Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit Alttarilla Official 2019
Kommentit (7445)
Oskarin ässämersua kuvataan taas. On se leuhkaa, voi hyvänen aika.
Varmaan pyytänyt oikein, että pääsee mesensä kuviin. Ja varmuuden vuoksi jättää sen aina tuollain poikittain. Milloin ruusupuskaan ja milloin keskelle mökkipihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa Katjalla ja Ollilla oli mahdollisuus parisuhteeseen. Heillä tuntui synkkaavan häissä, eikä mitään ilmeistä inhoa ollut ilmassa. Ollin mielestä Katja oli hurmaava morsian. Katja oli ilahtunut, että Olli oli fiksu ja koulutettu.
Et voi olla tosissasi, jos ajattelet että nämä mainitsemasi asiat ratkaisevat.
Itse olen ollut parisuhteessa jossa kumpikin oli todella ihastunut toiseen ja molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen. Meillä oli paljon, paljon paremmat lähtökohdat kuin Katjalla ja Ollilla, ts. näimme toisissamme paljon enemmän myönteistä. Terapiassakin käytiin jne.
Silti meillä paljastui olevan siinä määrin isoja fundamentaalisia eroavaisuuksia, että jouduimme toteamaan ettei suhde vain toimi. Noiden asioiden muuttaminen - tai sitten se että toinen olisi opetellut hyväksymään ne toisessa aidosti - olisi vaatinut vuosien tai ehkä jopa kymmenen vuoden terapeuttista työskentelyä. Kyllä siinä tilanteessa on fiksumpaa vain todeta, että on parempi etsiä sellainen kumppani jonka kanssa yhteen hioutuminen onnistuu hieman nopeammin. Meillä jokaisella on kuitenkin vain yksi elämä.
Koska toista aivan samanlaista ihmistä ei ole olemassa, tämän tyyppisillä ihmisillä tulee aina olemaan vaikeuksia parisuhteessa tai omien lasten kanssa tai työkavereiden. Se ettei kyetä ihan aidosti hyväksymään muita, kun niitä omia tapoja vie lopulta aina riitoihin tai eroon. Siksi toistet eivät vaan koskaan tule saamaan onnellista parisuhdetta tai ihmissuhteita loppuelämäkseen.
Ei hyväksytä kauppakassia, ei pitsatäytettä, ei iltavirkkuutta tai vaikka toisen höpöttämistä. Meillä on tosiaan vain yksi elämä ja monella se tulee kulutettua sinkkuna, koska vain oma tapa kelpaa ja joko toinen tekee samalla tavalla tai tekee jossain muualla jonkun toisen kanssa sillä toisella tapaa.Meillä ei ollut kysymys kauppakasseista vaan persoonallisuuden piirteistä, joiden muuttaminen on hidasta tai mahdotonta, samoin myös niiden hyväksyminen toisessa. Väitätkö tosissasi, ettei tällaisia piirteitä voi olla? Silloin tulet samalla väittäneeksi, että ketkä tahansa kaksi mieleltään tervettä ihmistä sopivat keskenään parisuhteeseen, kunhan vain opettelevat hyväksymään toistensa tavat.
Syy, miksi Katjalle ja Ollille tulee kinaa pikkuasioista, voi johtua (ja todennäköisesti johtuu) siitä, että taustalla on paljon isompia asioita jotka koetaan vaikeiksi.
Mieti jos se häiritsevä piirre olisikin löytynyt lapsestasi. Juuri se sama, jota et miehessäsi oppinut koskaan hyväksymään.
Joko opit hyväksymään ja rakastamaan lastasi tai tosiaan elät 18 vuotta helvetissä odottaen, että pääset hänestä eroon.
En tiedä mikä normaali piirre ihmisessä on sellainen ettet opi sen kanssa elämään. Tekojen kohdalla on varmasti paljonkin sellaisia, joiden kohdalla kannattaa ihan itse juosta karkuun. Tietenkään aggressiivisen tai tuohoavan ihmisen seuraa ei kuulu oppia sietämään, mutta miksi sellaisen kanssa edes alkujaan on alkanut olemaan yhdessä?Suhde lapseen on aivan eri asia kuin suhde elämänkumppaniin. Osa niistä häiritsevistä piirteistä (joita siis oli useita) liittyi juuri siihen, että mies tarvitsi kumppaniltaan vanhemmuutta, siis tietynlaista äitinä olemista. Minä taas haluan tasavertaista parisuhdetta. En opettele sietämään tällaista piirrettä kumppanissani, vaan ennemmin etsin sellaisen kumppanin, joka on samoilla linjoilla kanssani, ja päästän miehenkin etsimään itselleen varaäidin niistä lukuisista naisista, jotka siihen rooliin sopivat ja jopa suorastaan haluavat. Sellaisia naisiahan on olemassa, ja varmasti tämä mies sopii erinomaisesti kumppaniksi sellaiselle, koska hänessä on paljon ihania ja miellyttäviä piirteitä, hän on viehättävä persoona, ja hänellä on hyvä sydän.
Nämä piirteet alkoivat tulla ilmi vasta, kun olimme seurustelleet puolisen vuotta. Siihen asti mies piti niitä piilossa. Samoihin aikoihin mies lisäksi kertoi olevansa sittenkin eri mieltä tietyistä tärkeistä, tulevaisuutta koskevista kysymyksistä, joista olimme puhuneet heti suhteen alussa (kuvitteellinen esimerkki: halutaanko lapsia vai ei). Silloin viimeistään päätin, että vaikka kuinka rakastamme toisiamme ja yritämme sietää ja ymmärtää, meitä ei vain ollut tarkoitettu yhteen.
Etkö ole ollut tietoinen, että tällaistakin voi tapahtua?
Ensin puhut kuinka molemmat yrittivät kaikkensa suhteen eteen ja sitten alat kuitenkin puhumaan halusta. Et halunnut sitä, eikä toinen halunnut tätä. Yksikään halu ei ole kiveen kirjoitettu. Se on asia jonka päätät. Tänään haluat toimia äitinä ja huomenna et. Voit halutessasi päättää niin ja myös keitä nämä halusi koskevat.
Parisuhde on ihmissuhde ja säännöt toimivat kuten kaikissa ihmisuhteissa. Ei rakkaus omaan lapseen nyt niin suuresti eroa, kun pitkässä parisuhteessa puolisoa kohtaan tuntema rakkaus. Toisessa on mukana seksuaalinen puoli, mutta ei kukaan nyt 20 vuotta jotain himokkaita tunteita puolisoaan 24/7 kohtaan tunne, vaan pikemmin ihan arkirakkautta, joka on aika samanlaista kun se omia lapsia kohtaan tunnettu rakkaus.
Selkeästi sinulla on defenssit päällä. Selittelyjä miksei homma toiminut, vaikka kuitenkin kokoajaan kirjoitat ettet halunnut, koska ei ollut mieleistäsi ja mitä se mahtaa olla kuin sitä, että hommat kuuluisi tehdä niinkuin sinä haluat tai muuten annat asian olla?
Ehkä rakastit oikeasti, mutta lopulta kyseessä oli ”my way tai high way”.Meillä on vain erilaiset elämänarvot.
Tietenkin voisin päättää sitoutua loppuelämäkseni suhteeseen, jossa kumpikaan ei ole onnellinen. Mutta koska rakastin tätä miestä (ja rakastan edelleen), tahdon ensisijaisesti hänen olevan onnellinen. Suhteemme jatkuminen on siihen nähden toissijainen asia. Samaa toivon myös omalle lapselleni. Sydämeni särkyisi, jos hän kokisi velvollisuudekseen jäädä elämään onnettomaksi tekevää, liian rajoittavaa elämää parisuhteeseen, joka ei fundamentaalilla tavalla sovi hänelle, vain voidakseen todistaa muille (tai itselleen? jonkinlaiselle jumalolennolle? en oikein ymmärrä kenelle ja miksi) kykenevänsä sitoutumaan.
Kyseessä ei ole selittely tai defenssi, vaan sitouduin suhteeseen niin pitkäksi aikaa että saimme selville, mistä suhteessamme ihan oikeasti on kysymys, ja mitkä asiat tulisivat olemaan siinä muuttumattomia joko ikuisesti tai vähintäänkin hyvin kauan. Tältä pohjalta teimme yhdessä päätöksen erota.
Aivan, sinä et ollut onnellinen, koska toinen ei tehnyt ja ollut sellainen kuin sinä halusit. Eikä edes suostunut muuttumaan mieleiseksi ja sinun tyylillä toimivaksi Jos asiat olisi tehty sinun haluamallasi tavalla olisit ollut onnellinen. Se on juuri tästä mistä puhumme. Kun hyväksyy vain oman näkökulmansa ja tapansa suhde päättyy väistämättä eroon, koska joko itse tai toisesta tulee onneton.
Minä tai tämä mies kumpikaan emme ole ihmisiä, jotka hyväksyvät vain oman näkökulmansa. Siitä huolimatta emme olleet yhdessä onnellisia. On paljon asioita, jotka voin opetella hyväksymään kumppanissani, ja olen niin tehnytkin. Sitten on joitakin asioita, jotka vaikuttavat liikaa onnellisuuteeni, jos tekisin niiden kohdalla kompromisseja.
Jos et ymmärrä näiden kahden asian eroa, en voi tämän enempää auttaa.
Tätä kutsutaan selittelemiseksi. Ymmärrän vallan hyvin. Mitä vähemmän näitä juttuja on, mitä ei hyväksy, sitä pienemmäksi eron todennäköisyys muuttuu. Mitä tiukemmin pitää kiinni jopa ihan kaikista omista haluistaan, sen nopeammin ero tulee. Toiset oppivat hyväksymään kaiken, joskus jopa liikaa ja toiset eivät hyväksy lähes mitään. Sinä et oppinut kaikkea ja lopputulos oli mikä oli.
Jaa että jos eroaa, kun lapsitoiveet eivät kohtaa, niin "et oppinut kaikkea"? Aika syyllistävä ja tuomitseva tyyli sinulla.
Tulkitset sen sellaiseksi, vaikka kyseessä on vain tosiasioiden ääneen sanominen. Jollekin lapset ovat pikkujuttu. Tehdään jos vaimo haluaa, mutta tärkeintä etteivät häiritse vaikka miehen omaa uraa esim. Toisille se on elämää suurempi kysymys ja jos puoliso osoittautuu ettei hän voi saada lapsia, niin tämä lähtee vaihtoon heti, toiset oppivat elämään sen asian kanssa ettei sitä omaa lasta tule. Toiset ihmiset ovat nyt vaan sallivampaa ja hyväksyvämpiä. Heille ei lapset tai niiden puute muuta suhteessa mitään, toiset oppivat hyväksymään sen ja he, jotka eivät tulevat onnettomiksi ja eroavat. Tosiasioita.
Kuten ei nuttura, eikä bioroskis, eikä lapsellinen hiihittäminen, eikä edes se, että miestä joutuu passaamaan ja hoitamaan, kun sitä viidettä lasta kotona. Toiset vain ovat oppineet hyväksymään sen, että mies nyt on kuin se kolmas tai viides lapsi, eikä ota stressiä siitä, riitele tai vedä edes herneitä nenään siitä ja avioliitto jatkuu ja toiset taas eivät opi ja lopputuloksen tiedät.
Kyllä erilaiset lapsitoiveet on tutkitustikin sellainen asia, joka aiheuttaa niin paljon vaikeuksia parisuhteeseen, että tällaisille pareille suositellaan eroamista ihan perustellusti. Avioliitto ei ole jumalallinen itsetarkoitus, vaan väline jonka avulla puolisot saavuttavat suuremman onnellisuuden tason verrattuna yksin elämiseen. On viisasta ymmärtää, milloin avioliitosta - tai muusta sitoutuneesta suhteesta - on tullut vankila, joka estää ihmistä elämästä onnellisena ja toteuttamasta omaa tarkoitustaan maailmassa.
Mainitsit aiemmin, että on sinunkin mielestäsi mahdollista myös olla liian hyväksyvä. Tarkoititko, että ainoa asia jonka hyväksymättömyydestä ei sinulta saa pyyhkeitä, on puolison persoonallisuushäiriö tmv.? Kun kerran et lapsitoiveiden kohtaamattomuutta pidä minään.
Ai niin: tyylisi on tuomitseva ihan objektiivisesti arvioiden. Näet sen kun luet omia kommenttejasi ja mietit, miten neutraalisti viestivä keskustelija olisi sanonut samat asiat.
Onko noi Oskun blehat wayfarerit vai mitkä on, tunnistaako kukaan?
Ensi jaksossa näyttääkin taksari saavan kenkää. Olisiko jäänyt vieraasta kyydistä kiinni vai mistähän johtuu lähtöpassit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensi jaksossa näyttääkin taksari saavan kenkää. Olisiko jäänyt vieraasta kyydistä kiinni vai mistähän johtuu lähtöpassit?
Joillakin naisilla on tapana potkaista ukko pihalle juhlapyhien jälkeen ihan vaan sen vuoksi että suhde pysyy tuoreena ja ukko tietää paikkansa.
Tuo Heidi on ihan neuroottinen persoona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensi jaksossa näyttääkin taksari saavan kenkää. Olisiko jäänyt vieraasta kyydistä kiinni vai mistähän johtuu lähtöpassit?
Ai Oskari saa kenkää Heidiltä??
Tajusin just, että asumme Heidin kanssa samalla kadulla ja tiedän talon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään muutkin tietää, että Heidillä on ADHD. " kauan sä siinä istuitkin" tokaisi joku Heidin sukulainen tai tuttava, kun Heidi malttoi jälleen vain muutamaksi senunniksi istahtaa terassille.
Heidi käy niin tuulella, että kuka tuollaista ailahtelijaa jaksaa. Huoh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensi jaksossa näyttääkin taksari saavan kenkää. Olisiko jäänyt vieraasta kyydistä kiinni vai mistähän johtuu lähtöpassit?
Ai Oskari saa kenkää Heidiltä??
Niinhän siinä näytettiin, nimittäin Oskarille ovea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidi on OUTO! Kiertää rettukauppoja, zalandon paketteja kodin nurkissa, meikkaa kuin 15 vuotias ja käyttäytyy äkkiarvaamatta. Miten ihminen on voinut jäädä tuohon tilaan. Siis aikuinen muija rakentaa itsetuntoa tavaralla ja suuttuu miehelle, jos kaikki suju niinkuin jossain haavemaailmassa.
Olen itse 44v ja tilaillaan tyttären kanssa aika useinkin zalandolta vaatteita. Olenko nyt 15v teini?
Poimit nyt yhden asian kokonaisuudesta. Heidin koti on täynnä härpäkkeitä ja hän ostaa koko ajan lisää vaatetta. Jos ihmisellä on pakkomielle ostamiseen, niin ihminen ei hallitse sisintään, kun tavaralla yritetään täyttää jotakin puuttuvaa palasta. Ei kovin tasapainoisen aikuisen naisen elämää. Toi plus meikkaamisen luokattoman huono taso ja arvaamaton käytös muistuttaa enemmän teinin elämää. Mies sai nyt lähtöpassit, kun oli ollut häntä ennen tosi-TV-ohjelmassa... oikein napakympissä! Huoh!
Huonoa käytöstä Heidiltä, että on käynyt sitä asiaa läpi juhannusmökillä, jossa on paikalla hänen kavereitaan.
Napakymppiäkö ruodittiin juhannuksena ja näytettiin sen takia ovea? Kai noin 50v miehellä on pakostikin joku menneisyys vai olisiko pitänyt ukko kaivaa naftaliinista Heidiä varten :D
Olli kertoi puhelun Mariannalle auttaneen. "Voin itse vaikuttaa siihen miltä Katjan jutut kuulostavat mun korvaan." Tästä olisi kiinnostavaa kuulla enemmän. Saattaisi auttaa monia.
Heidin ja Oskarin välillä ei ollut yhtään fyysistä läheisyyttä. Varoivat koskettamasta toisiaan vahingossakaan esimerkiksi sukkuloidessaan Heidin pienessä keittiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla Heidillä on järkky huono itsetunto. Kokoajan pitäisi tuon Oskarin olla kehumassa ja ylistämässä hänen " kaunista" ulkonäköään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin ensi viikon jakson.
Katja ja Olli on nähty, heissä ei ole enää mitään kiinnostavaa.
Ville ja Anniina on ihania. Yhdessä ja erikseen. Toivon heille pitkää ja onnellista, yhteistä elämää <3
Heidi ja Oskari. Voi hyvää päivää.
Oskari on hiljainen, rauhallinen ja eläisi mieluummin sovussa kuin riitelee. Heidi taas. Voi hyvä luoja.
Draamaqueen, tunteet heittelee todella jyrkästi laidasta laitaan ja käy todellakin hermoille. Hän nyt sitten veti koko suhteen vessanpöntöstä alas siksi, että Oskari on osallistunut Napakymppiin. Selkesti huomasi, että hän on mielestään aina oikeassa, hänen tapansa toimia on ainoa oikea ja hän kokee olevansa suhteessa se aikuinen ja fiksusti käyttäytyvä. Ei todellakaan näe omaa osuuttaan mihinkään, plus selkeästi kuvittelee että miehen pitäisi osata lukea hänen ajatuksiaan ja vastata niihin. Erityisesti mua kävi raivostuttamaan hänen käytöksensä siellä Mariannan luona. Aargh. Sanonpa vaan, että tuo nainen ei tule IKINÄ löytämään itselleen minkäänlaista parisuhdetta. Oskari sen sijaan varmaan löytääkin oikeanlaisen ihmisen kanssa, sitä en epäile ollenkaan.
Tän jakson katsottuani käsitykseni Heidistä muuttui niin radikaalisti, että enpä oikeastaan enää yhtään ihmettele jos hän on tämän ketjun sekojen Oskari-viestien takana. Sen naisen viha ei varmaan ikinä lopu sen jälkeen kun se jossakin kohtaa syttyy. Tuli jopa sellainen olo,että tähän asti nähty "herttainen Heidi" on ollut pelkkää ulkokuorta ja esittämistä, ja nyt tuossa jaksossa sitten vihdoin todellinen luonne pääsi esiin.
Uusin cmore jakso toden totta veti sanattomaksi.
Mitä mitä mitä siinä tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Tuolla Heidillä on järkky huono itsetunto. Kokoajan pitäisi tuon Oskarin olla kehumassa ja ylistämässä hänen " kaunista" ulkonäköään.
Heidillä on rautainen itsetunto ja sen takia osaa vaatia itselleen enemmän kuin vain sen, että Oskari sanoo häntä "ookooksi".
Mikä hemmetin "ok" on noin kaunis ja älykkään oloinen nainen? Jos saisin Heidin itselleni, niin hukuttaisin hänet kehuihin. Palvoisin häntä kuin Ville omaa puolisoaan. Oskarilla on aika paljon opittavaa Villestä ja Villen käytöksestä.
Jos Heidillä olisi uima-allas, olisi Oskari varmaan laittanut Heidin siivoamaan sen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidi on OUTO! Kiertää rettukauppoja, zalandon paketteja kodin nurkissa, meikkaa kuin 15 vuotias ja käyttäytyy äkkiarvaamatta. Miten ihminen on voinut jäädä tuohon tilaan. Siis aikuinen muija rakentaa itsetuntoa tavaralla ja suuttuu miehelle, jos kaikki suju niinkuin jossain haavemaailmassa.
Olen itse 44v ja tilaillaan tyttären kanssa aika useinkin zalandolta vaatteita. Olenko nyt 15v teini?
Poimit nyt yhden asian kokonaisuudesta. Heidin koti on täynnä härpäkkeitä ja hän ostaa koko ajan lisää vaatetta. Jos ihmisellä on pakkomielle ostamiseen, niin ihminen ei hallitse sisintään, kun tavaralla yritetään täyttää jotakin puuttuvaa palasta. Ei kovin tasapainoisen aikuisen naisen elämää. Toi plus meikkaamisen luokattoman huono taso ja arvaamaton käytös muistuttaa enemmän teinin elämää. Mies sai nyt lähtöpassit, kun oli ollut häntä ennen tosi-TV-ohjelmassa... oikein napakympissä! Huoh!
Huonoa käytöstä Heidiltä, että on käynyt sitä asiaa läpi juhannusmökillä, jossa on paikalla hänen kavereitaan.
Napakymppiäkö ruodittiin juhannuksena ja näytettiin sen takia ovea? Kai noin 50v miehellä on pakostikin joku menneisyys vai olisiko pitänyt ukko kaivaa naftaliinista Heidiä varten :D
Kuulkaas nyt Oskari ja Oskarin kaverit: kyse ei ole napakympistä vaan siitä, että se salattiin Heidiltä!
Ja tämä on parisuhteen ja avioliiton deal-braker?
Mitä helvetin irstasta siinä on jos on ollut napakympissä?
Mun enokin oli ja on kaikkea muuta kuun irstas. Ihana sympaattinen ihminen.
Anniinalla ja Villellä on molemmilla terve hyvä itsetunto. Siksi parisuhdekin on heille helppoa ja luontevaa kun ei tarvitse hakea toiselta pönkitystä puuttuvalle itsetunnolle. Osaavat myös kommunikoida positiivisen kautta ja huomioida toisiaan. Heistä tulee hyvä mieli, ihanaa kun ovat löytäneet toisensa. Onnellinen olo heidän puolestaan.
Oiskohan Olli voinut saada Katjan kiinnostumaan, jos olis hyväksynyt sen, että ovat vaan kavereita ja lopettanut sen epätoivolta huokuvan käytöksen? Katjan tunteet olis voinu herätä siinä kohtaa kun toinen ei olis niin takertuvan ahdistava, vaan osoittais olevansa ihan sinut homman kanssa ja keskittyvänsä enemmän hetkessä rennosti olemiseen.