuvitella, miten turhauttava paikka maailma tuollaiselle taaperolle voi olla. Uhma on osa kasvamista ja lapsen pitää oppia, miten sekin tunne käsitellään. Tärkeää on varmaan se, että hyväksyy lapsen tunteet, mutta ei palkitse " huonoa" käytöstä, eli ei esimeekiksi anna periksi aiempaa kieltoaan.



meillä muuten noita kiukkukohtauksia tulee erikoisissa tilanteissa. Pahin oli, kun isä oli matkalla muutaman päivän. Piti kai testata, että onhan edes äiti varmasti lähellä. Ja toisen kerran, kun itse tulin matkalta kotiin. Ja tietysti väsymys laskee kynnystä.

älä anna periksi.