Lue keskustelun säännöt.
Miehen kilpaurheilu pilaa avioliiton
30.08.2019 |
Mies aloitti kilpaurheilun meidän parisuhteen aikana ja olen vuosien jälkeen aika kypsä tähän touhuun. Koko hänen elämä pyörii vain urheilu ja työn ympärillä ja alan vihdoin olla avioeron kannalla. Olen tuonut oman näkemykseni asiasta esille ja sitten hän uhrautuu jättämään yhden kilpailun väliin vuokseni. Pyysin hänet mukaan kummipoikani kastetilaisuuteen, koska halusin jakaa hienon hetken hänen kanssaan. Ensimmäinen reaktio oli, että ei pääse koska silloin on kilpailut. Minulle suuttui kuitenkin tämän tilanteen jälkeen verisesti, kun en ollut tarpeeksi kiinnostunut hänen palkintoseremoniasta, jossa hän sai hänen kilpauransa tärkeimmän mitalin. Olen väsynyt olemaan hänelle kakkosvaihtoehto. Parisuhdeterapiaan hän ei suostu, niin onko avioero ainoa vaihtoehto? Onko muilla tälläistä?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika aikaa kutakin. Harvan ura kestää ikuisesti. Jos on muuten mieleinen mies, voisitko suhtautua asiaan niin että tilanne menee kyllä itsestään ohi.
Luultavasti en enää pysty odottamaan. Kyseistä harrastusta voidaan harrastaa vielä yli 10 vuotta. Haluaisin vielä vauvan, mutta voi olla, että olen jo odottanut liian kauan voidaakseni totauttaa tätä haavetta kenekään muun kanssa.
-ap
Kai ymmärrät, että urheilijan ensimmäinen rakkaus on aina urheilu, muut tulee perässä. Siksi seurustelevat muiden urheilijoiden kanssa. Muut suhteet eivät toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida toimia juu, jos tuo on sellainen kynnyskysymys sulle etkä ole valmis tukemaan häntä siinä harrastuksessa. Joskus ihmisille tulee intohimoja just vaikka harrastuksia tai työelänmän kuviot muuttuu niin paljon et entiset dynamiikat esim. parisuhteessa ei enää toimikkaan. Silloin pitää itsekin muuttua tai huomata että aikansa kutakin ja antaa toisen elää sitä omaa elämää ja poistua itse takavasemmalle ja aloittaa jonku muun kanssa uudelleen... tai sitten antaa olla ja yrittää tukea toista ja nauttia niistä pienistä hetkistä joita yhdessä on. Pitää miettiä itseään mutta myös toista. Mutta toki jos toinen ei yhtään ikinä harrastuksistaan voi joustaa, niin on todellakin ymmärrettävää ettei sellaisen kanssa jaksa olla parisuhteessa ja aina ymmärtää, jos kokee että ei ole tarpeeksi tärkeä toiselle tai joutuu yksinään pyörittää arkea.
Voi mega kyynel. Maailmassa on oikeitakin ongelmia jos miehen urheilu on niistä suurin niin ei kovin huonosti mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ovat printanneet tuon syyn vuoksi lomakkeen netistä :D
Vierailija kirjoitti:
Ei taida toimia juu, jos tuo on sellainen kynnyskysymys sulle etkä ole valmis tukemaan häntä siinä harrastuksessa. Joskus ihmisille tulee intohimoja just vaikka harrastuksia tai työelänmän kuviot muuttuu niin paljon et entiset dynamiikat esim. parisuhteessa ei enää toimikkaan. Silloin pitää itsekin muuttua tai huomata että aikansa kutakin ja antaa toisen elää sitä omaa elämää ja poistua itse takavasemmalle ja aloittaa jonku muun kanssa uudelleen... tai sitten antaa olla ja yrittää tukea toista ja nauttia niistä pienistä hetkistä joita yhdessä on. Pitää miettiä itseään mutta myös toista. Mutta toki jos toinen ei yhtään ikinä harrastuksistaan voi joustaa, niin on todellakin ymmärrettävää ettei sellaisen kanssa jaksa olla parisuhteessa ja aina ymmärtää, jos kokee että ei ole tarpeeksi tärkeä toiselle tai joutuu yksinään pyörittää arkea.
Juuri tätä pohdin itsekin, että mikä on se oikea määrä. Olen häntä omasta mielestäni parhaani mukaan tukenut ja ollut katsomassa esim. kisoja. Enää en vain tiedä paljon pystyn vielä joustamaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta mun ei tarvitse elää onnetonta elämää. Harrastuksia ja omaa elämää pitää olla, mutta en mä halua elää elämääni yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies tietää olevansa lähdössä kisoihin joku päivä, niin miksi hän ei ilmoita sinulle, vaan tyrmää sinut kun ehdotat teille jotain (kivaa) tekemistä?
Kisat olisi ehkä helpompi sietää, jos niistä tietäisi ajoissa eikä tarvitsisi tulla torjutuksi. Onko mies noin muuten huono suunnittelemaan ajankäyttöään?
Onko ongelma se, että sinut torjutaan liian usein?
Voisitte kokeilla "se joka ilmoittaa ekana, määrää tahdin" -tyyppistä järjestelyä. Tai voisitte keskustella, mitkä sukuloinnit menevät prioriteettilistalla minkäkin kisojen ohi. Ymmärrän miestäkin, olisi tosi kurja heittää kuukausien treeni roskakoriin jos saisi 1 vko varoitusajalla tietää jostain puolison sukulaisen juhlista...
Ennakointia, ennakointia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole lajinsa huippu Suomen ulkopuolella, niin vanhan ukon on naurettavaa kilpaurheilla SM-tasolla. Turhaan vie resursseja nuorilta ja itseltä.
Himourheilija on samanlainen kuin alkoholisti tai huumeiden käyttäjä. Sinä olet aina korkeintaa neljännellä sijalla. Ensimmäiset kolme sijaa menee siihen harrastukseen ja sittenkin voi olla vielä jotain sinun yläpuolella. Esim kaverit. Tyydy siihen tai eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika aikaa kutakin. Harvan ura kestää ikuisesti. Jos on muuten mieleinen mies, voisitko suhtautua asiaan niin että tilanne menee kyllä itsestään ohi.
Kaveri aloitti kilpaurheilun aikuisena. Ennustan, että hän jatkaa ikämiessarjoissa niin kauan kuin paikat kestää.
Aika aikaa kutakin. Harvan ura kestää ikuisesti. Jos on muuten mieleinen mies, voisitko suhtautua asiaan niin että tilanne menee kyllä itsestään ohi.