Olen rakastunut väkivaltaiseen puolisoon, apua?

Tiedän, että tää on ihan turha pelko ja vihaan itteäni kun edes jään miettimään tämmösiä, mutta mua tosissaan huolestuttaa, että tulenko koskaan rakastamaan ketään yhtä paljon kun rakastan mun väkivaltaista miestä?

Mies on ihan täydellinen sillon kun ei oo vihanen, mutta suuttuu ja loukkaantuu lähes päivittäin. Hälytyskellot ovat soineet jo monesti. Kaikki joille asiasta olen puhunut ovat sitä mieltä, että nyt on lähdön paikka.

Silti jään aina miettimään, että tulenko koskaan löytämään "sitä oikeaa" jos nyt lähden? Perheellistyminen on minulle todella tärkeää, enkä kestä ajatusta etten koskaan saisi lapsia. Toisaalta tämä mies on sen verran arvaamaton, että tuskin olisi hyvä isä.

Niin, ja olen yhä rakastunut häneen. En ymmärrä miten en pääse tästä tunteesta eroon ei väliä kuinka huonosti hän minua kohtelee.