Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

"Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä"

Olet kummallinen. Että vitduilua ja lannistamista pitäisi vain sietää ja se luo sinulle vetovoimaa. Huh huh. No, toivottavasti löydät tuollaisen kumppanin joka tekee sitä sinulle.

Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, kykenee jämäkkyyteen. Se on hiljaisen, kärsimyksen täyttämän sietämismentaliteetin vastakohta. En oikein ymmärrä, miten onnistuitkin tulkitsemaan kommenttini noin.

(Huomasitko muuten, että yritit juuri tuossa omalla kommentillasi lannistaa ja lytätä minua?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä hyvää se suoruus sitten tuo parisuhteeseen? Jos mieheni sanoisi, että "oot muuten tosi persjalkainen", mitä iloa tästä suoruudesta on meille kummallekaan, mitä se tuo parisuhteellemme? Minusta vain epävarmuutta, negatiivisuutta ja pahaa mieltä. En ole ikinä sanonut miehelleni muutamasta jutusta, jotka minua vaivaavat hänessä vähän. En sano, koska hän ei voi niitä muuttaa ja niiden sanominen ehkä loukkaisi, enkä halua loukata rakasta ihmistä. Enkä usko toisen käytöksen muuttamiseen sanomalla ja keskustelemalla. Uskon siihen, että kun käyttäytyy rakastavasti, sydämellisesti ja lämpimästi toista kohtaan, se toinenkin alkaa käyttäytyä samoin, koska ilahtuu ja arvostaa sitä niin paljon ja kasvaa ihmisenä pari senttiä. Uskon siihen, koska se tapahtuu minulle, koska olen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tämä toimii näin, ja koska hän kohtelee minua niin hyvin, kohtelen minäkin taas häntä ja positiivisuuden kehä on valmis. Jos hän alkaisi käyttää sitä hyväksi, alkaisi käskyttää ja alistaa tms, en olisi hänen kanssaan. Mutta näin kokeilisin yhteensopivuuttamme. En millään raivorehellisyydellä ja "kaiken sanomisella".

Eräässä jaksossa asiantuntijat puhuvat, kuinka pitkiä onnellisia parisuhteita tutkittaessa huomattiin kuinka parit keskittyivät positiivisiin ajatuksiin toisistaan. Harvempi yltiörehellinen joka kokee velvollisuudekseen kertoa toiselle hänen virheensä taivaa elää pitkässä onnellisessa suhteessa?

Niin, normaali hienotunteisuus on normaalia hienotunteisuutta. Ei ole pakko ilkeästi kuittailla kumppanin muutamista heikkouksista, jos kokonaisuus on riittävän paljon plussalla.

Mutta omista tarpeista puhuminen - se on vaan pakko tehdä, vaikka ne olisivat vähän kipeitäkin. Muuten se suhde jää pinnallisen kohteliaaksi. Ja tarkoitan tällä nyt sellaisia tarpeita, joista tietää ettei pysty tinkimään. 

Itse näen tässä ihan perustavaa laatua olevan eron, ilkeilläänkö toisen ominaisuuksista, tavoista jne vai puhutaanko avoimesti siitä, mitä itse tarvitsee parisuhteessa ja onko tässä parisuhteessa mahdollisuuksia toteuttaa niitä asioita. Ja tietenkin molemmin päin.

Omat tarpeet on ihan toinen juttu, silloinhan sitä ei puhu toisesta ja hänen ominaisuuksistaan, vaan itsestään, mitä tarvitsee, miten toisen sanat kokee jne. Ja tuossa varmaan Olli ollut rehellisempi Katjalle kuin toisinpäin, on yrittänyt puhua tunnepuolen asioista, miten itse kokee jne. Katjan rehellisyys on kriittisyyttä Ollia kohtaan. Yhtään itsekriittistä kommenttia Katjalta ei ole kuulunut, ei myöskään huumorissa näkynyt itseen kohdistuvaa huumoria, Ollille, hänen kauppakasseilleen, lyhyydelleen jne voi kyllä nauraa. Aika epämiellyttävän kuvan Katja raukka itsestään antaa. No, Olli saa paljon yhteydenottoja ohjelman jälkeen, nämä Katjat ja Roosat hieman säälittää, eivät ole kyenneet filmauksen aikana ajattelemaan miltä oma käytös näyttää ulospäin.

Olen lukenut näitä kommentteja näkemättä tämän päivän jaksoa ja huomannut, että moni puhuu Katjan suoruudesta. Että on sanonut vääriä asioita ääneen. Yhtään esimerkkiä ei kuitenkaan ole kerrottu. Pituudesta hän ei ole kritisoinut, totesi vain asian, että ovat saman mittaisia. Oijjoi, olipa pahasti sanottu. 

Ihailen sitä rohkeutta, mitä tällaiseen formaattiin osallistuminen vaatii ja onkin aina tosi ikävä lukea negatiiviseen sävyyn kirjoitettuja kommentteja osallistujista. 

Mun mielestä Heidi on ihana! Spontaani heittäytyjä ja herkkä ja empaattinen tunneihminen. Ihana rento ja vähän boheemi pukeutumistyyli myös. Ihailen sitä miten hän osaa innostua ja iloita pienistä asioista. Oli se sitten huulipunat, kivojen valokuvien otto tai pussauskoppi linnanmäellä. Oskari on tosi rauhallisen, fiksun ja lämpimän oloinen ihminen. Huomaavainen ja järkevä. Kaunis toisiaan tasapainottava pari!

Villen ja Anniinan juttuja seuratessa tulee aina hyvälle tuulelle ja positiivinen fiilis puskee ruudun läpi koko ajan. Heillä on hyvä huumorintaju ja osaavat löytää iloa yhdessä tosi arkisista asioista. Alkaa aina itseäkin hymyilyttää näiden kahden hörötys. Molemmilla myös jalat maassa ja yhteistyökykyä ja ymmärtäväisyyttä. Yhdessä olo on tosi luontevan ja helpon oloista, kuin vakka ja kansi. Ihanaa että ovat löytäneet toisensa. 

Olli ja Katja hyviä tyyppejä molemmat, mutta eivät taida sopia toisilleen. Olen itse ollut suhteessa, joka nostaa molemmissa esiin lähinnä huonoja puolia ja sekös on ahdistavaa. Ihailen sitä miten Olli osaa sanoittaa tunteitaan ja ajatuksiaan, miten hän osaa joustaa, olla kärsivällinen ja sitoutunut. Katja on älykäs ja oikeassa seurassa selvästi nauravainen ja mukava ihminen. Hänellä on vahvat perustellut mielipiteet ja hän tietää mitä tahtoo.

..ja taas vedetään! Joka jumalan jaksossa on nyt Oskari ja Heidi kilistellyt. Vieläkö täällä riittää puolustajia, jotka meuhkaavat, ettei pariskunnalla ole selvästi joku ongelma tuon alkon kanssa?

En kestä tuota Villen ja Anniinan naurua. Villen hihitys on todella epämiehekästä.

Vierailija kirjoitti:

Insinöörit eivät ole laji, heimo, klaani, salaseura etc. Insinööriksi kouluttautuneista IHMISISTÄ on joka lähtöön. Ihminen on omanlaisensa persoona koulutuksesta riippumatta. EI ole olemassa mitään sterotyyppiä, ihmiset ovat yksilöitä, ja hyvä niin.

Tämä jo parisuhteessa luovuttanut Katja kokee tarvetta luokitella itsensä insinööriksi. Tyhmää, suorastaan lapsellista. Elämä opettaa Katjaseni.

indeed.

nimim. täysin Katjasta poikkeava insinööri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä hyvää se suoruus sitten tuo parisuhteeseen? Jos mieheni sanoisi, että "oot muuten tosi persjalkainen", mitä iloa tästä suoruudesta on meille kummallekaan, mitä se tuo parisuhteellemme? Minusta vain epävarmuutta, negatiivisuutta ja pahaa mieltä. En ole ikinä sanonut miehelleni muutamasta jutusta, jotka minua vaivaavat hänessä vähän. En sano, koska hän ei voi niitä muuttaa ja niiden sanominen ehkä loukkaisi, enkä halua loukata rakasta ihmistä. Enkä usko toisen käytöksen muuttamiseen sanomalla ja keskustelemalla. Uskon siihen, että kun käyttäytyy rakastavasti, sydämellisesti ja lämpimästi toista kohtaan, se toinenkin alkaa käyttäytyä samoin, koska ilahtuu ja arvostaa sitä niin paljon ja kasvaa ihmisenä pari senttiä. Uskon siihen, koska se tapahtuu minulle, koska olen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tämä toimii näin, ja koska hän kohtelee minua niin hyvin, kohtelen minäkin taas häntä ja positiivisuuden kehä on valmis. Jos hän alkaisi käyttää sitä hyväksi, alkaisi käskyttää ja alistaa tms, en olisi hänen kanssaan. Mutta näin kokeilisin yhteensopivuuttamme. En millään raivorehellisyydellä ja "kaiken sanomisella".

Eräässä jaksossa asiantuntijat puhuvat, kuinka pitkiä onnellisia parisuhteita tutkittaessa huomattiin kuinka parit keskittyivät positiivisiin ajatuksiin toisistaan. Harvempi yltiörehellinen joka kokee velvollisuudekseen kertoa toiselle hänen virheensä taivaa elää pitkässä onnellisessa suhteessa?

Niin, normaali hienotunteisuus on normaalia hienotunteisuutta. Ei ole pakko ilkeästi kuittailla kumppanin muutamista heikkouksista, jos kokonaisuus on riittävän paljon plussalla.

Mutta omista tarpeista puhuminen - se on vaan pakko tehdä, vaikka ne olisivat vähän kipeitäkin. Muuten se suhde jää pinnallisen kohteliaaksi. Ja tarkoitan tällä nyt sellaisia tarpeita, joista tietää ettei pysty tinkimään. 

Itse näen tässä ihan perustavaa laatua olevan eron, ilkeilläänkö toisen ominaisuuksista, tavoista jne vai puhutaanko avoimesti siitä, mitä itse tarvitsee parisuhteessa ja onko tässä parisuhteessa mahdollisuuksia toteuttaa niitä asioita. Ja tietenkin molemmin päin.

Omat tarpeet on ihan toinen juttu, silloinhan sitä ei puhu toisesta ja hänen ominaisuuksistaan, vaan itsestään, mitä tarvitsee, miten toisen sanat kokee jne. Ja tuossa varmaan Olli ollut rehellisempi Katjalle kuin toisinpäin, on yrittänyt puhua tunnepuolen asioista, miten itse kokee jne. Katjan rehellisyys on kriittisyyttä Ollia kohtaan. Yhtään itsekriittistä kommenttia Katjalta ei ole kuulunut, ei myöskään huumorissa näkynyt itseen kohdistuvaa huumoria, Ollille, hänen kauppakasseilleen, lyhyydelleen jne voi kyllä nauraa. Aika epämiellyttävän kuvan Katja raukka itsestään antaa. No, Olli saa paljon yhteydenottoja ohjelman jälkeen, nämä Katjat ja Roosat hieman säälittää, eivät ole kyenneet filmauksen aikana ajattelemaan miltä oma käytös näyttää ulospäin.

En oikein ymmärrä tätä palstalla väitettyä Ollin ns. lyhyyttä. Enkä myöskään pidä sitä edes siksi kovin asiallisena piiloveetuiluna Katjan puolelta. Videolta katsottuna hän vaikuttaa lähes Villen mittaiselta, kun vertaa heitä molempia Marianneen. Häissä näkee selvästi, että hän on Katjaa pidempi. Eikä Olli näytä mihinkään muihin mieshäävieraisiin verrattuna mitenkään erityisen lyhyeltä. Ei hän yli 180 cm ole, mutta varmasti yli 170cm. Hänellä on kauniit piirteet, mutten edes näe häntä mitenkään naismaisena, jota täällä on myös viljelty. Rumemmalla naamalla en usko, että tätä väitettä olisi esitetty.

Minä en oikeasti koe Katjan olevan mitenkään naurava ihminen, eikä varsinkaan hyväntahtoisesti naurava. Toinen mikä tulee hyvin esiin on tämä hänen suuri tarpeensa tuoda esille, kuinka on niin insinööriä, niin insinööriä. Ok, ymmärrän, että hän on ylpeä siitä, mutta rajansa kaikella.

Varmaan minkään muun ammatin edustajat eivät lokeroi itseään niin vahvasti ja niin ylpeästi kuin insinööri itse itseänsä. Iloitsen kuin insinööri, innostun kuin insinööri, reagoin kuin insinööri ja kosketan kuin insinööri. Mitä jos joku, opettaja tai biologi laukoisi vastaavaa? ” Innostuminen ei kuulu biologin ominaisuuksiin ja biologi osaa lähestyä vain tällä tavalla. ”

Joo, minuakin hämmensi tuo ammatin kautta itsensä määritteleminen. Omat porukat DI ja insinööri ja vaikkakin välillä puhuvatkin itsestään kolmannessa persoonassa tyyliin 'insinööri sitä ja tätä', niin se on aina leikkimieliseen sävyyn, esim. 'insinöörin putkiaivot' tms.  

Vierailija kirjoitti:

Kunnon mulkku

Kenellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

"Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä"

Olet kummallinen. Että vitduilua ja lannistamista pitäisi vain sietää ja se luo sinulle vetovoimaa. Huh huh. No, toivottavasti löydät tuollaisen kumppanin joka tekee sitä sinulle.

Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, kykenee jämäkkyyteen. Se on hiljaisen, kärsimyksen täyttämän sietämismentaliteetin vastakohta. En oikein ymmärrä, miten onnistuitkin tulkitsemaan kommenttini noin.

(Huomasitko muuten, että yritit juuri tuossa omalla kommentillasi lannistaa ja lytätä minua?)

Moni pystyy kyllä jämäkästi puolustamaan oikeuttaan ottaa niin monta kauppakassia kauppaan kun haluaa ja käydä keskusteluja siitä kumpi väri oikeastaan parempi kauppakassille, mutta kun parisuhde on tuollaista vääntämistä ja valtataistelua, niin vähitellen ne hyvät tunteet muuttuvat vihaksi. Niin siinä tulee käymään, kun sinulle tehdään kokoajan selväksi, että olet aina jotenkin väärin.

Eikä se ole todellakaan kaukana, kun Olli alkaa vihaamaan Katjaa. Vähän kuten Eetun ja Rosan kohdalla alkoi käymään. Lopulta näytti kuin Eetu olisi välillä vihannut Rosaa.

Peli on pelattu.

En ole nähnyt sitä ihan uusinta CMORE+ mikälienee jaksoa, mutta näyttää nyt siltä että Katjan ahdistus on helpottunut/hälvennyt sen takia koska tietää ettei "ole pakko" ja voi parin viikon kuluttua jo luovuttaa. Olli taas päinvastaisesti luulee että suhteella on vielä toivoa, ärsyttää vähän kuinka naiivi hän on.

Mitään fyysistä kontaktia ei ole näkynyt, ei edes halausta tai pientä kosketusta kädellä. Kun istuvat vierekkäin Katja ottaa todella ison tilan poispäin Ollista. Hänestä oikein huokuu "älä koske minuun". Olli vaikuttaa enemmän herrasmiesmäiseltä eikä epävarmalta, jos tulee kylmää tuulta ikkunasta ei sitä oikein halua hengata siinä ikkunan edessä. Näyttivät ja kuulostivat kahdelta piknikille pakotetulta työkollegoilta siinä nurmikolla. Kemia nolla.

Mistä tämä jatkuvaa "olen insinööri joten en innostu mistään" kumpuaa? onko koko identiteetti rakentunut oman koulutuksen ja Mensa-jäsenyyden ympärille? ihmettelin myös asukokonaisuutta terapeutti tapaamisessa (mustat mummohousut ja musta toppi!?)

Mikä siinä Ollissa on niin epämiellyttävää? voiko joku selittää?

"Hihittäjä" pariskunta on ihana, paljon naurua ja koskettelua. Jopa pepulle taputtelua. Katsokaa myös kuinka Anniina katsoo Villeä verrattuna Katjaan, hän näyttää niin ihastuneelta, jopa rakastuneelta.

Mua käy Olli jotenki sääli, että Katja ei edes yritä. "Olen itkenyt aika paljon pettymystä". Jos Katja tietää olevansa hidas, niin miksei pyydä mahdollisuutta tunteilleen sen sijaan, että valmiiksi torjuu. Miten insinööri voi olla noin naiivi?

Heidi on minusta pelottava. En yhtään ihmettele, että Oskari on välillä hätääntynyt, kun ei tiedä, mitä toinen ajattelee. Koitin kovasti tulkita Heidiä terapeutin sohvalla, mutta en saa mitään irti hänen kummallisesta "katosin jonnekin - enkä tiedä oikein itsekään minne" -ilmeestään, joka ei tunnu yhtään sopivan tilanteeseen. Aivan kuin Oskari olisi jo vähän tottunut siihen. 

Vierailija kirjoitti:

En kestä tuota Villen ja Anniinan naurua. Villen hihitys on todella epämiehekästä.

Ville kumminkin on ja tekee jotain tosi oikein, koska Anniina hehkuu.

Mariannan ilme, kun selvisi, että Ollin ja Katjan on vaikea koskettaa toisiaan 🥺.

Kyllä heidän pelinsä on pelattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katja: "Muiden kissoja saa paiskoa". Anteeksi MITÄ????

Se oli "...ei saa paiskoa".

Miksi sinä valehtelet?

TV ja leffat

Ensitreffit alttarilla: Tuore vaimo Katja tyrkkää Ollin kissan kovakouraisesti lattialle: ”Sori mä en tienny... toisten kissoja saa paiskoa”

Sohvapsykologi kirjoitti:

Peli on pelattu.

En ole nähnyt sitä ihan uusinta CMORE+ mikälienee jaksoa, mutta näyttää nyt siltä että Katjan ahdistus on helpottunut/hälvennyt sen takia koska tietää ettei "ole pakko" ja voi parin viikon kuluttua jo luovuttaa. Olli taas päinvastaisesti luulee että suhteella on vielä toivoa, ärsyttää vähän kuinka naiivi hän on.

Mitään fyysistä kontaktia ei ole näkynyt, ei edes halausta tai pientä kosketusta kädellä. Kun istuvat vierekkäin Katja ottaa todella ison tilan poispäin Ollista. Hänestä oikein huokuu "älä koske minuun". Olli vaikuttaa enemmän herrasmiesmäiseltä eikä epävarmalta, jos tulee kylmää tuulta ikkunasta ei sitä oikein halua hengata siinä ikkunan edessä. Näyttivät ja kuulostivat kahdelta piknikille pakotetulta työkollegoilta siinä nurmikolla. Kemia nolla.

Mistä tämä jatkuvaa "olen insinööri joten en innostu mistään" kumpuaa? onko koko identiteetti rakentunut oman koulutuksen ja Mensa-jäsenyyden ympärille? ihmettelin myös asukokonaisuutta terapeutti tapaamisessa (mustat mummohousut ja musta toppi!?)

Mikä siinä Ollissa on niin epämiellyttävää? voiko joku selittää?

"Hihittäjä" pariskunta on ihana, paljon naurua ja koskettelua. Jopa pepulle taputtelua. Katsokaa myös kuinka Anniina katsoo Villeä verrattuna Katjaan, hän näyttää niin ihastuneelta, jopa rakastuneelta.

Miksi kaikissa suhteissa pitäisi olla mitään hemmetin fyysistä kosketusta? Eikö se ole jokaisen oma asia haluaako lääppiä ja joka välissä imeä keulaa kuten Oskari tekee.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin uusimman ilmaisen jakson.

Oskari puhui Mariannan luona mielestäni tosi kivasti, avoimesti ja pehmeästi, tuntemuksistaan ja siitä kuinka välillä Heidin arvaamattomuus aiheuttaa hänelle pelkotiloja. Sanoi vielä että vaikka se ei välttämättä ulospäin näy, niin sisäisesti hän kuitenkin kokee näin. Heidi vaikutti puolestaan reagoivan tähän kommenttiin pelolla, ikään kuin hänellä olisi aiempia huonoja kokemuksia ja olisi ahdistunut siitä, että taas kävisi samoin kuin aiemmin. Voi kun hän pystyisi suhteuttamaan tuon kommentin niin, että ei menisi ihan pois tolaltaan! Oskari ei yhtään vaikuta siltä että olisi luovuttamassa, vaan mielestäni heidän kemiansa ja persoonansa toimivat tosi hyvin yhteen ja uskon Oskarin itse asiassa tykkäävän ja nauttivankin tuosta Heidin jossain määrin lapsekkaasta elämänasenteesta. Ehkä selfieitä voisi ottaa vähemmän, mutta noin yleisesti ottaen. Tosi hyvän oloinen pari, tarvittaisiin vain riittävän monta kokemusta siitä että toiseen voi ihan oikeasti luottaa. Heidikin puhuu tunteistaan kivan avoimesti. Kun hän vain osaisi olla ripustautumatta liikaa! Toivon kovasti, että asiantuntijat auttaisivat parhaansa mukaan. Itse asiassa harmittaa sekä tämän parin että Katjan ja Ollin kohdalla, että asiantuntijat tulivat vasta näin myöhään mukaan.Katjalla ja Ollilla perusongelma on se, että he eivät vain sovi yhteen. Olli on aivan ihana mies ja ihminen monella tavalla - pidän hänen pehmeydestään ja feminiinisistä puolistaan, ja kyvystään pukea tunteitaan sanoiksi. Mutta Katja jää näistä ihanuuksista nyt aivan osattomaksi, kun Olli ei saa itsestään todellista persoonaansa irti saatuaan Katjalta tätä paljon puhuttua "kritiikkiä" (joka ei ole todellakaan niin pahaa, että siitä kuka tahansa loukkaantuisi, mutta ymmärrän hyvin miksi joku - esim. Olli - voi loukkaantua). Sellainen piirre miehessä (/ihmisessä), että tämä on sinut itsensä kanssa ja uskaltaa antaa itsestään heillekin jotka nyrpistelevät nenäänsä ja ovat lukossa itsensä kanssa, on itselleni ehkä tärkein yksittäinen vetovoimaa synnyttävä tekijä. Jos kuvittelen itseni Katjan asemaan, niin minullekin olisi tullut valtava pettymys hääpäivänä siitä, että Ollilla ei tätä yhtä ominaisuutta ole, ja se olisi vaikuttanut välejä viilentävästi. Se on kuitenkin asia, jota ei ihan hetkessä muuteta, eli jos jäisin liittoon tällaisen ihmisen kanssa, minun olisi hyväksyttävä se tosiasia että puolisoni on sellainen ehkä loppuelämänsä, ja tämä olisi minulle kyllä tosi vaikeaa. Olli sopisi valtavan hyvin kumppaniksi monenlaisille naisille, mutta ikävä kyllä ei Katjan kaltaiselle. 

Ei kyllä noin feminiininen mies kuten Olli kaikenlaisia naisia innosta. Suomessa ihmeellisen feminiinisiä ”miehiä” muutenkin, jos vaikka vertaa Keski-Eurooppaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä hyvää se suoruus sitten tuo parisuhteeseen? Jos mieheni sanoisi, että "oot muuten tosi persjalkainen", mitä iloa tästä suoruudesta on meille kummallekaan, mitä se tuo parisuhteellemme? Minusta vain epävarmuutta, negatiivisuutta ja pahaa mieltä. En ole ikinä sanonut miehelleni muutamasta jutusta, jotka minua vaivaavat hänessä vähän. En sano, koska hän ei voi niitä muuttaa ja niiden sanominen ehkä loukkaisi, enkä halua loukata rakasta ihmistä. Enkä usko toisen käytöksen muuttamiseen sanomalla ja keskustelemalla. Uskon siihen, että kun käyttäytyy rakastavasti, sydämellisesti ja lämpimästi toista kohtaan, se toinenkin alkaa käyttäytyä samoin, koska ilahtuu ja arvostaa sitä niin paljon ja kasvaa ihmisenä pari senttiä. Uskon siihen, koska se tapahtuu minulle, koska olen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa tämä toimii näin, ja koska hän kohtelee minua niin hyvin, kohtelen minäkin taas häntä ja positiivisuuden kehä on valmis. Jos hän alkaisi käyttää sitä hyväksi, alkaisi käskyttää ja alistaa tms, en olisi hänen kanssaan. Mutta näin kokeilisin yhteensopivuuttamme. En millään raivorehellisyydellä ja "kaiken sanomisella".

Eräässä jaksossa asiantuntijat puhuvat, kuinka pitkiä onnellisia parisuhteita tutkittaessa huomattiin kuinka parit keskittyivät positiivisiin ajatuksiin toisistaan. Harvempi yltiörehellinen joka kokee velvollisuudekseen kertoa toiselle hänen virheensä taivaa elää pitkässä onnellisessa suhteessa?

Niin, normaali hienotunteisuus on normaalia hienotunteisuutta. Ei ole pakko ilkeästi kuittailla kumppanin muutamista heikkouksista, jos kokonaisuus on riittävän paljon plussalla.

Mutta omista tarpeista puhuminen - se on vaan pakko tehdä, vaikka ne olisivat vähän kipeitäkin. Muuten se suhde jää pinnallisen kohteliaaksi. Ja tarkoitan tällä nyt sellaisia tarpeita, joista tietää ettei pysty tinkimään. 

Itse näen tässä ihan perustavaa laatua olevan eron, ilkeilläänkö toisen ominaisuuksista, tavoista jne vai puhutaanko avoimesti siitä, mitä itse tarvitsee parisuhteessa ja onko tässä parisuhteessa mahdollisuuksia toteuttaa niitä asioita. Ja tietenkin molemmin päin.

Omat tarpeet on ihan toinen juttu, silloinhan sitä ei puhu toisesta ja hänen ominaisuuksistaan, vaan itsestään, mitä tarvitsee, miten toisen sanat kokee jne. Ja tuossa varmaan Olli ollut rehellisempi Katjalle kuin toisinpäin, on yrittänyt puhua tunnepuolen asioista, miten itse kokee jne. Katjan rehellisyys on kriittisyyttä Ollia kohtaan. Yhtään itsekriittistä kommenttia Katjalta ei ole kuulunut, ei myöskään huumorissa näkynyt itseen kohdistuvaa huumoria, Ollille, hänen kauppakasseilleen, lyhyydelleen jne voi kyllä nauraa. Aika epämiellyttävän kuvan Katja raukka itsestään antaa. No, Olli saa paljon yhteydenottoja ohjelman jälkeen, nämä Katjat ja Roosat hieman säälittää, eivät ole kyenneet filmauksen aikana ajattelemaan miltä oma käytös näyttää ulospäin.

Olen lukenut näitä kommentteja näkemättä tämän päivän jaksoa ja huomannut, että moni puhuu Katjan suoruudesta. Että on sanonut vääriä asioita ääneen. Yhtään esimerkkiä ei kuitenkaan ole kerrottu. Pituudesta hän ei ole kritisoinut, totesi vain asian, että ovat saman mittaisia. Oijjoi, olipa pahasti sanottu. 

Toivottavasti ymmärrät että hän kritisoi juuri Ollin pituutta. "Me ollaan samanpituisia" = Toivoisin että olisit pitempi. Ihan selvästi haluaisi yli 180 senttisen rinnalleen.

Heidillä näkyi mummoalkkarit läpi lintsillä

Vierailija kirjoitti:

..ja taas vedetään! Joka jumalan jaksossa on nyt Oskari ja Heidi kilistellyt. Vieläkö täällä riittää puolustajia, jotka meuhkaavat, ettei pariskunnalla ole selvästi joku ongelma tuon alkon kanssa?

Kieltämättä tuntuvat juovan aika paljon:( Kumpi mielestänne innostuu enemmän alkoholista, Oskari vai Heidi?