Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Olen eri vastaaja.

Mun mielestä Ollin luonteessa pitäisi olla enemmän jämäkkyyttä ja ajattelee liian tunteellisesti mieheksi. Omaan makuuni siis, ei minulla ole Ollia mitään vastaan.

Olen itse aika herkkä ja pohdiskelen asioita, tykkään kun oma mies suhtautuu asioihin niin tyynesti eikä stressaa turhia.

Tarvitsen miehen joka on varma, se luo minulle turvallisen tunteen. Enkä tarkoita mitään ääripäätä, vaan terveessä mielessä.

Tällä minun logiikkalla toki voisi heidän olettaa olevan hyvä mätsi, mutta Katjaa se tuntuu häiritsevän.

Jännä, että eka vastaaja näkee taas vaan äärilaidat tyyliin Cannoball-tyyppi. Kyse on kyllä enemmänkin miehisestä jämäkkyydestä, olemuksesta ja ihan pukeutumisesta lähtien. Miehekäs mies siis. Kyllä mies voi olla tasa-arvoinen ja ystävällinen olematta perässä vedettävä feminiininen vässykkä. Huom. en tässä viittaa Olliin vaan puhun noin yleisesti.

Ihan mielenkiinnosta, voitteko mainita muutaman vaikka julkisuudesta tutun miehen, joissa on tuollaista hakemaanne ei-liioiteltua mutta riittävää ja silti tasa-arvoista jämäkkyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.

Ja en nyt puhu Ollista, mutta olen ollut paljonkin tekemisissä Ollin tyylisten miesten kanssa. Ovat siis ulkonäöltään että puheiltaan olleet saman kaltaisia. Heidän puheiden takana onkin ollut yllättävän vanhoollisia ajatuksia miesten ja naisten asemasta sekä parisuhteessa että työelämässä. Niin kauan on mennyt hyvin, kun mies on saanut osoittaa olevansa pätevämpi ja älykkäämpi kuin naiset , mutta heidän älykkyyttään ei ole saanut mitenkään kyseenalaistaan esimerkiksi puolison taholta. Eli puheet ja teot eivät ole vastanneet toisiaan

Ensin haetaan sitä miehekästä ja jämäkkää miestä ja sitten, kun hän on sellainen niin sekään ei käy. Koska sitten iskee patriarkkisyytökset.

Miehekkyys on monelle vieläkin synonyymi tuollaiselle ajattelulle, jossa mies vie, päättää sekä ohjaa vanhalla tyylillä. Koska kuten tässäkin ketjussa, jos miehellä on nykytrendien mukaan passiivisempia, tunteellisempia tai analysoivempia ominaisuuksia häntä pidetään heti naisellisena ja sekin on turn off.

Ongelma ei todellakaan enää näytä olevan miehet, koska he eivät ole hyviä näköjään naisellisina, eikä miehekkäinä ja silti heillä pitäisi olla nuo ominaisuudet, koska ilman niitä ei taaskaan kelpaa.

Alan oikeasti ajattelemaan, että monelle naiselle sopisi tosiaan parhaiten se miesmäinen lesbo, koska naismainen eikä miesmäinen mieshetero ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut kasvatuksen, että tervehditään, kysytään kuulumisia, ollaan ystävällisiä, kiitetään, eikä kiukkuilla vieraille ihmisille, ei tylytetä myyjiä ym. Eli osataan käyttäytyä.

Sitä taustaa vasten on ihan sama, mikä on syynä tylyyn käytökseen, vaan se tylyttäminen on todella no go. Ihminen on ansainnut tulla kohdelluksi kohteliaasti ja ystävällisesti, oli pituus, kampaus, vartalo, aiempi aviosääty ja mikä tahansa edellisissä kommenteissa lueteltu millainen hyvänsä.

Monella täällä näyttää olevan vaikeuksia erottaa tylyttäminen siitä, että ihan vain ilmaisee itseään suoraan, koruttomasti ja kiertelemättä. Jos tuosta jälkimmäisestä menee loukkaantumaan, siitä seuraa vain vahinkoa parisuhteelle. Kommentteja neljännestä jaksosta:

Olli: -Hän sanoo kauheen suoraan, mitä hän haluu, ja se aiheuttaa mulle sellaista riittämättömyyden tunnetta, mistä mä en tykkää pätkääkään.

Marianna Stolbow: -Hyvin harvaa meistä on pienenä kannustettu siihen, että meidän pitäis antaa suoraa palautetta ja sanoa niistä omista tarpeistamme. Elikkä meidät on tavallaan kasvatettu siihen, että älä sano, ja parisuhteessa vaaditaan että sano kaikki! Muuten te ette voi tuntea toisianne. 

Tapa, jolla sanotaan, on ratkaiseva. Jotkut pariterapeutit käyttävät termiä rakkaudellinen rehellisyys. Se kuulemma tarkoittaa sitä, että ilmaistaan tarpeita ja kerrotaan, miltä tuntuu, mutta muotoillaan asia kohteliaasti ja hienotunteisesti ja huomioidaan, missä tilanteessa sanotaan. 

Jos esim. toinen on väsynyt, ei heitetä naamalle kritiikkiä jostain täysin kiireettömästä asiasta. Ja että voidaan pohjustaa isompaa asiaa, että "voitaisko illalla puhua yhdestä jutusta" tms. Tarkoitus ei ole räiskiä toisen päälle tunteita ja kiukkuja, vaan esittää asia siten, että ollaan rehellisiä, mutta samalla  ajatellaan myös toisen tunteita.

Kaikesta ei kuitenkaan tarvitse sanoa. Pitäisi erottaa se, mikä on olennaista oman onnellisuuden kannalta. Pikkuasioista töksäyttely luo vain ikävää ilmapiiriä. Esim. Katjan kommentti Ollin kauppakasseista, joita Katjan mielestä oli ensin liian monta ensin ja sitten liian värikkäistä, oli typerä ja lapsellinen. Ei kaikkea tarvitse ääneen sanoa. Katja ottakoon itse millaiset kassit haluaa.

Ei kukaan jaksa kotona kuunnella jatkuvasti sitä, mitä mieltä toinen kaikenmaailman pikkuasioita on. Ihmettelen varsinkin niitä naisia, jotka jaksavat kommentoida, miten "typerän väriyhdistelmän" vaatteet puoliso on valinnut lapselle, vaikka vaatteet olisivat täysin asianmukaiset säähän ja tarkoitukseensa. Tällaiset makuerimielisyydet pitäisi vain niellä: se, joka pukee, päättää. Se, jonka luota kauppakassit otetaan, päättää.

Olen samaa mieltä kaikesta tässä sanotusta, myös lihavoidusta kohdasta. Samalla olen sitä mieltä, että on typerää ja lapsellista loukkaantua tuollaisesta kommentista. Kumpikin tämän parin osapuoli on kovin tosikkomaisen oloinen ja kehittää ongelmia sieltäkin, missä niitä ei oikeasti ole.

Samaa mieltä, typerää ja lapsellista loukkaantua, en itse loukkaantuisi. Mutta mielestäni kodin ilmapiirista tulee hieman ikävä, kun lauotaan kipakoita mielipiteitä typeristä, täysin epäolennaisista pikkuasioista. Tulee ikävä perusfiilis, vaikkei kukaan loukkaannu.

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten ole tuo trolli...

Uudessa jaksossa oli hauska se Heidin ja Oskarin keskustelu. Kun Heidi kysyi, mitä Oskari ajattelee ajastaan hänen luonaan.

Vastaus oli niin äijä. :D

"En osaa sanoa mitään. Kyllä sä saat jossain kohtaa vastauksen. "

Hän on semmosia miehiä, mitä naisen pitää vaan ymmärtää ja antaa aikaa.

Mä katsoin jo alkuun häntä ja kavereitaan, että tuossa on kunnon suomalaisia järkähtämättömiä miehiä.

Oskari on yllättänyt ainakin allekirjoittaneen lempeydellän ja ymmärtäväisyydellään. Hän on ollut sovitteleva ja mukava.

Tulihan sen äijäpuolikin sieltä esiin.

En itse tulkinnut tuota miksikään äijäilyksi. Mielestäni kyseessä oli väistö, Oskarilla yksinkertaisesti liian ristiriitaiset fiilikset (koska Heidi ajoittain tosi symppis, toisella hetkellä taas lähes flippailee tunteitten vietävänä) että voisi sanoittaa kokemustaan ilman, että toinen saattaisi vetää siitä herneitä nenään.

Muistaako kukaan millaisen kirjeen Katja kirjoitti Ollille ennen häitä? Muistan vaan sen lopun ("oon se, jolla on valkoinen mekko")?

Vierailija kirjoitti:

Hups, pahoittelut äskeisestä tekstiseinästä, rivivälit katosivat jonnekin.. Jatkan vielä:

Kiinnostavaa oli tuo Ollin maininta siitä, että hän oli maininnut asiantuntijalle (Marianna?) ettei hänellä ole tällaisia ongelmia kenenkään kavereidensa kanssa, ja häneltä oli sitten kysytty, voisiko ongelmattomuus johtua siitä että kaverit mukautuvat hänen piirteisiinsä ja kompensoivat niitä (enemmän kuin puoliso voi realistisesti ottaen tehdä). Ajatus oli selvästi hänelle aivan uusi, eli hän ei ole harjaantunut pohtimaan oman käytöksensä vaikutusta sosiaalisiin tilanteisiin, vaan on ajatellut olevansa ns. valmis paketti sillä perusteella että tulee kavereiden kanssa toimeen. Katja taas mielestäni on harjaantunut oman osuutensa ymmärtämisessä, mutta siitä huolimatta taitamaton soveltamaan pohdintoja käytäntöön, eli siihen miten asioita kannattaisi ilmaista jotta oman käytöksen vaikutus tilanteisiin olisi toisenlainen. Tuli paha mieli lopun klipistä, jossa Olli kertoo itkeneensä.

Anniina ja Ville tosiaan naureskelevat aika paljon, mutta osittain se voi näyttää katsojalle suhteettomalta siitä syystä, että heille on kehittynyt sisäpiirin vitsejä, jotka ovat osallisille hyvin hauskoja ja ulkopuolisille sitten ei niinkään. :D Pääasia kuitenkin, että heillä itsellään on kivaa. Ihanasti istuivat/lojuivat Mariannan sohvalla niin, että Annina oli Villen kainalossa. Heillä kyllä pelaa myös erinomaisesti tuo omista toiveista kertominen, kompromissien tekeminen, joustaminen, toisen ärsyttävistä piirteistä huomauttaminen jne.

t. 2958

Ohis tuosta ekasta kappaleesta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat itse siinä käsityksessä, että tulevat oikein hyvin toimeen kaikkien kanssa. Nämä "kaikki" vain sattuvat olemaan tottuneita myötäilemään ja joustamaan tätä tyyppiä. Kun sitten tulee vastaan ihminen, joka ei näin tee, ja vaikka ei objektiivisesti ottaen kohtelisi tätä tyyppiä väärin, tyyppi kokee tulleensa väärinkohdelluksi. Hänellä on ollut vääristäviä peilejä ympärillä. 

Olli on mielestäni aivan ok, mutta voi olla, että hänen lähipiirissään on jees jees -tyyppistä suhtautumista häneen, koska hänen analysointia ja möksähtämistä ei jakseta. Tämä on siis arvaus, en tunne Ollia.

Vierailija kirjoitti:

Hups, pahoittelut äskeisestä tekstiseinästä, rivivälit katosivat jonnekin.. Jatkan vielä:

Kiinnostavaa oli tuo Ollin maininta siitä, että hän oli maininnut asiantuntijalle (Marianna?) ettei hänellä ole tällaisia ongelmia kenenkään kavereidensa kanssa, ja häneltä oli sitten kysytty, voisiko ongelmattomuus johtua siitä että kaverit mukautuvat hänen piirteisiinsä ja kompensoivat niitä (enemmän kuin puoliso voi realistisesti ottaen tehdä). Ajatus oli selvästi hänelle aivan uusi, eli hän ei ole harjaantunut pohtimaan oman käytöksensä vaikutusta sosiaalisiin tilanteisiin, vaan on ajatellut olevansa ns. valmis paketti sillä perusteella että tulee kavereiden kanssa toimeen. Katja taas mielestäni on harjaantunut oman osuutensa ymmärtämisessä, mutta siitä huolimatta taitamaton soveltamaan pohdintoja käytäntöön, eli siihen miten asioita kannattaisi ilmaista jotta oman käytöksen vaikutus tilanteisiin olisi toisenlainen. Tuli paha mieli lopun klipistä, jossa Olli kertoo itkeneensä.

Anniina ja Ville tosiaan naureskelevat aika paljon, mutta osittain se voi näyttää katsojalle suhteettomalta siitä syystä, että heille on kehittynyt sisäpiirin vitsejä, jotka ovat osallisille hyvin hauskoja ja ulkopuolisille sitten ei niinkään. :D Pääasia kuitenkin, että heillä itsellään on kivaa. Ihanasti istuivat/lojuivat Mariannan sohvalla niin, että Annina oli Villen kainalossa. Heillä kyllä pelaa myös erinomaisesti tuo omista toiveista kertominen, kompromissien tekeminen, joustaminen, toisen ärsyttävistä piirteistä huomauttaminen jne.

t. 2958

Ohis tuosta ekasta kappaleesta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat itse siinä käsityksessä, että tulevat oikein hyvin toimeen kaikkien kanssa. Nämä "kaikki" vain sattuvat olemaan tottuneita myötäilemään ja joustamaan tätä tyyppiä. Kun sitten tulee vastaan ihminen, joka ei näin tee, ja vaikka ei objektiivisesti ottaen kohtelisi tätä tyyppiä väärin, tyyppi kokee tulleensa väärinkohdelluksi. Hänellä on ollut vääristäviä peilejä ympärillä. 

Olli on mielestäni aivan ok, mutta voi olla, että hänen lähipiirissään on jees jees -tyyppistä suhtautumista häneen, koska hänen analysointia ja möksähtämistä ei jakseta. Tämä on siis arvaus, en tunne Ollia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Olen eri vastaaja.

Mun mielestä Ollin luonteessa pitäisi olla enemmän jämäkkyyttä ja ajattelee liian tunteellisesti mieheksi. Omaan makuuni siis, ei minulla ole Ollia mitään vastaan.

Olen itse aika herkkä ja pohdiskelen asioita, tykkään kun oma mies suhtautuu asioihin niin tyynesti eikä stressaa turhia.

Tarvitsen miehen joka on varma, se luo minulle turvallisen tunteen. Enkä tarkoita mitään ääripäätä, vaan terveessä mielessä.

Tällä minun logiikkalla toki voisi heidän olettaa olevan hyvä mätsi, mutta Katjaa se tuntuu häiritsevän.

Jännä, että eka vastaaja näkee taas vaan äärilaidat tyyliin Cannoball-tyyppi. Kyse on kyllä enemmänkin miehisestä jämäkkyydestä, olemuksesta ja ihan pukeutumisesta lähtien. Miehekäs mies siis. Kyllä mies voi olla tasa-arvoinen ja ystävällinen olematta perässä vedettävä feminiininen vässykkä. Huom. en tässä viittaa Olliin vaan puhun noin yleisesti.

Ihan mielenkiinnosta, voitteko mainita muutaman vaikka julkisuudesta tutun miehen, joissa on tuollaista hakemaanne ei-liioiteltua mutta riittävää ja silti tasa-arvoista jämäkkyyttä?

Itse oletan, että tässä puhutaan nyt jostain David Beckham tyyppisestä miehistä. Hän on urheilijana tietenkin miehekäs, lihaksikas, pitkä ja komea. Sen lisäksi hänellä on tietenkin menestyksekäs ura. Joka aina tekee miehestä vähän miehekkäämmän.

Mutta sitten hän tietenkin tukee Viktoriaa hänen menestyksekkäällä muotiuralla. Istuu kiltisti muotinäytöksen eturivissä ja pitää huolen lapsista, kun vaimo tekee uraa. Kotona sitten leikki lasten kanssa, kuten kunnon perheenisä ja vie lapsiaan eri urheiluotteluihin. Välillä sitten taas käydään jossain palkintoseremoniassa ja telkkuohjelmassa ja näyttäydytään lehtien muiden alfojen kanssa ilman paitaa, kunnon lihakset näkyvillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hups, pahoittelut äskeisestä tekstiseinästä, rivivälit katosivat jonnekin.. Jatkan vielä:

Kiinnostavaa oli tuo Ollin maininta siitä, että hän oli maininnut asiantuntijalle (Marianna?) ettei hänellä ole tällaisia ongelmia kenenkään kavereidensa kanssa, ja häneltä oli sitten kysytty, voisiko ongelmattomuus johtua siitä että kaverit mukautuvat hänen piirteisiinsä ja kompensoivat niitä (enemmän kuin puoliso voi realistisesti ottaen tehdä). Ajatus oli selvästi hänelle aivan uusi, eli hän ei ole harjaantunut pohtimaan oman käytöksensä vaikutusta sosiaalisiin tilanteisiin, vaan on ajatellut olevansa ns. valmis paketti sillä perusteella että tulee kavereiden kanssa toimeen. Katja taas mielestäni on harjaantunut oman osuutensa ymmärtämisessä, mutta siitä huolimatta taitamaton soveltamaan pohdintoja käytäntöön, eli siihen miten asioita kannattaisi ilmaista jotta oman käytöksen vaikutus tilanteisiin olisi toisenlainen. Tuli paha mieli lopun klipistä, jossa Olli kertoo itkeneensä.

Anniina ja Ville tosiaan naureskelevat aika paljon, mutta osittain se voi näyttää katsojalle suhteettomalta siitä syystä, että heille on kehittynyt sisäpiirin vitsejä, jotka ovat osallisille hyvin hauskoja ja ulkopuolisille sitten ei niinkään. :D Pääasia kuitenkin, että heillä itsellään on kivaa. Ihanasti istuivat/lojuivat Mariannan sohvalla niin, että Annina oli Villen kainalossa. Heillä kyllä pelaa myös erinomaisesti tuo omista toiveista kertominen, kompromissien tekeminen, joustaminen, toisen ärsyttävistä piirteistä huomauttaminen jne.

t. 2958

Ohis tuosta ekasta kappaleesta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat itse siinä käsityksessä, että tulevat oikein hyvin toimeen kaikkien kanssa. Nämä "kaikki" vain sattuvat olemaan tottuneita myötäilemään ja joustamaan tätä tyyppiä. Kun sitten tulee vastaan ihminen, joka ei näin tee, ja vaikka ei objektiivisesti ottaen kohtelisi tätä tyyppiä väärin, tyyppi kokee tulleensa väärinkohdelluksi. Hänellä on ollut vääristäviä peilejä ympärillä. 

Olli on mielestäni aivan ok, mutta voi olla, että hänen lähipiirissään on jees jees -tyyppistä suhtautumista häneen, koska hänen analysointia ja möksähtämistä ei jakseta. Tämä on siis arvaus, en tunne Ollia.

Tämä on kyllä todella harvinaista. Tuollaista jees jees menoa jaksetaan vain joko oman pomon, jonkun valtaapitävän tai rikkaan ympärillä tai jonka seuraa on pakko kestää. Muut ei enää jaksa olla jonkun muun elämän sivuosanesittäjiä vaan ihan sen oman elämänsä tähtiä. Hankalilta tyypeillä ei nykyisin ole ystäviä, kun niitä tahtoo olla aika vähän jopa hyvillä tyypeillä.

Nämä hankalat tyypit savustetaan kyllä ulos kaveri ja muista vapaaehtoispiireistä.

Jossain viestissä pohdittiin, ovatko Olli ja Katja vastanneet hakuvaiheessa totuudenmukaisesti siihen, millaista jämäkkyyttä itsestä löytyy, ja miten sitä pitäisi olla kumppanissa. Hirveän vaikea kysymys. Voisin uskoa, että Olli saattaa kokea olevansa jämäkkä joissain itselleen tärkeissä periaatteen asioissa (joita voisivat olla jutut kuten ole vankkumattoman uskollinen, älä loukkaa toisia) kun taas se, saako jossain arjen tilanteessa viimeisen sanan on toisarvoista. Katjalle ehkä taas noin syvälle meno ei edes houkuta, ja havainnot jämäkkyydestä tai sen puutteesta tulevat reaktioista pintatason asioihin.

Minäpä luulen, että näistä pariskunnista vain Ville ja Annika jatkaa, ne nauravaiset. Tuskinpa he aina noin paljon nauraa hekottelee, heitä ehkä hieman jännittää nuo kuvaukset ja hermostuneisuus purkautuu nauruna.

Mä en jaksaisi tuota Heidiä yhtään. Ihme lapsellisenoloinen lässyttäjä. Miten aikuisella naisella on ihme pinkkiä ja tyyliin yksisarvisia jokapuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilisen jakson perusteella itse kyllä melkein pidin Katjasta enemmän kuin Ollista. Katjakin kaipasi sellaista leppoisaa, mukavaa rupattelua ja yhdessäoloa, ei mitään syväluotaavaa itsetutkiskelua koko ajan. Minusta sellainen olisi todella väsyttävää, alussa on tärkeää oppia viihtyykö sen uuden kumppanin kanssa, ei heti tarvitse rääpiä kaikkea niin rikki ja puhki.

Mietin, että ehkä Katjallao n ollut joku edellisten kausien miehistä referenssinä, kun on päättänyt hakea ohjelmaan. Joku sellainen, jonka kaltaisen saaminen olisi tehnyt hänestä onnellisen. Mutta kuka se voisi olla?`Markus, joka oli kärsivällinen, älykäs ja omalla hillityllä tavallaan miehekkään karismaattinen? Tai Vesa, rationaalinen matikanope, jolle nopea intohimon syttyminen ei tuntunut olevan välttämättömyys. Vai peräti Petri, joka it-alan miehenä varmaan osaisi ymmärtää putkiaivologiikkaa, ei rasittaisi liialla analysoinnilla ja jättäisi Katjalle paljon omaa tilaa satsatessaan paljon aikaansa urheiluun.

Veikkaan Markusta. Olisi voinut hyvinkin sopia Katjalle. Markuksen heikkous joidenkin naisten silmissä on varmaankin se, ettei häneltä saa kovinkaan oivaltavia psykoanalyyttisia huomioita eikä laveaa tunnepuhetta, mutta Katjaa tämä tuskin häiritsisi ollenkaan. Sen sijaan Katja varmasti arvostaisi sitä että Markus on pragmaattinen ja sillä tavalla fiksu, aktiivisen urheilullinen ja menevä (ei kuitenkaan fanaattinen kuten rahka-Petri), mutkaton, ja hänellä on hyvä itsetunto. Heillä voisi mennä pitkiäkin aikoja kotona yhdessä ilman, että kumpikaan puhuu mitään, mistä molemmat varmaan myös tykkäisivät. Siis oudotkin piirteet sopisivat hyvin yhteen, eivätkä muodostaisi ongelmaa.

Tuskin ainakaan Markus, vanha ukko. Korkeintaan Olli tai se Äijä-kissan omistaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en sitten ole tuo trolli...

Uudessa jaksossa oli hauska se Heidin ja Oskarin keskustelu. Kun Heidi kysyi, mitä Oskari ajattelee ajastaan hänen luonaan.

Vastaus oli niin äijä. :D

"En osaa sanoa mitään. Kyllä sä saat jossain kohtaa vastauksen. "

Hän on semmosia miehiä, mitä naisen pitää vaan ymmärtää ja antaa aikaa.

Mä katsoin jo alkuun häntä ja kavereitaan, että tuossa on kunnon suomalaisia järkähtämättömiä miehiä.

Oskari on yllättänyt ainakin allekirjoittaneen lempeydellän ja ymmärtäväisyydellään. Hän on ollut sovitteleva ja mukava.

Tulihan sen äijäpuolikin sieltä esiin.

En itse tulkinnut tuota miksikään äijäilyksi. Mielestäni kyseessä oli väistö, Oskarilla yksinkertaisesti liian ristiriitaiset fiilikset (koska Heidi ajoittain tosi symppis, toisella hetkellä taas lähes flippailee tunteitten vietävänä) että voisi sanoittaa kokemustaan ilman, että toinen saattaisi vetää siitä herneitä nenään.

Heidi vaikuttaa välillä tosi älykkäältä, välillä tulee vain wtf-fiilis. On ristiriitainen tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilisen jakson perusteella itse kyllä melkein pidin Katjasta enemmän kuin Ollista. Katjakin kaipasi sellaista leppoisaa, mukavaa rupattelua ja yhdessäoloa, ei mitään syväluotaavaa itsetutkiskelua koko ajan. Minusta sellainen olisi todella väsyttävää, alussa on tärkeää oppia viihtyykö sen uuden kumppanin kanssa, ei heti tarvitse rääpiä kaikkea niin rikki ja puhki.

Mietin, että ehkä Katjallao n ollut joku edellisten kausien miehistä referenssinä, kun on päättänyt hakea ohjelmaan. Joku sellainen, jonka kaltaisen saaminen olisi tehnyt hänestä onnellisen. Mutta kuka se voisi olla?`Markus, joka oli kärsivällinen, älykäs ja omalla hillityllä tavallaan miehekkään karismaattinen? Tai Vesa, rationaalinen matikanope, jolle nopea intohimon syttyminen ei tuntunut olevan välttämättömyys. Vai peräti Petri, joka it-alan miehenä varmaan osaisi ymmärtää putkiaivologiikkaa, ei rasittaisi liialla analysoinnilla ja jättäisi Katjalle paljon omaa tilaa satsatessaan paljon aikaansa urheiluun.

Katja jo yritti muokata Ollista Petriä syöttämällä tälle rahkaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.

Ja en nyt puhu Ollista, mutta olen ollut paljonkin tekemisissä Ollin tyylisten miesten kanssa. Ovat siis ulkonäöltään että puheiltaan olleet saman kaltaisia. Heidän puheiden takana onkin ollut yllättävän vanhoollisia ajatuksia miesten ja naisten asemasta sekä parisuhteessa että työelämässä. Niin kauan on mennyt hyvin, kun mies on saanut osoittaa olevansa pätevämpi ja älykkäämpi kuin naiset , mutta heidän älykkyyttään ei ole saanut mitenkään kyseenalaistaan esimerkiksi puolison taholta. Eli puheet ja teot eivät ole vastanneet toisiaan

Ensin haetaan sitä miehekästä ja jämäkkää miestä ja sitten, kun hän on sellainen niin sekään ei käy. Koska sitten iskee patriarkkisyytökset.

Miehekkyys on monelle vieläkin synonyymi tuollaiselle ajattelulle, jossa mies vie, päättää sekä ohjaa vanhalla tyylillä. Koska kuten tässäkin ketjussa, jos miehellä on nykytrendien mukaan passiivisempia, tunteellisempia tai analysoivempia ominaisuuksia häntä pidetään heti naisellisena ja sekin on turn off.

Ongelma ei todellakaan enää näytä olevan miehet, koska he eivät ole hyviä näköjään naisellisina, eikä miehekkäinä ja silti heillä pitäisi olla nuo ominaisuudet, koska ilman niitä ei taaskaan kelpaa.

Alan oikeasti ajattelemaan, että monelle naiselle sopisi tosiaan parhaiten se miesmäinen lesbo, koska naismainen eikä miesmäinen mieshetero ei käy.

Kyse on enemmän siitä, että puheet ja teot ovat ristiriidassa. Esimerkiksi mies sanoo, että toivoo puolisonsa olevan älykäs. Mutta käytännössä hän tarkoittaakin, että puoliso ei voisi olla häntä älykkäämpi. Tai sanoo, että perheellä on yhteiset varat, mutta arjessa sitten päättääkin perheen raha-asioista jne jne

Olisi hauska nähdä sarjassa joku canonball ja naisen reaktiot. Katsottaisiinko miehekästä kunnon sikailua läpi sormien?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.

Ja en nyt puhu Ollista, mutta olen ollut paljonkin tekemisissä Ollin tyylisten miesten kanssa. Ovat siis ulkonäöltään että puheiltaan olleet saman kaltaisia. Heidän puheiden takana onkin ollut yllättävän vanhoollisia ajatuksia miesten ja naisten asemasta sekä parisuhteessa että työelämässä. Niin kauan on mennyt hyvin, kun mies on saanut osoittaa olevansa pätevämpi ja älykkäämpi kuin naiset , mutta heidän älykkyyttään ei ole saanut mitenkään kyseenalaistaan esimerkiksi puolison taholta. Eli puheet ja teot eivät ole vastanneet toisiaan

Ensin haetaan sitä miehekästä ja jämäkkää miestä ja sitten, kun hän on sellainen niin sekään ei käy. Koska sitten iskee patriarkkisyytökset.

Miehekkyys on monelle vieläkin synonyymi tuollaiselle ajattelulle, jossa mies vie, päättää sekä ohjaa vanhalla tyylillä. Koska kuten tässäkin ketjussa, jos miehellä on nykytrendien mukaan passiivisempia, tunteellisempia tai analysoivempia ominaisuuksia häntä pidetään heti naisellisena ja sekin on turn off.

Ongelma ei todellakaan enää näytä olevan miehet, koska he eivät ole hyviä näköjään naisellisina, eikä miehekkäinä ja silti heillä pitäisi olla nuo ominaisuudet, koska ilman niitä ei taaskaan kelpaa.

Alan oikeasti ajattelemaan, että monelle naiselle sopisi tosiaan parhaiten se miesmäinen lesbo, koska naismainen eikä miesmäinen mieshetero ei käy.

Eikö voi olla miehekkään tai epämiehekkään sijaan ihan normaali ihminen joka arvostaa itseään ja toista? Ville ja Anniina näyttävät pärjäävän iha hyvin. Kumpikaan ei jyrää toista vaan molemmat joustavat.

Aina ei ole vetovoimaa vaikka miten käyttäytyisi, ja sille ei paljon mahda. Esimerkiksi tuoksu on sellainen että se ei joustamalla muutu paremmaksi. Feromonit määrää vetovoiman, ja käytöstavat sitten keskinäisen toimeentulemisen?

Toki myös ulkoiset ominaisuudet voivat viestiä elämäntavoista ja yhteensopivuudesta. Itse kauhistuisin jos saisin epäurheilullisen kumppanin, mutta esim. Anniina ja Ville tuntuvat nauttivan hyvästä ruuasta keskenään, eivätkä kaipaisi mitään lenkkiseuralaista.

Minusta ei saa väheksyä ulkoisen viehättymisen osuutta. Vaikka romanttinen rakkaus on tuore juttu niin kyllä seksuaaliseen haluun pohjautuva parittelutarve on vielä varhaisempaa perua kuin järjestetyt avioliitot.

Turha miettiä päätä puhki mikä vika Ollissa jos ei Katjalle kelpaa. Olli on jollekin toiselle huipputyyppi tuollaisenaan. Paritus on epäonnistunut ja sillä siisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.

Ja en nyt puhu Ollista, mutta olen ollut paljonkin tekemisissä Ollin tyylisten miesten kanssa. Ovat siis ulkonäöltään että puheiltaan olleet saman kaltaisia. Heidän puheiden takana onkin ollut yllättävän vanhoollisia ajatuksia miesten ja naisten asemasta sekä parisuhteessa että työelämässä. Niin kauan on mennyt hyvin, kun mies on saanut osoittaa olevansa pätevämpi ja älykkäämpi kuin naiset , mutta heidän älykkyyttään ei ole saanut mitenkään kyseenalaistaan esimerkiksi puolison taholta. Eli puheet ja teot eivät ole vastanneet toisiaan

Ensin haetaan sitä miehekästä ja jämäkkää miestä ja sitten, kun hän on sellainen niin sekään ei käy. Koska sitten iskee patriarkkisyytökset.

Miehekkyys on monelle vieläkin synonyymi tuollaiselle ajattelulle, jossa mies vie, päättää sekä ohjaa vanhalla tyylillä. Koska kuten tässäkin ketjussa, jos miehellä on nykytrendien mukaan passiivisempia, tunteellisempia tai analysoivempia ominaisuuksia häntä pidetään heti naisellisena ja sekin on turn off.

Ongelma ei todellakaan enää näytä olevan miehet, koska he eivät ole hyviä näköjään naisellisina, eikä miehekkäinä ja silti heillä pitäisi olla nuo ominaisuudet, koska ilman niitä ei taaskaan kelpaa.

Alan oikeasti ajattelemaan, että monelle naiselle sopisi tosiaan parhaiten se miesmäinen lesbo, koska naismainen eikä miesmäinen mieshetero ei käy.

Eikö voi olla miehekkään tai epämiehekkään sijaan ihan normaali ihminen joka arvostaa itseään ja toista? Ville ja Anniina näyttävät pärjäävän iha hyvin. Kumpikaan ei jyrää toista vaan molemmat joustavat.

Aina ei ole vetovoimaa vaikka miten käyttäytyisi, ja sille ei paljon mahda. Esimerkiksi tuoksu on sellainen että se ei joustamalla muutu paremmaksi. Feromonit määrää vetovoiman, ja käytöstavat sitten keskinäisen toimeentulemisen?

Toki myös ulkoiset ominaisuudet voivat viestiä elämäntavoista ja yhteensopivuudesta. Itse kauhistuisin jos saisin epäurheilullisen kumppanin, mutta esim. Anniina ja Ville tuntuvat nauttivan hyvästä ruuasta keskenään, eivätkä kaipaisi mitään lenkkiseuralaista.

Minusta ei saa väheksyä ulkoisen viehättymisen osuutta. Vaikka romanttinen rakkaus on tuore juttu niin kyllä seksuaaliseen haluun pohjautuva parittelutarve on vielä varhaisempaa perua kuin järjestetyt avioliitot.

Turha miettiä päätä puhki mikä vika Ollissa jos ei Katjalle kelpaa. Olli on jollekin toiselle huipputyyppi tuollaisenaan. Paritus on epäonnistunut ja sillä siisti.

Jaa... Itselleni tuoksu olisi jossain sijalla 78. jos ei likaiselta haise, heti yhtä tärkeiden asioiden kuin pukeutumistyyli ja lempijuoma tuntumassa... 

Pikkuisen silti ihmetyttää Katjan helpottunut hymy alttarilla, kun näki Ollin. Ei ollut pettynyt ulkonäköön.

Kuitenkin jo hääpöydässä istuessa meno oli se mikä nytkin.