Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidin esittelytekstiä maikkarin sivuilta alkusyksystä: 

"Puolisona Heidi toivoo olevansa kuunteleva ja tukeva. Hän mainitsee kuitenkin, että vaikka hän tykkää keskustella, hänen on usein vaikea ottaa ikäviä asioita puheeksi. Hän toivoo, että puoliso voi hänen seurassaan kokea tulevansa hyväksytyksi ja pidetyksi juuri sellaisena kuin on. Suhteelta hän toivoo rentoa yhdessä oloa, matkustelua ja musiikkitapahtumissa käymistä yhdessä."

Rento yhdessäolo, matkustelu ja musiikkitapahtumat... minä olisin luullut, että käydään Milanon La Scalassa tai edes Savonlinnan oopperajuhlilla. En kyllä olisi osannut tulkita "rentoa yhdessäoloa" mojito-ämpäreiden kittaamiseksi 60000 festarivieraan kanssa jossain keskellä Etelä-Pohjalaista peltoa.

Rentoa yhdessäoloa Milanon La Scalassa? Heh heh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mariannen luona vain Anniina ja Ville istuivat lähekkäin, käsi-kädessä ja vaikuttivat ihastuneilta. Muut parit pitivät selkeän turvavälin toisiinsa.

Katjan olisi hyvä miettiä, käyttäytyykö hän siten, kuin toivoisi Ollin käyttäytyvän häntä kohtaan? Ollin luona sohvalla kaukana toisistaan myös. Ulosanti insinöörillä on ala-arvoisella tasolla, olisi tosiaan kuin mykkäleffaa katsoisi, jos Olli valitsisi saman tavan ilmentää itseään. Mikä blackout on saanut Katjan haluamaan sokkona alttarille?!

Luulen että Katja on 27-vuotiaana kahden tutkinnon maisterina sellaisissa tiede höyryissä, että on sokeasti luottanut tässäkin "tieteelliseen menetelmään".

?

Eikö se ole amk-insinööri eikä mikään maisteri?

Iltalehdestä lainattua: "Matkustelusta nauttiva Katja on asunut ulkomailla ja suorittanut maisterin tutkinnon Englannissa."

On hyvin voinut suorittaa kaksi tutkintoa. Nykyäänhän yliopistoissa on maisteriohjelmat, eli jos on pohjalla alempi korkeakoulututkinto, ei tarvitse aloittaa uusia opintoja alusta pitäen vaan voi opiskella parissa vuodessa maisteriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Sinänsä olet kyllä oikeassa tuossa mitä kuvaat. Enkä usko, että kukaan täällä sitä kiistää. Mutta tuon kuvion pitää olla parisuhteessa tasapainossa eli että molemmilla on tasavertainen mahdollisuus siihen henkiseen kasvuun tai kipukohtien läpikäymiseen siinä sen parisuhteen osapuolena. Veikkaan, että täällä ihmiset kirjoittaa niin voimakkaasti aiheesta nyt johtuu siitä, että Heidin ja Oskarin suhteessa ei näy tuota tasapainoa vaan katsojalle näyttää siltä, että vain Heidi saisi olla se kehittymätön ja Oskarille ei ole tilaa eikä mahdollisuutta vastaavaan ollenkaan.

Tiettyyn rajaan asti noin (eli että ei toinen voi olla aivan lapsi ja toinen suhteen aikuinen), mutta ei elämä usein aivan tasavahvaa ole parisuhteessakaan. Esim. toinen on traumaattisista lähtökohdista ja toinen tasapainoisista, on selvää että tasapainoisista lähtökohdista tulevalla on enemmän voimavaroja olla toisen tukena tämän henkisessä kasvussa. Sitten taas saattaa tulla aikoja, jolloin lähtökohdiltaan heikompi löytääkin itsestään vahvuutta kestää jotain tiettyä olosuhdetta toista paremmin, ja pitää pakettia kasassa.

Silti on älytön vaatimus, että suhteessa lähtökohtaisesti oltaisiin tasan yhtä tarvitsevia. Henkinen kasvukin on lähes aina eritahtista, ja siksi parisuhde kysyy monenlaista sietokykyä ihmiseltä. 

Mutta sillä aikuisemmalla ja vahvemmalla pitää olla halu siihen, että hän on kumppanin tukena kumppanin henkisessä kasvussa. Jotkut ihmiset haluaa olla sellaisessa roolissa suhteessa toiseen ihmiseen. Moni ihminen ei kuitenkaan halua olla tukena henkisessä kasvussa, ja se heille sallittakoon. Osa kokee pelkän ajatuksen sellaisesta ahdistavana, raskaana, kuormittavana jne. Se rooli pitää itse haluta ottaa. Se heikompi ei voi siihen vaatia eikä pakottaa. Joten mietinpä esim. Oskarista, että onko häneltä kysytty hakuvaiheessa, että "jos vaimollasi olisi paljon tunnelukkoja tai traumoja tai esim. voimakasta hylätyksitulemisen pelkoa, niin olisitko halukas auttamaan vaimoa henkisessä kasvussa". 

Tietysti tukeminen ja yleensäkin suhteessa olo perustuu vapaaehtoisuuteen. Oskarilta eikä keneltäkään olisi silti mahdollista tiedustella asiaa teoriatasolla, motiivi syntyy siitä ihmisestä, jonka kanssa haluaa olla. Kyse on vähän siitä että jos luetellaan millainen on ihannepuoliso, niin harva ilmoittaa haluavansa ihmistä, joka ei oikein osaa sanoittaa tunteitaan eikä nauti keskustelusta. Silti monikin on sellaisen kanssa suhteessa. Niin miksikö? Siksi että rakastaa, välittää, tuntee myös itsensä ja tietää ettei kukaan ole täydellinen. 

Hyvä, sait kiinni pointistani, jota yritin rivien välistä vihjailla.. Koska tässä formaatissahan nämä eivät vielä rakasta toisiaan vaan vasta tutustuvat toisiinsa. Ei kukaan rakasta ihmistä, jonka tapasi vasta ihan äsken. Korkeintaan voi olla orastavaa ihastumista ilmassa. Miksi siis täällä osa keskustelijoista haukkuu Oskaria siitä, että hän ei heti asettunut kannattelemaan Heidiä Heidin kaikissa tunnetason heikkouksissa?

Koska jos suostuu järjestettyyn avioliittoon, sitoutuu fake it till you make it -systeemiin. Tai siis ainakin pitäisi, koska muuten tuo on vaan sokkotreffit eikä muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo Heidi valehdellut hakuprosessissa, kun vaikuttaa siltä ettei ole valmis sitoutumaan? Tuntuu, että asiantuntijatkin yllättyneet, miten epäkypsä Heidi oikeasti on. Ehkä Heidi ei vielä itsekään tunne itseään vaikka on jo ihan kypsässä iässä?

Oskaria kohtaan tulee sympatia. Hän niin kovin haluaa perheen, että turvautuu ikään kuin viimeisenä vaihtoehtona aika ääripään vaihtoehtoon eli asiantuntijoiden valitsemaan puolisoon. Puolisoksi valikoituu kuitenkin ikuista teini-ikää elävä keski-ikäinen täti, joka haluaa ostella lisää vaatteita ja meikkejä jo ennestään tavaraa pursuavaan pieneen kämppäänsä ja bilettää festareilla nuorison seassa mojito-ämpäreiden kanssa.

Heidiä kuvaa hyvin sekin, kun sanoi että haluaa pitää sormusta kun se on niin kaunis. Aikuinen ihminen kokisi ehkä sen sijaan että haluaa pitää sormusta, kun kokemus on kuitenkin ainutlaatuinen.

Joka tapauksessa ihmettelen, etteikö hakijoiden joukosta löytynyt yhtäkään tasapainoisempaa naista, joka olisi ollut valmis yhteisiin koti-iltoihin Oskun kainalossa?

Katjakin olisi ollut Oskulle sopivampi ja se suhde olisi onnistunut paremmin.

Ei olisi ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Sinänsä olet kyllä oikeassa tuossa mitä kuvaat. Enkä usko, että kukaan täällä sitä kiistää. Mutta tuon kuvion pitää olla parisuhteessa tasapainossa eli että molemmilla on tasavertainen mahdollisuus siihen henkiseen kasvuun tai kipukohtien läpikäymiseen siinä sen parisuhteen osapuolena. Veikkaan, että täällä ihmiset kirjoittaa niin voimakkaasti aiheesta nyt johtuu siitä, että Heidin ja Oskarin suhteessa ei näy tuota tasapainoa vaan katsojalle näyttää siltä, että vain Heidi saisi olla se kehittymätön ja Oskarille ei ole tilaa eikä mahdollisuutta vastaavaan ollenkaan.

Tiettyyn rajaan asti noin (eli että ei toinen voi olla aivan lapsi ja toinen suhteen aikuinen), mutta ei elämä usein aivan tasavahvaa ole parisuhteessakaan. Esim. toinen on traumaattisista lähtökohdista ja toinen tasapainoisista, on selvää että tasapainoisista lähtökohdista tulevalla on enemmän voimavaroja olla toisen tukena tämän henkisessä kasvussa. Sitten taas saattaa tulla aikoja, jolloin lähtökohdiltaan heikompi löytääkin itsestään vahvuutta kestää jotain tiettyä olosuhdetta toista paremmin, ja pitää pakettia kasassa.

Silti on älytön vaatimus, että suhteessa lähtökohtaisesti oltaisiin tasan yhtä tarvitsevia. Henkinen kasvukin on lähes aina eritahtista, ja siksi parisuhde kysyy monenlaista sietokykyä ihmiseltä. 

Mutta sillä aikuisemmalla ja vahvemmalla pitää olla halu siihen, että hän on kumppanin tukena kumppanin henkisessä kasvussa. Jotkut ihmiset haluaa olla sellaisessa roolissa suhteessa toiseen ihmiseen. Moni ihminen ei kuitenkaan halua olla tukena henkisessä kasvussa, ja se heille sallittakoon. Osa kokee pelkän ajatuksen sellaisesta ahdistavana, raskaana, kuormittavana jne. Se rooli pitää itse haluta ottaa. Se heikompi ei voi siihen vaatia eikä pakottaa. Joten mietinpä esim. Oskarista, että onko häneltä kysytty hakuvaiheessa, että "jos vaimollasi olisi paljon tunnelukkoja tai traumoja tai esim. voimakasta hylätyksitulemisen pelkoa, niin olisitko halukas auttamaan vaimoa henkisessä kasvussa". 

Tietysti tukeminen ja yleensäkin suhteessa olo perustuu vapaaehtoisuuteen. Oskarilta eikä keneltäkään olisi silti mahdollista tiedustella asiaa teoriatasolla, motiivi syntyy siitä ihmisestä, jonka kanssa haluaa olla. Kyse on vähän siitä että jos luetellaan millainen on ihannepuoliso, niin harva ilmoittaa haluavansa ihmistä, joka ei oikein osaa sanoittaa tunteitaan eikä nauti keskustelusta. Silti monikin on sellaisen kanssa suhteessa. Niin miksikö? Siksi että rakastaa, välittää, tuntee myös itsensä ja tietää ettei kukaan ole täydellinen. 

Hyvä, sait kiinni pointistani, jota yritin rivien välistä vihjailla.. Koska tässä formaatissahan nämä eivät vielä rakasta toisiaan vaan vasta tutustuvat toisiinsa. Ei kukaan rakasta ihmistä, jonka tapasi vasta ihan äsken. Korkeintaan voi olla orastavaa ihastumista ilmassa. Miksi siis täällä osa keskustelijoista haukkuu Oskaria siitä, että hän ei heti asettunut kannattelemaan Heidiä Heidin kaikissa tunnetason heikkouksissa?

Koska jos suostuu järjestettyyn avioliittoon, sitoutuu fake it till you make it -systeemiin. Tai siis ainakin pitäisi, koska muuten tuo on vaan sokkotreffit eikä muuta. 

Mutta eihän parin viikon tuntemisen jälkeen edes voi tuntea toisen tunnetason heikkouksia tai haavoittuvuuksia. Siinähän menee kuukausia, että ne oppii toisesta tuntemaan! 

Millä kaudella ja monennessako jaksossa Oskari oli Napakympissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Sinänsä olet kyllä oikeassa tuossa mitä kuvaat. Enkä usko, että kukaan täällä sitä kiistää. Mutta tuon kuvion pitää olla parisuhteessa tasapainossa eli että molemmilla on tasavertainen mahdollisuus siihen henkiseen kasvuun tai kipukohtien läpikäymiseen siinä sen parisuhteen osapuolena. Veikkaan, että täällä ihmiset kirjoittaa niin voimakkaasti aiheesta nyt johtuu siitä, että Heidin ja Oskarin suhteessa ei näy tuota tasapainoa vaan katsojalle näyttää siltä, että vain Heidi saisi olla se kehittymätön ja Oskarille ei ole tilaa eikä mahdollisuutta vastaavaan ollenkaan.

Tiettyyn rajaan asti noin (eli että ei toinen voi olla aivan lapsi ja toinen suhteen aikuinen), mutta ei elämä usein aivan tasavahvaa ole parisuhteessakaan. Esim. toinen on traumaattisista lähtökohdista ja toinen tasapainoisista, on selvää että tasapainoisista lähtökohdista tulevalla on enemmän voimavaroja olla toisen tukena tämän henkisessä kasvussa. Sitten taas saattaa tulla aikoja, jolloin lähtökohdiltaan heikompi löytääkin itsestään vahvuutta kestää jotain tiettyä olosuhdetta toista paremmin, ja pitää pakettia kasassa.

Silti on älytön vaatimus, että suhteessa lähtökohtaisesti oltaisiin tasan yhtä tarvitsevia. Henkinen kasvukin on lähes aina eritahtista, ja siksi parisuhde kysyy monenlaista sietokykyä ihmiseltä. 

Mutta sillä aikuisemmalla ja vahvemmalla pitää olla halu siihen, että hän on kumppanin tukena kumppanin henkisessä kasvussa. Jotkut ihmiset haluaa olla sellaisessa roolissa suhteessa toiseen ihmiseen. Moni ihminen ei kuitenkaan halua olla tukena henkisessä kasvussa, ja se heille sallittakoon. Osa kokee pelkän ajatuksen sellaisesta ahdistavana, raskaana, kuormittavana jne. Se rooli pitää itse haluta ottaa. Se heikompi ei voi siihen vaatia eikä pakottaa. Joten mietinpä esim. Oskarista, että onko häneltä kysytty hakuvaiheessa, että "jos vaimollasi olisi paljon tunnelukkoja tai traumoja tai esim. voimakasta hylätyksitulemisen pelkoa, niin olisitko halukas auttamaan vaimoa henkisessä kasvussa". 

Tietysti tukeminen ja yleensäkin suhteessa olo perustuu vapaaehtoisuuteen. Oskarilta eikä keneltäkään olisi silti mahdollista tiedustella asiaa teoriatasolla, motiivi syntyy siitä ihmisestä, jonka kanssa haluaa olla. Kyse on vähän siitä että jos luetellaan millainen on ihannepuoliso, niin harva ilmoittaa haluavansa ihmistä, joka ei oikein osaa sanoittaa tunteitaan eikä nauti keskustelusta. Silti monikin on sellaisen kanssa suhteessa. Niin miksikö? Siksi että rakastaa, välittää, tuntee myös itsensä ja tietää ettei kukaan ole täydellinen. 

Hyvä, sait kiinni pointistani, jota yritin rivien välistä vihjailla.. Koska tässä formaatissahan nämä eivät vielä rakasta toisiaan vaan vasta tutustuvat toisiinsa. Ei kukaan rakasta ihmistä, jonka tapasi vasta ihan äsken. Korkeintaan voi olla orastavaa ihastumista ilmassa. Miksi siis täällä osa keskustelijoista haukkuu Oskaria siitä, että hän ei heti asettunut kannattelemaan Heidiä Heidin kaikissa tunnetason heikkouksissa?

Koska jos suostuu järjestettyyn avioliittoon, sitoutuu fake it till you make it -systeemiin. Tai siis ainakin pitäisi, koska muuten tuo on vaan sokkotreffit eikä muuta. 

Mutta eihän parin viikon tuntemisen jälkeen edes voi tuntea toisen tunnetason heikkouksia tai haavoittuvuuksia. Siinähän menee kuukausia, että ne oppii toisesta tuntemaan! 

Minusta tuossa pitäisi mennä vähän kuin vaikka toisen lasta hoitaessa. Et voi tuntea lasta mutta silti on jotain yleismaailmallisia lainalaisuuksia, miten rauhoitellaan ja lohdutetaan. Ja yleismaailmallisia lainalaisuuksia miten ollaan reilu ja tsemppaava ystävälle jne. 

Tällä kaudella Katja ja Oskari ovat olleet mielestäni hieman liian epäreiluja ja itsekkäitä, mikä on saattanut nostaa Ollin ja Heidin heikkoudet kärjistetysti esille. Tai sitten olisivat olleet yhtä hermoheikkoja muutenkin, paha varmaksi tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää mitä Katjan läheiset, esim. vanhemmat, työkaverit tai sukulaiset ajattelevat Katjan käytöksestä. Jos oma lapseni käyttäytyisi noin kamalasti toista ihmistä kohtaan (ja olisi niin tyhmä että tekisi sen vielä telkkarissa kaiken kansan edessä) niin kyllä häpeäisin silmät päästäni.

Tällaiseen tv-ohjelmaan osallistumisella voi kuitenkin olla aika kauaskantoiset seuraukset ja puolison etsintä tai yleisesti uusiin ihmisiin tutustuminen voi jatkossa olla vielä vähän hankalampaa.

Miehet, jotka pitävät Ollia täysin sopimattomana Katjalle, tuskin ihmettelevät Katjan käytöstä ollenkaan. Moni nostaa sille varmaan peukkua.

Pahemmassa liemessä taitaa olla Mari, joka kirjoitteli jo maajussillekin. Tuon kuultuani myönsin, etten osaa tulkita ihmisiä ollenkaan. Kaikista ihmisistä juuri Mari ... ei mahdu päähän. 

No se maajussi ei ollut mikään lannanhajuinen juntti perähikiältä, vaan suomenruotsalainen kartanonherra.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo Heidi valehdellut hakuprosessissa, kun vaikuttaa siltä ettei ole valmis sitoutumaan? Tuntuu, että asiantuntijatkin yllättyneet, miten epäkypsä Heidi oikeasti on. Ehkä Heidi ei vielä itsekään tunne itseään vaikka on jo ihan kypsässä iässä?

Oskaria kohtaan tulee sympatia. Hän niin kovin haluaa perheen, että turvautuu ikään kuin viimeisenä vaihtoehtona aika ääripään vaihtoehtoon eli asiantuntijoiden valitsemaan puolisoon. Puolisoksi valikoituu kuitenkin ikuista teini-ikää elävä keski-ikäinen täti, joka haluaa ostella lisää vaatteita ja meikkejä jo ennestään tavaraa pursuavaan pieneen kämppäänsä ja bilettää festareilla nuorison seassa mojito-ämpäreiden kanssa.

Heidiä kuvaa hyvin sekin, kun sanoi että haluaa pitää sormusta kun se on niin kaunis. Aikuinen ihminen kokisi ehkä sen sijaan että haluaa pitää sormusta, kun kokemus on kuitenkin ainutlaatuinen.

Joka tapauksessa ihmettelen, etteikö hakijoiden joukosta löytynyt yhtäkään tasapainoisempaa naista, joka olisi ollut valmis yhteisiin koti-iltoihin Oskun kainalossa?

Kiinnostaisi että onko Heidillä oikeasti tyttökavereina paljonkin samanlaisia kuin hän itse. Siis nelikymppisiä ikiteinejä, jotka intoilevat glitteristä ja biletyksestä mojito-ämpäreiden kanssa. Koska itse olen tasan Heidin ikäinen espoolainen nainen, enkä tunne yhtään tuollaista yli 25-vuotiasta täältä.

Ensi viikon jaksosta lainaus:

"Kun me nähtiin siis ekaa kertaa siinä ja mä puhkun ja mun ihosuokosista tulee sitä provinssipölyä ja kaikkee ja mä oon ihan niistä niinku tunnelmis

must tuntuu että mä en pysty jakaan tätä kokemusta hänen kanssaan

tää on mulle ihan sikatärkee antaa mulle voimaa kuinka pitkäks aikaa eteenpäin mut se et mä koen et joko hän ei oo kiinnostunu tai sit hän ei vaan osaa tai onko jännittyny..." - Heidi 38, Provinssi-kävijä

Ja sitten Heidin omat kommentit Oskarille varmaan yhtä tärkeään kämppä-asiaan ovat "bilekämppä, poikamiesboksi, aika iso yhdelle". Silkkaa kettuilua ja rankaisemista jostakin joutavanpäiväisestä kertomatta jättämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hienoisesti eri mieltä osan kirjoittajien kanssa siitä, että vain "valmiit" ihmiset ovat parisuhteen ja rakkauden arvoisia. Monella on ollut vajeita lapsuudessa ja kasvamisessa ja ongelma on se, että kasvamista ei voi suorittaa yksinäisyydessä ja astua sitten areenalle valmiina kappaleena. 

Sen sijaan motivoitunut aikuinen haluaa kasvaa ja kehittyä ja näitä kasvu- ja kipukohtia tulee, mutta saadessaan kokemuksen niistä selviämisestä, niistä pääsee yli ja seuraavaan vaiheeseen. Aikuisena tämä tapahtuu pikakelauksella, kunhan vastassa on sopivanlainen kumppani ja itse tahtoo oppia. Jos lapsena on vaikkapa pitänyt niellä kaikki eikä ole saanut kertoa tarpeitaan ja tunteitaan, voi aluksi tulla ylilyöntejä muutamaankin eri suuntaan - ylivarovaisuutta, hylkäämispelkoa että hermojenmenetystä. 

Sinänsä olet kyllä oikeassa tuossa mitä kuvaat. Enkä usko, että kukaan täällä sitä kiistää. Mutta tuon kuvion pitää olla parisuhteessa tasapainossa eli että molemmilla on tasavertainen mahdollisuus siihen henkiseen kasvuun tai kipukohtien läpikäymiseen siinä sen parisuhteen osapuolena. Veikkaan, että täällä ihmiset kirjoittaa niin voimakkaasti aiheesta nyt johtuu siitä, että Heidin ja Oskarin suhteessa ei näy tuota tasapainoa vaan katsojalle näyttää siltä, että vain Heidi saisi olla se kehittymätön ja Oskarille ei ole tilaa eikä mahdollisuutta vastaavaan ollenkaan.

Tiettyyn rajaan asti noin (eli että ei toinen voi olla aivan lapsi ja toinen suhteen aikuinen), mutta ei elämä usein aivan tasavahvaa ole parisuhteessakaan. Esim. toinen on traumaattisista lähtökohdista ja toinen tasapainoisista, on selvää että tasapainoisista lähtökohdista tulevalla on enemmän voimavaroja olla toisen tukena tämän henkisessä kasvussa. Sitten taas saattaa tulla aikoja, jolloin lähtökohdiltaan heikompi löytääkin itsestään vahvuutta kestää jotain tiettyä olosuhdetta toista paremmin, ja pitää pakettia kasassa.

Silti on älytön vaatimus, että suhteessa lähtökohtaisesti oltaisiin tasan yhtä tarvitsevia. Henkinen kasvukin on lähes aina eritahtista, ja siksi parisuhde kysyy monenlaista sietokykyä ihmiseltä. 

Mutta sillä aikuisemmalla ja vahvemmalla pitää olla halu siihen, että hän on kumppanin tukena kumppanin henkisessä kasvussa. Jotkut ihmiset haluaa olla sellaisessa roolissa suhteessa toiseen ihmiseen. Moni ihminen ei kuitenkaan halua olla tukena henkisessä kasvussa, ja se heille sallittakoon. Osa kokee pelkän ajatuksen sellaisesta ahdistavana, raskaana, kuormittavana jne. Se rooli pitää itse haluta ottaa. Se heikompi ei voi siihen vaatia eikä pakottaa. Joten mietinpä esim. Oskarista, että onko häneltä kysytty hakuvaiheessa, että "jos vaimollasi olisi paljon tunnelukkoja tai traumoja tai esim. voimakasta hylätyksitulemisen pelkoa, niin olisitko halukas auttamaan vaimoa henkisessä kasvussa". 

Tietysti tukeminen ja yleensäkin suhteessa olo perustuu vapaaehtoisuuteen. Oskarilta eikä keneltäkään olisi silti mahdollista tiedustella asiaa teoriatasolla, motiivi syntyy siitä ihmisestä, jonka kanssa haluaa olla. Kyse on vähän siitä että jos luetellaan millainen on ihannepuoliso, niin harva ilmoittaa haluavansa ihmistä, joka ei oikein osaa sanoittaa tunteitaan eikä nauti keskustelusta. Silti monikin on sellaisen kanssa suhteessa. Niin miksikö? Siksi että rakastaa, välittää, tuntee myös itsensä ja tietää ettei kukaan ole täydellinen. 

Hyvä, sait kiinni pointistani, jota yritin rivien välistä vihjailla.. Koska tässä formaatissahan nämä eivät vielä rakasta toisiaan vaan vasta tutustuvat toisiinsa. Ei kukaan rakasta ihmistä, jonka tapasi vasta ihan äsken. Korkeintaan voi olla orastavaa ihastumista ilmassa. Miksi siis täällä osa keskustelijoista haukkuu Oskaria siitä, että hän ei heti asettunut kannattelemaan Heidiä Heidin kaikissa tunnetason heikkouksissa?

Koska jos suostuu järjestettyyn avioliittoon, sitoutuu fake it till you make it -systeemiin. Tai siis ainakin pitäisi, koska muuten tuo on vaan sokkotreffit eikä muuta. 

Mutta eihän parin viikon tuntemisen jälkeen edes voi tuntea toisen tunnetason heikkouksia tai haavoittuvuuksia. Siinähän menee kuukausia, että ne oppii toisesta tuntemaan! 

Minusta tuossa pitäisi mennä vähän kuin vaikka toisen lasta hoitaessa. Et voi tuntea lasta mutta silti on jotain yleismaailmallisia lainalaisuuksia, miten rauhoitellaan ja lohdutetaan. Ja yleismaailmallisia lainalaisuuksia miten ollaan reilu ja tsemppaava ystävälle jne. 

Tällä kaudella Katja ja Oskari ovat olleet mielestäni hieman liian epäreiluja ja itsekkäitä, mikä on saattanut nostaa Ollin ja Heidin heikkoudet kärjistetysti esille. Tai sitten olisivat olleet yhtä hermoheikkoja muutenkin, paha varmaksi tietää. 

Onko Heidi lohduttanut Oskaria? Onko Heidi tsempannut ja ollut reilu Oskarille? 

Oskaria varmasti loukkasi ja tunteita satutti se miten Heidi raivostui siitä napakymppijutusta. Ja Oskaria varmasti loukkasi, että Heidi halusi juottaa heidän häälahjaskumpat tyttökavereilleen.

Joten toistan: Onko Heidi lohduttanut Oskaria?

Mulle tulee Heidin käytöksestä mieleen Iines Ankka. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidi puolustavat ihmiset. Kertokaa nyt, että miksi teidän mielestä siitä että ei kertonut napiksesta, niin sai saada niin kovat kilarit! Joo se ehkä loukkasi tunteita, mutta kertokaa että miksi siitä oli teidän mielestä hyväksyttävää suuttua noin suunnattomasti.

Onko teistä tuo Heidin käytös oikeasti jotain kovaa kilaria? Suomessa kuolee ihmisiä perheväkivaltaan, poliiseja kutsutaan paikalle, tavaroita lentää ja huudetaan kurkku suorassa ja hakataan sairaalaan ja teistä avaimen pois ottaminen on kovat kilarit tai suuttua suunnattomasti?

Kaikilla on oikeus suuttua minusta jos Heidi koki olonsa huijatuksi ja loukatuksi, niin jonkun tyypin reagointi on minusta täysin sallittua. Koska tämä reagointi ei ollut millään tavoin väkivaltaista vaan lähinnä rajojen uudelleen laittamista, en näe tätä mitenkään liioiteltuna enkä kovin vahvanakaan. Palattiin lähinnä alkupisteeseen.

Oletko koskaan kuullut henkisestä väkivallasta? Sen kirjo on todella laaja, kannattaa perehtyä. Enkä nyt sano, että heidin käytös täyttäisi niiden kriteerien rajat, mutta ihan vaan tiedoksi, että väkivaltaa on muunkinlaista kuin fyysistä.

Älä nyt, Iines on kiva!

Vierailija kirjoitti:

Ensi viikon jaksosta lainaus:

"Kun me nähtiin siis ekaa kertaa siinä ja mä puhkun ja mun ihosuokosista tulee sitä provinssipölyä ja kaikkee ja mä oon ihan niistä niinku tunnelmis

must tuntuu että mä en pysty jakaan tätä kokemusta hänen kanssaan

tää on mulle ihan sikatärkee antaa mulle voimaa kuinka pitkäks aikaa eteenpäin mut se et mä koen et joko hän ei oo kiinnostunu tai sit hän ei vaan osaa tai onko jännittyny..." - Heidi 38, Provinssi-kävijä

Ja sitten Heidin omat kommentit Oskarille varmaan yhtä tärkeään kämppä-asiaan ovat "bilekämppä, poikamiesboksi, aika iso yhdelle". Silkkaa kettuilua ja rankaisemista jostakin joutavanpäiväisestä kertomatta jättämisestä.

Heidin käytös Oskaria kohtaan on kyllä todella uskomatonta. Minun on ihan oikeasti todella vaikea uskoa, että kukaan toimisi noin. Sen provinssin piti olla heidän yhteinen reissu, jota he oli yhdessä suunnitelleet ja sopineet että menevät sinne yhdessä pitämään hauskaa. Sitten Heidi tekeekin selväksi, että hän ei todellakaan halua sinne Oskaria mukaansa, vaan dumppaa Oskarin ja lähtee yksin. Ja kuvittelee, että oskari sitten Heidin palattua innostuu siitä miten ihqua Heidillä siellä yksin oli. Olen sanaton. Voiko Heidi todella olla noin sokea omalle käytökselleen :O ?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei ole yksistään Ollin kiltteys tai sanavalinnat kyseessä, mikä Katjaa ärsyttää, vaan ulkonäkökysymys. Katjan odotukset tulevasta aviopuolisosta eivät täyttyneet, siksi nousi ahdistus. Monelle Olli olisi kaikin puolin paras mahdollinen, mutta kaikilla meillä on omat haaveet siitä, minkälainen unelmapuolison pitäisi olla. Siksi kaikki asiat tässä "valmiiksi valitussa puolisossa" alkaa ärsyttää. Jokaisella on puutteensa, myös Katjalla, jotka pitäisi osata sysätä syrjään ja leikkiä kunnialla loppuun asti tätä "ensitreffit alttarilla" -leikkiä, mihin on vapaaehtoisesti on alkanutkin. Katsokaa muuttuuko leikki lopulta todeksi.

Millaisella älykkyydellä ihminen on varustettu, jos hän kuvittelee, että ulkopuoliset ihmiset psykologisilla testeillä onnistuu valitsemaan sinulle myös ulkonäöllisesti ihannepuolisosi? Kuinka usein sellaisia juuri oikealla ulkonäöllä olevia ihmisiä tulee vastaan ihmiselle? Vaikka kaikki vastaantulevat otettaisiin lukuun?

Tämä ohjelma on ainoastaan heille, joille ihan oikeasti ulkonäkö ei paljoa merkkaa. Muille on parempi valita sitten vaikka ihan kuvia selailemalla se puoliso.

Näille näytetään muiden hakijoiden kuvat, ja saavat antaa niistä arvosanan. Joten ihan totaalisen vastenmielisen tapauksen kanssa tuskin joutuu naimisiin.

Ei silti, yksi kuva ei välttämättä kerro kaikkea; esim. juuri pituutta siitä on vaikea arvioida. Ja oli esim. aiemman kauden Esasta näytetty Aliisalle kuvaa, jossa ei olisi lippalakki päässä? Esa oli kuvissaan paljon komeampi ilmestys kuin alttarilla puku päällä. Ilmankos Aliisa näytti kauhistuneelta.

Itse jos olisin hakija niin haluaisin kyllä myös kuulla kumppaniehdokkaiden puheääntä, sillä se merkitsee minulle paljon. Tälläkin kaudella pari tapausta, joiden ääntä en meinaa kestää yhden telkkujakson ajan...

Ajatelkaa, jos Oskari olisi paljastanut hääaterialla olleensa jo kerran naimississa, kuten Olli... Olisi tullut lyhyt ohjelma heidän osaltaan...

Heidistä kyllä loistaa nimenomaan kova tarve näyttää ulospäin posiitivista, kepeän huoletonta ja pikkusöpöilevää kuvaa itsestään. Kaunis luonne ei vaan välity ainakaan näkemämme perusteella ollenkaan. Ihmettelen kovasti, että kuinka tuollainen tyyppi on valittu mukaan. Varmaankin on yksin vietettyjen vuosikymmenten aikana opetellut ihan todella toimivan feikkiroolin, minkä mukaan elää ja millaisena haluaa itsensä nähtävän. Harmi vaan että se tärkein, hänen oma aito onnellisuutensa, ei näy olevan silti läsnä. Luulisi kyllä kuitenkin, että siinä vaiheessa kun epätoivo on jo EA:han osallistumisen luokkaa, niin yrittäisi sitten ihan tosissaan nähdä miksi omat tähänastiset tavat ovat olleet toimimattomia.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt, Iines on kiva!

Ja ylidramaattinen, turhamainen, erittäin vaativa, kohtuuton Akua kohtaan, syyttää tätä aina kaikesta ja jopa läimii käsilaukulla päähän...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt, Iines on kiva!

Ja ylidramaattinen, turhamainen, erittäin vaativa, kohtuuton Akua kohtaan, syyttää tätä aina kaikesta ja jopa läimii käsilaukulla päähän...

Deittailee Hannu Hanhen kanssa jne.