Ensimmäinen synnytys

Henkilökunta oli ihan ok. Ehdottivat hyviä juttuja, kuten suihkua ja ilokaasua. Ihan rauhassa sain olla ja synnyttää. Näin kolmen synnytyksen jälkeen ymmärrän, että jännitin ehkä vähän turhaan sitä, että minuun sattuu. 

Ei mennyt niinkuin elokuvissa. Tuli kaikenlaista mutkaa matkaan ja lapsi syntyi lopulta imukupilla avustettuna. Repeämiä tuli ja epparikin leikattiin.

Silti kokemus oli hyvä, minua kuunneltiin ja sain kokeilla ponnistamista haluamissani asennoissa ennen kuin päädyttiin imukupilla avustamiseen. Kaikki yhtä kätilöä lukuun ottamatta olivat ystävällisiä ja kannustavia, osastollakin sain aina apua ja neuvoja kun tarvitsin, vaikka hoitajat olivatkin kiireisen oloisia. Kotiin pääsin parin päivän päästä.

Avaa suusi jos jokin arveluttaa, kätilöt, lääkärit ja hoitajat ovat paikalla synnyttäjää ja vauvaa varten. Muista levätä aina kun tilaisuus tulee!

En osaa sanoa, mikä asento olisi paras, itse en sitä kauheasti edes tullut pohtineeksi siinä kohtaa, musta tuntui vain luonnolliselta synnyttää siinä puoli-istuvassa asennossa, kun olin ollut siinä jo viimeiset tunnit muutenkin. Sain ensimmäisen epiduraalin, joka vei kaikki synnytyskivut pois ja torkahdinkin hetkiseksi. Vaikutus ehti kulua pois ennen ponnistusvaiheen käynnistymistä, joten minulta kysyttiin, haluanko vielä uuden annoksen. Halusin tietenkin, koska olin niin kovissa tuskissa, mutta se vaikuttikin ponnistukseen niin, etten meinannut tuntea supistuksia, joiden tahdissa ponnistaa. Koin, että minua hieman syyllistettiin siitä, että "mitäs halusin lisää epiduraalia".

Vauva saatiin kuitenkin ulos terveenä, mutta heti syntymän jälkeen hänet vietiin pois salista, en saanut edes syliin. En osannut ihmetellä asiaa, sillä en tiennyt, mitä synnytyksessä tapahtuu, ja olin muutenkin poikki. Minulle ei kuitenkaan kerrottu mitään vauvasta tai miksi hänet vietiin. Olin esittänyt ainoana toiveenani, että minut pidettäisiin tilanteen tasalla, mikäli jotain odottamatonta tapahtuu. Ymmärrän kuitenkin, että henkilökunnalla oli kiire, eivätkä he kerinneet selittelemään kaikkia asioita. Vauva vietiin siis suoraan synnytyksestä teho-osastolle, koska hän oli juonut likaista lapsivettä ja hänellä oli reikä keuhkoissa. Pääsi kuitenkin jo heti seuraavana päivänä pois.

Pääasiassa minua kohdeltiin hyvin ja ystävällisesti, paria juttua lukuunottamatta. Henkilökunta oli toki kiireistä, mutta pääosin ystävällistä. Kaikenkaikkiaan synnytys oli positiivinen kokemus, vaikka jännittikin totta kai ensikertalaisena todella paljon. Lapsi syntyi maanantaina illalla ja kotiin pääsimme torstaina iltapäivällä. Selvisin helpolla: ei mitään mainittavia repeämiä tai muita hankaluuksia.