Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt, että miksi Olli ei yritä saada Katjaa ihastumaan itseensä. Eli kehuisi Katjaa, yrittäisi ottaa kosketuskontaktia, juttelisi mukavia kevyitä asioita (politiikka, elokuvat Ym.) Olisi mukava ja vanhanaikaisesti sanottuna ”kosiskelisi” Katjaa. Yrittäisi saada Katjan rentoutumaan.

Ei välittäisi yhtään Katjan kommenteista.

Nyt näyttää tavallaan, että Olli vain haluaa, että Katja haukkuisi häntä ja kertoisi, mihin Katja on pettynyt. Olli haluaa olla marttyyri.

Nyt hän kiukuttelee, että Katja ei tykkää hänestä tarpeeksi. Ja analysoi ja arvostelee Katjan luonnetta.

No mulle ainakin on tullut Ollista sellainen olo, että hän ikäänkuin ajattelisi, että tässä kun heidät on laitettu naimisiin, niin molempien vastuulla on ihastuttaa itsensä siihen toiseen. Eli Ollin tehtävä on itse ihastua Katjaan ja Katjan tehtävä (kun kerran Katja tällaiseen sokkoliittoon halusi) on ihastuttaa itse itsensä Olliin. Eikä niin kuin perinteisessä deittailussa, että molemmat yrittää saada toisen ihastumaan. Ihan kuin Olli ajattelisi, että tällaisessa formaatissa ei TARVITSE KOSISKELLA kun kerran ollaan jo naimisissa ja puoliso kerran halusi tuntemattoman kanssa naimisiin. Ehkäpä Olli ei edes osaa kosiskella? Kaikki ei osaa. Ja Katja taas odottaa mieheltä, että mies kosiskelisi (kuten kaikki naiset odottaa, jos haluaa suhteen syntyvän).

Niin, mitä se kosiskelu nyt itse kullekin merkitsee. Ainakin se on sitä, että tuo selkeästi esiin, että pitää kumppani(ehdokkaasta). Tämä kun on Ollilta kielletty, niin jäljelle jää epäsuora kehuminen, jollaiseksi tulkitsen Ollin analyysiyritykset. Hän haluaa osoittaa, että tekee (mielestään) oikeaanosuvia huomioita ja ajattelee, että toisesta on mukava niitä kuulla.

Itse ärsyynnyn tämäntyyppisistä ääneenlausutuista tyypittelyistä. Ja aivan erityisesti, jos en ole varma, mitä mieltä toinen havainnoistaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on valtavasti miehiä, joilla ei ole aavistustakaan mitä edes tarkoittaa käsite "hurmata nainen". Saati että he osaisivat millään tavalla hurmata naisen. Vaikka nämä nyt ovatkin jo naimisissa, niin kyllä miehen pitää jollain tavalla sitä uutta vaimoaan yrittää hurmata, jotta se vaimo ihastuisi ja haluaisi jatkaa sitä liittoa. Ikävä kyllä tässä pätee vielä perinteiset (biologiset?) asetelmat, eli naisen ei niinkään tarvitse yrittää hurmata miestä samalla tavalla kuin miehen täytyy hurmata nainen. Oskari yrittää ja Ville yrittää, tuntuu että Olli ei millään tavalla yritä hurmata Katjaa vaan vatvoo ja analysoi ja odottaa vain. Ihan kuin hän ei osaisi ollenkaan tehdä mitään mikä tuohon hurmaamiseen voisi edes liittyä.

No jos nyt johonkin tuollaiseen perusteoriaan on uskominen niin naisen tehtävä miehen hurmaamisessa on nauraa miehen jutuille ja olla keveää ja mieltäylentävää seuraa. Mies sitten tuo sitä turvaa ja jämäkkyyttä. 

Aika vanhakantaisia käsityksiä nuorilla naisilla. Kun itse katselen ikäisteni ja vanhempien ONNELLISTEN parien dynamiikkaa ei ihan noin mene. Enemmän niin, että molemmat kantavat toistensa kuormia vuorotellen ja ovat niitä keventäjiä myös vuoron perään. Ja niin, että parisuhde perustuu syvään ystävyyteen, ei mihinkään hurmaa minut - peliin.  Niinkuin Marianna sanoi, ensin syvä ystävyys, siitä helposti syntyy se parisuhteen kipinä. Jotenkin menee prinsessasadut ja oikea elämä sekaisin. 

Tuo hurmaamisjuttu liittyikin vain tapaamisen ensi päiviin. Suhteen dynamiikka on eri asia kuin se miten ihan tapaamisen alussa mies hurmaa naisen.

Olen saanut asiantuntijoiden puheista sen käsityksen, että puolisoa ei tulisi pitää itsestään selvyytenä vaan olisi hyvä "hurmata" puoliso ihan joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo sivistyneisyys tai älykkyys ei Ollista kai ole tullut millään muulla tavalla esille muuten kuin hänen itse kertomanaan. Vaikka näkisikin pyöreät silmälasit ja epävarman olemuksen jonkinlaisena cannonball-tyypin vastakohtana, ne eivät kuitenkaan tarkoita samaa kuin älykkyys. 

Sinähän sen sanoit. Ollilla ei ole nii paljoa edes sosiaalista älykkyyttä kuin hän ehkä luulee. On sitä jonkun verran, mutta ei tarpeeksi.

Moni muukin toimii opettajana ilman että korostaa älykkyyttään.

Ainut tällainen arvoja ja mahdollista fiksuutta osoittava keskustelu käytiin reissussa, kun Katja heitti jotain, että mitenköhän ilmastoasia vaikuttaa vaaleihin. Olli alkoi pätemään ja heittelemään jotain sivistyssanoja. Siihen se jäi.

Saatoin myös ymmärtää hänet väärin. Hän on varmaan ihan ok älykäs, mutta tuo älykkyyden korostaminen vaikuttaa enemmän jonkun asian kompensointia. Ainakin itsetunnon.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.

Ja en nyt puhu Ollista, mutta olen ollut paljonkin tekemisissä Ollin tyylisten miesten kanssa. Ovat siis ulkonäöltään että puheiltaan olleet saman kaltaisia. Heidän puheiden takana onkin ollut yllättävän vanhoollisia ajatuksia miesten ja naisten asemasta sekä parisuhteessa että työelämässä. Niin kauan on mennyt hyvin, kun mies on saanut osoittaa olevansa pätevämpi ja älykkäämpi kuin naiset , mutta heidän älykkyyttään ei ole saanut mitenkään kyseenalaistaan esimerkiksi puolison taholta. Eli puheet ja teot eivät ole vastanneet toisiaan

Katja yrittää ilahduttaa Ollia tekemällä tälle keittoa. Olli istuu sohvalla ja pätee purjosta ja kevätsipulista ja keiton reseptistä. 

Vierailija kirjoitti:

Eilisen jakson perusteella itse kyllä melkein pidin Katjasta enemmän kuin Ollista. Katjakin kaipasi sellaista leppoisaa, mukavaa rupattelua ja yhdessäoloa, ei mitään syväluotaavaa itsetutkiskelua koko ajan. Minusta sellainen olisi todella väsyttävää, alussa on tärkeää oppia viihtyykö sen uuden kumppanin kanssa, ei heti tarvitse rääpiä kaikkea niin rikki ja puhki.

Mietin, että ehkä Katjallao n ollut joku edellisten kausien miehistä referenssinä, kun on päättänyt hakea ohjelmaan. Joku sellainen, jonka kaltaisen saaminen olisi tehnyt hänestä onnellisen. Mutta kuka se voisi olla?`Markus, joka oli kärsivällinen, älykäs ja omalla hillityllä tavallaan miehekkään karismaattinen? Tai Vesa, rationaalinen matikanope, jolle nopea intohimon syttyminen ei tuntunut olevan välttämättömyys. Vai peräti Petri, joka it-alan miehenä varmaan osaisi ymmärtää putkiaivologiikkaa, ei rasittaisi liialla analysoinnilla ja jättäisi Katjalle paljon omaa tilaa satsatessaan paljon aikaansa urheiluun.

Katja ja Oskari olisi voinut toimia yhteen!

Mietin tänään näitä maskuliinisuus-feminisyys -asioita, kun katselin terveysaseman aulassa ihmisiä. Esim. (ehkä) Lähi-Idästä tullut pariskunta näytti perinteiseltä justiina ja sen mies -asetelmalta. Nainen isokokoinen, äänekäs ja äänessä, mies ei niinkään.

Kun vertaa esim nuoria irakilaismiehiä meikäläisiin, niin kyllähän moni heistä on habitukseltaan jopa neitimäinen, vaikka tulevat vahvasti patriarkaalisesta kulttuurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt, että miksi Olli ei yritä saada Katjaa ihastumaan itseensä. Eli kehuisi Katjaa, yrittäisi ottaa kosketuskontaktia, juttelisi mukavia kevyitä asioita (politiikka, elokuvat Ym.) Olisi mukava ja vanhanaikaisesti sanottuna ”kosiskelisi” Katjaa. Yrittäisi saada Katjan rentoutumaan.

Ei välittäisi yhtään Katjan kommenteista.

Nyt näyttää tavallaan, että Olli vain haluaa, että Katja haukkuisi häntä ja kertoisi, mihin Katja on pettynyt. Olli haluaa olla marttyyri.

Nyt hän kiukuttelee, että Katja ei tykkää hänestä tarpeeksi. Ja analysoi ja arvostelee Katjan luonnetta.

No mulle ainakin on tullut Ollista sellainen olo, että hän ikäänkuin ajattelisi, että tässä kun heidät on laitettu naimisiin, niin molempien vastuulla on ihastuttaa itsensä siihen toiseen. Eli Ollin tehtävä on itse ihastua Katjaan ja Katjan tehtävä (kun kerran Katja tällaiseen sokkoliittoon halusi) on ihastuttaa itse itsensä Olliin. Eikä niin kuin perinteisessä deittailussa, että molemmat yrittää saada toisen ihastumaan. Ihan kuin Olli ajattelisi, että tällaisessa formaatissa ei TARVITSE KOSISKELLA kun kerran ollaan jo naimisissa ja puoliso kerran halusi tuntemattoman kanssa naimisiin. Ehkäpä Olli ei edes osaa kosiskella? Kaikki ei osaa. Ja Katja taas odottaa mieheltä, että mies kosiskelisi (kuten kaikki naiset odottaa, jos haluaa suhteen syntyvän).

Niin, mitä se kosiskelu nyt itse kullekin merkitsee. Ainakin se on sitä, että tuo selkeästi esiin, että pitää kumppani(ehdokkaasta). Tämä kun on Ollilta kielletty, niin jäljelle jää epäsuora kehuminen, jollaiseksi tulkitsen Ollin analyysiyritykset. Hän haluaa osoittaa, että tekee (mielestään) oikeaanosuvia huomioita ja ajattelee, että toisesta on mukava niitä kuulla.

Itse ärsyynnyn tämäntyyppisistä ääneenlausutuista tyypittelyistä. Ja aivan erityisesti, jos en ole varma, mitä mieltä toinen havainnoistaan on.

Juuri näin. Katjaa ahdisti kun Olli suhtautui häneen positiivisesti, olisi halunnut, että Olliakin olisi ahdistanut tilanne. Ja Olli joutui peittämään heti alusta alkaen ihastuksensa - joka varmasti rapisi hyvin nopeasti reippaan kettuilun vuoksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Tässä oli mielestäni hyvin kiteytetty tuota Ollin ja Katjan tilannetta.

Olli oli ehkä ulkoiselta olemukseltaan Katjalle heti lähtökohtaisesti pettymys. Ja kun hän antoi tämän näkyä, ei siihen seikkaan pettynyt Olli taas kykene menemään rauhallisesti, itsevarmasti hymyillen Karjaan kiinni, kietomaan käsiään tämän ympärille ja kuiskaamaan Katjan korvaan: "sä oot ihana".

Ja juuri sitä Katja toivoisi ja tarvitsisi..

Mutta kun yhtään mikään Katjassa ei ole viestinyt sitä, että Ollin kannattaisi edes harkita tuollaista liikettä, koska todennäköisimmältä näyttävä lopputulos olisi Katjan raivari, litsari, tai jäätävä tilitys kaikista niistä syistä, miksi Ollin on syytä ptiää näppinsä irti hänestä eikä etenkään koskea pyytämättä.

Olen itse ainakin osittain Ollin näköinen mies. Minusta on jotenkin häiritsevää, että Olli ei ole itse käsittänyt sitä tosiseikkaa, että melko iso osa naisista ei vaan lähtökohtaisesti pidä moisesta ulkonäöstä, tai suhtautuu siihen ainakin jonkinasteisella varauksella.

Ja näyttää vahvasti siltä, että Katja kuuluu juuri tähän naisryhmään.

Tämän takia Ollin olisi kompensoitava ulkoista habitustaan harjoittelemalla pelin edessä vähän ryhdikkäämpää olemista, silmiin katsomista ja vielä pientä pilkettä silmäkulmaan, sellaista osin veijarimaista, osin itsevarmaa maailmanmiestä ilmentävää hymyä, jolla haluaa hurmata nimenomaan juuri Katjan.

Lisäksi itsevarmuus puuttuu, ei tuossa tilanteessa voi vetäytyä inisemään kuoreensa, vaan ottaa sitä kontaktia ja läheisyyttä ja ohittaa toisen kritiikit ja vaikka lyödä ne ainakin osin leikiksi, eikä uhriutua ja analysoida liikoja.

Leikkisämpi, itsevarmempi, kiinnostustaan osoittava mies, jota jatkuva kritiikki ei ihan heti lannista, voisi toimia Katjalle paremmin.

Ollista vaan ei ole tuon kaltaisen naisen kumppaniksi pätkääkään.

Ei sillä, että Katja jotenkin täydellinen olisi, mutta Olli olisi voinut muuttaa tilannetta jo alkumetreillä, jos olisi toiminut toisin.

Miten on mahdollista, että vielä vuonna 2019 viljellään käsitystä, jonka mukaan miehen tulee metsästää nainen sen sijaan että naista kehotettaisiin metsästämään mies?

Mistä nämä keskiaikaiset asenteet tulevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Tässä oli mielestäni hyvin kiteytetty tuota Ollin ja Katjan tilannetta.

Olli oli ehkä ulkoiselta olemukseltaan Katjalle heti lähtökohtaisesti pettymys. Ja kun hän antoi tämän näkyä, ei siihen seikkaan pettynyt Olli taas kykene menemään rauhallisesti, itsevarmasti hymyillen Karjaan kiinni, kietomaan käsiään tämän ympärille ja kuiskaamaan Katjan korvaan: "sä oot ihana".

Ja juuri sitä Katja toivoisi ja tarvitsisi.

Nyt Olli näyttäytyy vain ja ainoastaan ylianalysoivana vässykkänä.

Minulle jäi kuva että Ollin ulkonäkö olisi ollut Katjalle ihan mieluisa. Mutta tuo jämäkkyyden puute on jo häissä väkisinkin tullut ilmi, ja jos itse olisin ollut morsian, pettymykseni syy olisi ollut se. Se kun on niin tärkeä asia minulle kumppanissa, ja se kuitenkin värittää kaikkea ihmisen käytöstä. En tiedä olisinko osannut tätä asiantuntijoille erikseen painottaa, paitsi nyt tätä tuotantokautta katsottuani. (Älykkyys on minulle myös hyvin tärkeää, ja sen olisin osannut myös haastatteluissa kertoa.)

Aivan. Ja koska jämäkkyyden puute on se asia, josta Katja ei pidä, niin onko oikeasti tarpeenkaan kertoa tällaisia asioita ääneen. Olli haluaisi tietää, mutta kun hän ei itse piirteelleen mitään voi, niin ... 

Jos on toisessa ärsyttävät piirteet ovat sellaisia, joille toinen ei voi mitään ja jotka liittyvät syvästi persoonaan, niin silloinhan peli on jo menetetty. Kyllä Olli saa nämä "puutteensa" tietää ennen pitkää - eli viimeistään nyt, kun ohjelma on eetterissä ja AV auennut.

Kuitenkin Stolbowan luona Olli itseanalysoi sitä, että ei voi luottaa yksin omiin arvioihinsa tai edes kaveriensakaan käytöksestä välittyviin vaikutelmiin siitä,. millainen on - toisethan voivat myötäillä ärsyttäviäkin piirteitä, joten ainut tapa saada varmuus olisi kuulla ja kysyä puhdas totuus asiasta (jos sen voi saada).

Ehkä Olli kokee, että on siinä määrin jämäkkä kuin olettaa toisen osapuolen näkökulmasta toivottavaksi, mutta menee arviossaan metsään. Silti hänestä voisi löytyä säätövaraa, kun vaan kerrotaan, että myötäily ei olekaan niin toivottavaa kuin päättäväisempi ote, vaikka siihen sisältyisi riski toisen varpaille astumisesta. Ollin ammatti opettajana voi osaltaan selittää oletusarvoista ja päälle jäävää pyrkimystä pehmentää sanomisia, teinithän ottavat herkästi itseensä.

Enkä luottaisi siihen, että asia tämän palstan kauttakaan hänelle välittyisi - käsittääkseni osallistujia jopa opastetaan olemaan lukematta nettikommentteja, jottei usein kohtuuttomaksi käyvä kritisointi mene liiaksi ihon alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Kannattanee miettiä, mikä täkäläisessä kasvatuksessa on sellaista, joka tekee miehistä tavallista feminiinisempiä. Tuskin se geeneistä tulee vaan ympäristöstä.

Kertoisitko, millä tavalla Olli on feminiininen, kun itselläni on vaikea nähdä hänessä feminiinisyyttä sillä tavalla kuin itse asian ymmärrän, mutta jos sinulle miehisyyttä edustaa vain joku cannonball-tyyppi, niin toki sivistynyt Olli on sellaisesta aika kaukana.

T. Mies

Se on monen tekijän summa eikä kyse ole pelkästä feminiinisyydestä, vaan myös maskuliinisen olemuksen puutteesta.

Jos mies on pienikokoinen ja hintelä, se hiukan jo vaikeuttaa maskuliinisen vaikutelman luomista, mutta kyllä pienikokoinenkin mies voi olla maskuliininen, jos vain olemuksessa on jonkinlaista itsevarmuutta, vahvuutta ja päättäväisyyttä. Ollissa ei näy mitään edellämainituista. Siihen kun vielä lisätään vähän heikko, nariseva ääni, hermostunut omista peloistaan höpöttäminen, nuttura ja pelokas, pälyilevä katse… ei tuosta löydä maskuliinisuuden hitustakaan. 

Tuo sivistyneisyys tai älykkyys ei Ollista kai ole tullut millään muulla tavalla esille muuten kuin hänen itse kertomanaan. Vaikka näkisikin pyöreät silmälasit ja epävarman olemuksen jonkinlaisena cannonball-tyypin vastakohtana, ne eivät kuitenkaan tarkoita samaa kuin älykkyys. 

Hyvä analyysi! Kyse ei tosiaan ole siitä, että hän olisi varsinaisesti todella feminiininen vaan että häneltä (ainakin tv:ssä näytetyn mukaan, kukapa tietää sitten ihan todellisuuden hänestä) näyttää puuttuvan maskuliinisuus. Hänestä tulee vaikutelma, että hän olisi tosi kiva kaveri, mutta jää aina kaverisektorille, koska hänestä puuttuu se maskuliinisuus, joka herättäisi naisessa kipinän. Eikä sen tarvitse olla mitään lihaksia tai pituutta vaan sellaista maskuliinisuutta luonteessa enemmänkin.

Samaa mieltä tästä. Olen tuo joka aiemmin kertoi olleensa miehen kanssa, jolla oli hyvinkin feminiinisiä puolia, mutta myös tervettä maskuliinisuutta vastapainona. Jos se maskuliinisuus olisi puuttunut, olisi voinut tulla aika homomainen vaikutelma (selvennykseksi: Ollista ei kuitenkaan tule tällaista vaikutelmaa, koska hän ei ole niin feminiininen), mutta kun molempia oli roppakaupalla niin kokonaisuus oli todella viehättävä. Vapautunut, itsevarma ja tunteellinen mies, joka teki mitä tykkäsi, välittämättä siitä että yhteiskunnassa yritetään edelleen roolittaa tietyt tekemiset miehille ja toiset naisille. Ja silminnähden nautti elämästään ja kaikesta tekemisestään.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi miten Olli on kuvannut hakuvaiheessa että millaisen naisen hän haluaa ja tarvitsee. Siis muuta kuin vain älykkään. 

Sekä millaista naistyyppiä hänen aiempi vaimonsa on edustanut, olisi kiva tietää millaista vertailukohtaa vasten hän Katjaa peilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilisen jakson perusteella itse kyllä melkein pidin Katjasta enemmän kuin Ollista. Katjakin kaipasi sellaista leppoisaa, mukavaa rupattelua ja yhdessäoloa, ei mitään syväluotaavaa itsetutkiskelua koko ajan. Minusta sellainen olisi todella väsyttävää, alussa on tärkeää oppia viihtyykö sen uuden kumppanin kanssa, ei heti tarvitse rääpiä kaikkea niin rikki ja puhki.

Mietin, että ehkä Katjallao n ollut joku edellisten kausien miehistä referenssinä, kun on päättänyt hakea ohjelmaan. Joku sellainen, jonka kaltaisen saaminen olisi tehnyt hänestä onnellisen. Mutta kuka se voisi olla?`Markus, joka oli kärsivällinen, älykäs ja omalla hillityllä tavallaan miehekkään karismaattinen? Tai Vesa, rationaalinen matikanope, jolle nopea intohimon syttyminen ei tuntunut olevan välttämättömyys. Vai peräti Petri, joka it-alan miehenä varmaan osaisi ymmärtää putkiaivologiikkaa, ei rasittaisi liialla analysoinnilla ja jättäisi Katjalle paljon omaa tilaa satsatessaan paljon aikaansa urheiluun.

Veikkaan Markusta. Olisi voinut hyvinkin sopia Katjalle. Markuksen heikkous joidenkin naisten silmissä on varmaankin se, ettei häneltä saa kovinkaan oivaltavia psykoanalyyttisia huomioita eikä laveaa tunnepuhetta, mutta Katjaa tämä tuskin häiritsisi ollenkaan. Sen sijaan Katja varmasti arvostaisi sitä että Markus on pragmaattinen ja sillä tavalla fiksu, aktiivisen urheilullinen ja menevä (ei kuitenkaan fanaattinen kuten rahka-Petri), mutkaton, ja hänellä on hyvä itsetunto. Heillä voisi mennä pitkiäkin aikoja kotona yhdessä ilman, että kumpikaan puhuu mitään, mistä molemmat varmaan myös tykkäisivät. Siis oudotkin piirteet sopisivat hyvin yhteen, eivätkä muodostaisi ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että vielä vuonna 2019 viljellään käsitystä, jonka mukaan miehen tulee metsästää nainen sen sijaan että naista kehotettaisiin metsästämään mies?

Mistä nämä keskiaikaiset asenteet tulevat.

Kyllä voi ihan molemmin puolin yrittää hurmata toista. Tietenkin. Eli se metsästää, joka on enemmän kiinnostunut siitä toisesta osapuolesta, joka on osoittanut olevansa epävarma suhteen onnistumisesta. Asia koskee tietenkin avioliiton kumpaakin puoliskoa. Tässä EA tapauksessa, se nyt sattuu olemaan Katja, joka vaikuttaa olevan vähemmän kiinnostunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi miten Olli on kuvannut hakuvaiheessa että millaisen naisen hän haluaa ja tarvitsee. Siis muuta kuin vain älykkään. 

Sekä millaista naistyyppiä hänen aiempi vaimonsa on edustanut, olisi kiva tietää millaista vertailukohtaa vasten hän Katjaa peilaa.

Minuakin kiinnostaisi nämä asiat! Joku tuossa aiemmin lainasi Ollin kommentteja hääpäivältä tänne. En muistanutkaan että ainakin siinä kohdassa hän oli ihan innostunut siitä että Katja vaikutti olevan suorapuheinen ja topakka ja tekevän mitä tykkää, vai miten sen nyt menikään. Sanoi ensin että vaikuttaa olevan tällainen, ja sitten että toivoo Katjan myös oikeasti olevan sellainen.

Tuosta jäi sellainen tunne että Olisiko olli ihan jopa asiantuntijoilta toivonut juuri tällaista ihmistä kumppanikseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ainakin osittain Ollin näköinen mies. Minusta on jotenkin häiritsevää, että Olli ei ole itse käsittänyt sitä tosiseikkaa, että melko iso osa naisista ei vaan lähtökohtaisesti pidä moisesta ulkonäöstä, tai suhtautuu siihen ainakin jonkinasteisella varauksella.

Ja näyttää vahvasti siltä, että Katja kuuluu juuri tähän naisryhmään.

Tämän takia Ollin olisi kompensoitava ulkoista habitustaan harjoittelemalla pelin edessä vähän ryhdikkäämpää olemista, silmiin katsomista ja vielä pientä pilkettä silmäkulmaan, sellaista osin veijarimaista, osin itsevarmaa maailmanmiestä ilmentävää hymyä, jolla haluaa hurmata nimenomaan juuri Katjan.

Lisäksi itsevarmuus puuttuu, ei tuossa tilanteessa voi vetäytyä inisemään kuoreensa, vaan ottaa sitä kontaktia ja läheisyyttä ja ohittaa toisen kritiikit ja vaikka lyödä ne ainakin osin leikiksi, eikä uhriutua ja analysoida liikoja.

Leikkisämpi, itsevarmempi, kiinnostustaan osoittava mies, jota jatkuva kritiikki ei ihan heti lannista, voisi toimia Katjalle paremmin.

Ollista vaan ei ole tuon kaltaisen naisen kumppaniksi pätkääkään.

Ei sillä, että Katja jotenkin täydellinen olisi, mutta Olli olisi voinut muuttaa tilannetta jo alkumetreillä, jos olisi toiminut toisin.

Olipa kiva lukea täältä tällainen esimerkki terveestä itsetunnosta miehellä. Ymmärretään, miten oma persoona ja ulkoiset ominaisuudet näyttäytyvät muille ihmisille, mitä voidaan tehdä oman viehätysvoiman parantamiseksi, ja sitten vielä halutaan ja uskalletaan tehdä se. 

Tällaista hyvää itsetuntemusta ei ole mahdollista kehittää, ellei pysty ottamaan vastaan myös kriittistä palautetta omasta itsestään. Eli jos se tuottaa tuskaa ja hankaluutta, niin ensimmäiseksi opettelemaan sitä asiaa. Sen jälkeen muut alkavat uskaltaa sitä palautetta antaa, jolloin on mahdollista vähitellen muodostaa itsestään realistinen käsitys. Jos on kovin herkkänahkainen ja loukkaantuvainen, ihmiset eivät uskalla antaa rakentavia kommentteja, koska juuri kukaan ei oikeasti toivo toisen loukkaantuvan vuorovaikutustilanteissa. Kaikki se tieto, jonka pohjalta voisi kehittyä ihmisenä, voi silloin jäädä saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi miten Olli on kuvannut hakuvaiheessa että millaisen naisen hän haluaa ja tarvitsee. Siis muuta kuin vain älykkään. 

Sekä millaista naistyyppiä hänen aiempi vaimonsa on edustanut, olisi kiva tietää millaista vertailukohtaa vasten hän Katjaa peilaa.

Minuakin kiinnostaisi nämä asiat! Joku tuossa aiemmin lainasi Ollin kommentteja hääpäivältä tänne. En muistanutkaan että ainakin siinä kohdassa hän oli ihan innostunut siitä että Katja vaikutti olevan suorapuheinen ja topakka ja tekevän mitä tykkää, vai miten sen nyt menikään. Sanoi ensin että vaikuttaa olevan tällainen, ja sitten että toivoo Katjan myös oikeasti olevan sellainen.

Tuosta jäi sellainen tunne että Olisiko olli ihan jopa asiantuntijoilta toivonut juuri tällaista ihmistä kumppanikseen.

Hääjaksossa Olli sanoi jotenkin niin että Katja on hänelle täydellinen.

Katja on kaikkea muuta kuin suorapuheinen. Hän töksäyttelee, mutta ei avaa itseään lainkaan, vaan patoaa tunteensa. Töksäyttely on pikemminkin asioiden väistelyä kuin niiden avaamista.