Koulujen urheilukilpailut vapaaehtoiseksi.

Onko ne vielä jossain pakollisia? Oma on jo ysillä, eikä ole pakolla osallistunut mihinkään kilpailuun tai turnaukseen.

Leikkimälläkö lapsia sitten opetetaan tulemaan pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja haastamaan itseään? Lapset tarvitsee itsetunnon kehitykseen myös niitä ikäviä asioita, eikä sitä että koko ajan on vain kivaa. Se että lapsille annetaan kuva jostain ikuisesta sunnuntaista on harhaan johtamista. Lapsuushan tähtää siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Esim. peruskoulun jälkeen haetaan opiskelemaa jolloin vain osa toivomansa opiskelupaikan ja vain yksin saa sen työpaikan, josta kilpailee useampi.

Eihän noita ole kuin pari vuodessa jos sitäkään. Meilläpäin saivat itse valita mihin lajeihin osallistuivat (vähintään kahteen) ja talven hiihtokilpailu ei ole edes pakollinen, vaan voi mennä hiihtämään muuten vaan.

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Mitäs jos kaikissa kouluaineissa otettaisiin pois kokeet? Ne on aina kilpailutilanne, vaikka teoriassa kilpaillaan itsensä kanssa. Oman lapsen kouluaikana ei ole ollut mitään pakollisia kilpailuja. Juoksutestit yms. ovat vain oman kunnon testaamista. Ei 100kg 190cm venähtänyt köriläs pärjää juoksussa 170cm 50 kg klopille, vaikka olisi parempi kunto. (Näin kärjistettynä esitettynä) . He eivät siis kilpaile toisiaan vastaan, vaan testaavat itseään.

Mikä siinä liikunnassa on niin vaikeeta?

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Se joka tekee molemmat. Eli tsemppaaminen ja joukkuelajeissa pystyminen pelaamaan kaikkien kanssa vaikuttaa numeroon. Tämä siis on fakta.

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Vastaavalla tavalla kuin käsityössä, musiikissa (omalla 9-luokkalaisellani on ollut vain seiskalla laulukoe ja soittokoe, sitä ennen ei ikinä ja numeroita on saanut) tai kuviksessa. Niiden tunneilla annettujen "näyttöjen" kautta. Kyllä opettaja näkee lapsesta, millä asenteella suhtautuu näihin e.m. aineisiin + mikä on lapsen taitotaso. Ei sitä mitenkään pakolla kilpailemalla voi mitata, sillä joku varsin lahjakas lapsi voi heittää kisat ihan lekkeriksi kun ei vaan halua kilpailla.

Omani on osallistunut yleisurheilukisoissa pariin lajiin aikanaan alakoulussa sekä oman lajinsa (pallopeli) koulujenvälisiin turnauksiin. Ja sitten on lajeja, joissa ei ole halunnut osallistua kilpailuihin. Silti todistuksessa komeilee liikunnasta 10 nyt yläkoulussa.

-2

Onko jossain koulussa pakollisia urheilukilpailuja? En usko. Tunneillakin melkein kaikissa lajeissa on vaihtoehto. Lajin teoria opetetaan kaikille. Sen jälkeen voi valita ryhmän ja yksi ryhmä on aina kävelyryhmä.

Tämä toimii tietysti vain isoissa kouluissa, joissa on monta luokkaa ja liikunnanopettajaa samassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Se joka tekee molemmat. Eli tsemppaaminen ja joukkuelajeissa pystyminen pelaamaan kaikkien kanssa vaikuttaa numeroon. Tämä siis on fakta.

Mutta se cooperin testihän on ihan selvää kilpailua, joka on ap:n mukaan aivan kauheaa? Eli jos ei järjestetä mitään, millä mitata tuloksia (lue: kilpailu), niin miten niitä suorituksia sitten arvioidaan? Kyllä siinä käsitöissäkin joku arvostelee ne tuotokset, ja vertaa luokan yleiseen tasoon. Sillä perusteella määräytyy numero todistukseen. Jokainen matematiikan koekin on kilpailu, vaikka tuloksia ei ehkä laitetakkaan julkisesti esille koulun seinälle.

Liikunnassa on kolme arvosteluperiaatetta. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen. Psyykkinen tarkoittaa liikunnan ja oman hyvinvoinnin yhteyttä. Se näyttää näyttävän näissä keskusteluissa monella.

Sosiaalinen puoli näyttää myös olevan liikunnassa monella vaikea asia. Ainoa joka käsitetään, on tuo fyysisyys ja sitä inhotaan?

Jos kisoihin osallistuminen muuttuu vapaaehtoiseksi, niin toivottavasti se hlvetin pakollinen kiakkopropagandakin muuttuu vapaaehtoiseksi. Itselläni pakollinen jääkiekko koulussa tappoi kiinnostuksen urheiluun ja liikkumiseen vuosiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Se joka tekee molemmat. Eli tsemppaaminen ja joukkuelajeissa pystyminen pelaamaan kaikkien kanssa vaikuttaa numeroon. Tämä siis on fakta.

Mutta se cooperin testihän on ihan selvää kilpailua, joka on ap:n mukaan aivan kauheaa? Eli jos ei järjestetä mitään, millä mitata tuloksia (lue: kilpailu), niin miten niitä suorituksia sitten arvioidaan? Kyllä siinä käsitöissäkin joku arvostelee ne tuotokset, ja vertaa luokan yleiseen tasoon. Sillä perusteella määräytyy numero todistukseen. Jokainen matematiikan koekin on kilpailu, vaikka tuloksia ei ehkä laitetakkaan julkisesti esille koulun seinälle.

Tehdäänkö kouluissa oikeasti vielä cooperintestejä? Sen pointtia kyseenalaistettiin jo 90-luvulla, kun omissa urheilulajeissaan huiput eivät päässeet lähellekään 3000 metriä. 

Cooperin suurin ongelma on siinä, että sen tulos paranee harjoittelemalla cooperia.

Vierailija kirjoitti:

Eihän noita ole kuin pari vuodessa jos sitäkään. Meilläpäin saivat itse valita mihin lajeihin osallistuivat (vähintään kahteen) ja talven hiihtokilpailu ei ole edes pakollinen, vaan voi mennä hiihtämään muuten vaan.

Lasten koulussa on sama juttu. Vähintään kahta täytyy testata, mutta muuten saa viettää loppupäivän vaikka pelkästään siinä lempipisteessä. Joten poikani joka ei ole maailman paras urheilussa, kiersi pisteitä parhaan kaverin kanssa. Ne luokan urheilulliset kiersivät omassa porukassa. Joten heillä ei ollut tietoakaan kuinka ”huonosti” lapseni esim heittää kuulaa. Tuloksia ei missään vaiheessa kirjattu ylös. Ne palkittiin jotka kävivät testaamassa kaikki lajit. Eli jos olit niin rohkea että uskalsit kokeilla kaikkea, vaikka olisit koulun huonoin niissä, sait palkinnon. Näin kannustetaan liikkumaan, eikä aiheuteta loppu elämän traumaa liikunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Se joka tekee molemmat. Eli tsemppaaminen ja joukkuelajeissa pystyminen pelaamaan kaikkien kanssa vaikuttaa numeroon. Tämä siis on fakta.

Mutta se cooperin testihän on ihan selvää kilpailua, joka on ap:n mukaan aivan kauheaa? Eli jos ei järjestetä mitään, millä mitata tuloksia (lue: kilpailu), niin miten niitä suorituksia sitten arvioidaan? Kyllä siinä käsitöissäkin joku arvostelee ne tuotokset, ja vertaa luokan yleiseen tasoon. Sillä perusteella määräytyy numero todistukseen. Jokainen matematiikan koekin on kilpailu, vaikka tuloksia ei ehkä laitetakkaan julkisesti esille koulun seinälle.

Tehdäänkö kouluissa oikeasti vielä cooperintestejä? Sen pointtia kyseenalaistettiin jo 90-luvulla, kun omissa urheilulajeissaan huiput eivät päässeet lähellekään 3000 metriä. 

Cooperin suurin ongelma on siinä, että sen tulos paranee harjoittelemalla cooperia.

Mulla on tytär ysillä, eikä ole ainakaan vielä juossut cooperia kertaakaan. Ei ole myöskään pojat sitä juosseet, sillä kuulin, että tyttären urheiluseuran saman ikäisten poikien valmentaja oli ihmetellyt, kun osa pojista ei edes tiennyt, mikä on cooperin testi (nämä pojat siis samasta koulusta, kun on alueen ainoa yläkoulu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Se joka tekee molemmat. Eli tsemppaaminen ja joukkuelajeissa pystyminen pelaamaan kaikkien kanssa vaikuttaa numeroon. Tämä siis on fakta.

Mutta se cooperin testihän on ihan selvää kilpailua, joka on ap:n mukaan aivan kauheaa? Eli jos ei järjestetä mitään, millä mitata tuloksia (lue: kilpailu), niin miten niitä suorituksia sitten arvioidaan? Kyllä siinä käsitöissäkin joku arvostelee ne tuotokset, ja vertaa luokan yleiseen tasoon. Sillä perusteella määräytyy numero todistukseen. Jokainen matematiikan koekin on kilpailu, vaikka tuloksia ei ehkä laitetakkaan julkisesti esille koulun seinälle.

Tehdäänkö kouluissa oikeasti vielä cooperintestejä? Sen pointtia kyseenalaistettiin jo 90-luvulla, kun omissa urheilulajeissaan huiput eivät päässeet lähellekään 3000 metriä. 

Cooperin suurin ongelma on siinä, että sen tulos paranee harjoittelemalla cooperia.

Onhan cooperin testi armeijassakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Se joka tekee molemmat. Eli tsemppaaminen ja joukkuelajeissa pystyminen pelaamaan kaikkien kanssa vaikuttaa numeroon. Tämä siis on fakta.

Mutta se cooperin testihän on ihan selvää kilpailua, joka on ap:n mukaan aivan kauheaa? Eli jos ei järjestetä mitään, millä mitata tuloksia (lue: kilpailu), niin miten niitä suorituksia sitten arvioidaan? Kyllä siinä käsitöissäkin joku arvostelee ne tuotokset, ja vertaa luokan yleiseen tasoon. Sillä perusteella määräytyy numero todistukseen. Jokainen matematiikan koekin on kilpailu, vaikka tuloksia ei ehkä laitetakkaan julkisesti esille koulun seinälle.

Tehdäänkö kouluissa oikeasti vielä cooperintestejä? Sen pointtia kyseenalaistettiin jo 90-luvulla, kun omissa urheilulajeissaan huiput eivät päässeet lähellekään 3000 metriä. 

Cooperin suurin ongelma on siinä, että sen tulos paranee harjoittelemalla cooperia.

Ei kai cooperin testi mikään kilpailu olekaan.

Vaikka lapset liikunta tunnilla heittäisivät palloa leikkimielisesti kyllä he vertailevat tuloksia myös keskenään ilman että pallonheitosta järjestetään kilpailu. Ihan samalla tavalla käy missä tahansa aineessa myös käsitöissä, vaikka töitä ei paremmuusjärjestykseen laitettaisi vertailua sen suhteen että toinen osaa asiat paremmin kuin toinen tapahtuu joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Se joka tekee molemmat. Eli tsemppaaminen ja joukkuelajeissa pystyminen pelaamaan kaikkien kanssa vaikuttaa numeroon. Tämä siis on fakta.

Mutta se cooperin testihän on ihan selvää kilpailua, joka on ap:n mukaan aivan kauheaa? Eli jos ei järjestetä mitään, millä mitata tuloksia (lue: kilpailu), niin miten niitä suorituksia sitten arvioidaan? Kyllä siinä käsitöissäkin joku arvostelee ne tuotokset, ja vertaa luokan yleiseen tasoon. Sillä perusteella määräytyy numero todistukseen. Jokainen matematiikan koekin on kilpailu, vaikka tuloksia ei ehkä laitetakkaan julkisesti esille koulun seinälle.

Tehdäänkö kouluissa oikeasti vielä cooperintestejä? Sen pointtia kyseenalaistettiin jo 90-luvulla, kun omissa urheilulajeissaan huiput eivät päässeet lähellekään 3000 metriä. 

Cooperin suurin ongelma on siinä, että sen tulos paranee harjoittelemalla cooperia.

Pahoitteluni, jos käyntin näin jälkeenjäänyttä testiä esimerkkinäni. Juokseeko ne enää mitään matkaa? Heittääkö keihästä, työntävätkö kuulaa, hyppäävätkö korkeutta tai pituutta, jne? Kait ne jotain vielä harrastaa, joissa on joku mitattava tulos? Vai onko liikuntatunnit pelkkää hippaa ja polttopalloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Se joka tekee molemmat. Eli tsemppaaminen ja joukkuelajeissa pystyminen pelaamaan kaikkien kanssa vaikuttaa numeroon. Tämä siis on fakta.

Mutta se cooperin testihän on ihan selvää kilpailua, joka on ap:n mukaan aivan kauheaa? Eli jos ei järjestetä mitään, millä mitata tuloksia (lue: kilpailu), niin miten niitä suorituksia sitten arvioidaan? Kyllä siinä käsitöissäkin joku arvostelee ne tuotokset, ja vertaa luokan yleiseen tasoon. Sillä perusteella määräytyy numero todistukseen. Jokainen matematiikan koekin on kilpailu, vaikka tuloksia ei ehkä laitetakkaan julkisesti esille koulun seinälle.

Tehdäänkö kouluissa oikeasti vielä cooperintestejä? Sen pointtia kyseenalaistettiin jo 90-luvulla, kun omissa urheilulajeissaan huiput eivät päässeet lähellekään 3000 metriä. 

Cooperin suurin ongelma on siinä, että sen tulos paranee harjoittelemalla cooperia.

Onhan cooperin testi armeijassakin.

Armeijan cooperin testi on täysi vitsi. Meillä homma meni näin: inttiä aloitettaessa juoksimme ensin lenkin kautta cooperin lähtöpaikalle. Sitten odoteltiin hetki että saatiin hyvät maitohapot liikkeelle, jonka jälkeen juostiin cooper.

Sitten kun intti päättyi, meidät ajettiin AUTOLLA lähtöpisteelle, lämmiteltiin korrektisti, ja sitten juostiin cooper.

Kumma juttu, mutta tulos parani! Siitä huolimatta, että paino oli noussut intin aikana kymmenisen kiloa läskillä ja kunto oli romahtanut matalimmilleen koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Se joka tekee molemmat. Eli tsemppaaminen ja joukkuelajeissa pystyminen pelaamaan kaikkien kanssa vaikuttaa numeroon. Tämä siis on fakta.

Mutta se cooperin testihän on ihan selvää kilpailua, joka on ap:n mukaan aivan kauheaa? Eli jos ei järjestetä mitään, millä mitata tuloksia (lue: kilpailu), niin miten niitä suorituksia sitten arvioidaan? Kyllä siinä käsitöissäkin joku arvostelee ne tuotokset, ja vertaa luokan yleiseen tasoon. Sillä perusteella määräytyy numero todistukseen. Jokainen matematiikan koekin on kilpailu, vaikka tuloksia ei ehkä laitetakkaan julkisesti esille koulun seinälle.

Tehdäänkö kouluissa oikeasti vielä cooperintestejä? Sen pointtia kyseenalaistettiin jo 90-luvulla, kun omissa urheilulajeissaan huiput eivät päässeet lähellekään 3000 metriä. 

Cooperin suurin ongelma on siinä, että sen tulos paranee harjoittelemalla cooperia.

Ei kai cooperin testi mikään kilpailu olekaan.

Vaikka lapset liikunta tunnilla heittäisivät palloa leikkimielisesti kyllä he vertailevat tuloksia myös keskenään ilman että pallonheitosta järjestetään kilpailu. Ihan samalla tavalla käy missä tahansa aineessa myös käsitöissä, vaikka töitä ei paremmuusjärjestykseen laitettaisi vertailua sen suhteen että toinen osaa asiat paremmin kuin toinen tapahtuu joka tapauksessa.

En tiedä miten nykyään on, mutta kyllä cooper oli nimenomaisesti  kilpailu vielä 90-luvulla, ja vaikutti suoraan liikuntanumeroon.

Meillä oli judon nuorten pm -voittaja luokalla. Kovakuntoisen oloinen, jne. Liikuntanumero 7. Esitteli ylpeänä numeroaan ja sanoi että onneksi noille tusinaliigan jääkiekkorunkkareille tulee 10 jo pelkästään hikisten hokkareiden tuomisesta kouluun. Minullakin oli parempi numero, koska pidin silloin jääkiekosta, muuten olin ihan susi surkea liikkuja.

Näin jälkeenpäin mietittynä olihan tuo ihan posketonta, koska ei tämä tyyppi todellakaan vetänyt niitä tunteja vitsiksi. Ei vain pitänyt jääkiekosta, ja kävi mieluummin vaikka lenkillä tai pelasi koripalloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mitenkäs niille se liikunnan numero keksitään todistukseen, jos liikunta on vain pelkkää leikkiä? Saako kympin se, joka ottaa mukaan piilosille arimmatkin luokkakaverit? Vai se joka juoksee yli 3000m cooperin testissä?

Se joka tekee molemmat. Eli tsemppaaminen ja joukkuelajeissa pystyminen pelaamaan kaikkien kanssa vaikuttaa numeroon. Tämä siis on fakta.

Jep. Eli ns. Nuori Suomi: "Kaikki pelaa" -hanke. Aikoinaan kiekkomafian eli jääkiekkoliiton liikkeelle laittama projekti, johon muut urheilulajit lähtivät typeryyttään mukaan. Käytännössä koko projektin pointti oli saada jääkiekolle lisää harrastajia muiden lajien kustannuksella. Hienosti onnistui. Parhaimmillaan poikien puolella kouluissa ei tehty enää mitään muuta kuin pelattiin lätkää, sählyä ja satunnaisesti jalkapalloa. Monipuolisuus katosi täysin, ja lapsien kehonhallinta romahti.

Samalla yksilölajiosaamisen taso romahti Suomessa. Jopa maailmalla ihmeteltiin, että miten Suomen yksilölajimenestys on romahtanut näin nopeasti. Jostakin syystä kiekossa kuitenkin pärjättiin.....