Ensitreffit Alttarilla Official 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidi puhui kahvipöydässä epämääräisestä syylisyyden tunteesta.

Isä totesi siihen, että ei sinussa Heidi ole mitään syytä eikä vikaa!

Peukku ylös, jos tuo lause oli hyvä ja kehittävä tässä tapauksessa.

Peukku alas, jos tuo lause oli huono ja estää kehittymästä.

Menkää vanhemmat itseenne ja miettikää mitä itse sanoisitte vastaavassa tilanteessa pettyneelle aikuiselle tyttärelle? Ei ole varmaan helppoa sanoa, että sinussa on paljon vikaa ja kuuntele mitä sanon ja neuvon.

Ei kukaan vanhempi taida noin toimia. Yleensä kannustetaan ja tsempataan ja sanotaan ei sinussa ole vikaa ja kun oikea löytyy kohdalle se on siinä.

Olen sivusta kuullut erään isän suhtautumista tyttärensä " valintoihin" mm parisuhteessa ja olisi ollut arvostelun sijaa mutta arvatkaa onko isä kertaakaan sanonut sen suuntaista.

Kertokaa te vanhemmat joilla on ollut huomauttamista aikuisten lapsienne käytökseen parisuhteissa miten olette asian hoitaneet?  Haluan minäkin kuulla?

Kiitos etukäteen. Kai täällä on sen ikäisiä ihmsiä joilla on aikuisia lapsia?

Ystäväni äiti on sanonut suoraan ystävälleni (kun kuunteli pitkään parisuhdedraamaa ja puolison haukkumista), että ”Minna, katsoisit joskus myös itseäsi peiliin ja ottaisit vastuun omasta käytöksestäsi.” Minusta tämä oli rohkeasti äidiltä itsepäiselle aikuiselle tyttärelleen sanottu. Ystävä loukkaantui, mutta ehkä ensimmäistä kertaa elämässään mietti oikeasti omaa rooliaan suhdekriisissään.

Minä sanoisin varmaan omalle lapselleni jotenkin näin: "Äidin silmissä sinä olet täydellinen ja äidille kaikkein rakkain, mutta pystyn myös hyppäämään puolisosi saappaisiin, ja voisin kuvitella, että puolisosi ajattelee sinusta, että xxx ja ehkä sinun kannattaa pysähtyä miettimään sitä ja pohtia voisitko itse toimia joskus toisinkin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se Heidin ja Oskarin juttu siihen Napakymppiin päätynyt, Heidihän sanoi tuossa ettei ollut henkistä ja fyysistä kemiaa. Napis varmaan vaan katkaisi sen kamelin selän.

Höpsis. Pakko kai Heidin oli keksiä jotain vikaa oskarista ja syy miksi muka olisi itsekin lopettanut tuohon. Selväähän on että se odotti ensin Oskarin vastauksen ja oli pettynyt kun Oskari oli saanut tarpeekseen.

Oskaria pyydettiin vastaamaan ensin, mutta hän yritti siirtää vuoron Heidille, joka ymmärsi kieltäytyä. Odotti tai ei, mutta vuoro annettiin Oskarille, joten silloin sillä ei ole merkitystä mitä he kumpikin odotti. Oskari tosin todistettavasti olisi halunnut Heidin puhuvan ensin, mutta missä on todisteet, että Heidi olisi kieltäytynyt, jos vuoro olisi annettu hänelle? Se on selvää ettei kumpikaan halunnut olla ensimmäinen puhuja.

MInä tulkitsin tuon Oskarin vuoron siirto ehdotuksen hänen käyttäytymistyylikseen. On klipeissä aukonut Heidille ovia, ohjannut häntä menemään edellä, antanut myös terapiasessioissa Heidille ensimmäisen puheenvuoron. Opittu käyttäytymismalli, herrasmiesten kuuluu tehdä niin. Kun vuoro on tullut hänelle, hän on vastannut, en nytkään oleta hänen epäröineen oikeasti päätöstään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se Heidin ja Oskarin juttu siihen Napakymppiin päätynyt, Heidihän sanoi tuossa ettei ollut henkistä ja fyysistä kemiaa. Napis varmaan vaan katkaisi sen kamelin selän.

Höpsis. Pakko kai Heidin oli keksiä jotain vikaa oskarista ja syy miksi muka olisi itsekin lopettanut tuohon. Selväähän on että se odotti ensin Oskarin vastauksen ja oli pettynyt kun Oskari oli saanut tarpeekseen.

Oskaria pyydettiin vastaamaan ensin, mutta hän yritti siirtää vuoron Heidille, joka ymmärsi kieltäytyä. Odotti tai ei, mutta vuoro annettiin Oskarille, joten silloin sillä ei ole merkitystä mitä he kumpikin odotti. Oskari tosin todistettavasti olisi halunnut Heidin puhuvan ensin, mutta missä on todisteet, että Heidi olisi kieltäytynyt, jos vuoro olisi annettu hänelle? Se on selvää ettei kumpikaan halunnut olla ensimmäinen puhuja.

MInä tulkitsin tuon Oskarin vuoron siirto ehdotuksen hänen käyttäytymistyylikseen. On klipeissä aukonut Heidille ovia, ohjannut häntä menemään edellä, antanut myös terapiasessioissa Heidille ensimmäisen puheenvuoron. Opittu käyttäytymismalli, herrasmiesten kuuluu tehdä niin. Kun vuoro on tullut hänelle, hän on vastannut, en nytkään oleta hänen epäröineen oikeasti päätöstään.

Minä tulkitsi juuri niinkuin hän sanoi, aloittakoon Heidi. Hän ei kunnioittanut edes pyytäjää, joka häntä pyysi aloittamaan ja teki niinkuin halusi, siirtämällä pallon seuraavalle, eli Heidille, joka ei sitä halunnut. Jos Heidi olisi halunnut aloittaa, hän olisi voinut sanoa sen.

Siinä ei ollut mitään positiivista Oskarin puolelta, vaan vastuun pakoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli sellainen olo, että sen Heidin kaverit on jotenkin häirinneet tota niiden juttua ja Heidin ajatuksia, kun puhui jo sillon, että kuuli siellä mökillä kavereiltaan sen napakymppiasian ja kertoi sen jotenkin ylidramaattisesti ihan kun olisi kuullut jotakin ihan hirveää.

Tuollaiset ihmiset joiden elämän täyttävät kaverisuhteet ja festareilla riekkuminen kesäaikaan tapaavat olla sellaisia joille se kaveruus on elämän tärkein asia.

Sellaisen naisen uusi miessuhde koetaan uhaksi kaveripiirille, mies otetaan välittömästi tarkkailuun, häntä analysoidaan, pienetkin yksityiskohdat jotka saattaisivat olla millään tavoin negatiivisia paisutetaan kuin ilmapallo.

Heidin kaveripiiri on juuri tällainen, siksi Heidi otti Napakympin niin vakavasti, hän elää jossain pintaelämässä jossa joku Napakymppi on valtavan suuri asia ja sitähän se olisi ollutkin. Hänelle.

Ja naisen kengät. Pinkki tupsu.  Kymmenvuotiaat pitävät sellaisia.

Kyllä ihminen saa olla pukeutumisessaan omanlainen " persoona" vaikka elämänsä loppuun vs Aira Samulin.

Ei siihen pidä sivullisten puuttua eikä se kuulu sivullisille.

Itse näen asian positiivisena ja sen, että uskalletaan pysyä uskollisena tyylilleen.

Juurikin noin. Pitää olla tilaa ja suvaitsevaisuutta antaa ihmisten olla omia persooniaan pukeutumisen ja meikinkin suhteen.

Itse olen vanhetessa katsonut monet kerrat ihaillen heitä, jotka ovat pysyneet uskollisina omalle tyylilleen.  Ja yritän itsekin pysyä, enkä välitä siitä että joidenkin mielestä pitäisi suunnilleemn sitoa kirkkohuivi päähän ja alkaa laittaa mustia ja harmaita vaatteita kun ikääkin on yli 70v. Ihanaa, kun on persoonallisia tyylilleen uskollisia naisia ja miehiäkin.

En nyt ota kantaa esim. Geidin tyyliin, mutta haluaisin huomauttaa, että kyse ei ole aina vain nuorekkuudesta/"tätimäisyydestä" tms. paljon puhutuista tyylin mittareista. Itse kiinnitän keski-ikäisenä naisena huomiota esim. vaatteiden laatuun, kestävyyteen, mittasuhteisiin ja leikkauksiin. En enää haksahda kertakäyttöiseen halpamuotiin ja polyesterirätteihin. En kuitenkaan tuomitse ihmistä, joka ei jaksa tai viitsi pukeutua.

Jos kuitenkin vielä keski-ikäisenä on halpamuodin suurkuluttaja ja "tyylillä leikittelevä nuorekas ilmestys", niin pidän ilmiötä samankaltaisena kuin jos ruokarintamalla maku ei olisi yhtään kehittynyt teini-iän hesemieltymyksistä kulinaarisempaan suuntaan. No niin, makuasioista ei voi kiistellä....Tai siis, höpö, höpö, makuasioista ei kannata kiistellä sellaisten kanssa, joilla on kehittymätön maku.

Joku muu pitää sinua taas tylsänä nipottajana, jonka elämästä puuttuu kyky leikitellä ja heittäytyä. Mummoitunut jo nuorena ja kuitenkin pyrit kaikin tavoin selittämään kuinka paradoksaalisesti olet nuorekas, vaikka toisaalta se nuorekkuus on sinusta halveksuttavaa.

Halpavaatteet ovat monelle pakko. Vaikka sen takin ostaisikin joka viides vuosi.

Hyvä ruoka on hyvää, vaikka se jostain street food kojusta olisikin ostettu.

Street food jostain kojusta on ihan eri asia kuin Hesefood...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidi puhui kahvipöydässä epämääräisestä syylisyyden tunteesta.

Isä totesi siihen, että ei sinussa Heidi ole mitään syytä eikä vikaa!

Peukku ylös, jos tuo lause oli hyvä ja kehittävä tässä tapauksessa.

Peukku alas, jos tuo lause oli huono ja estää kehittymästä.

Menkää vanhemmat itseenne ja miettikää mitä itse sanoisitte vastaavassa tilanteessa pettyneelle aikuiselle tyttärelle? Ei ole varmaan helppoa sanoa, että sinussa on paljon vikaa ja kuuntele mitä sanon ja neuvon.

Ei kukaan vanhempi taida noin toimia. Yleensä kannustetaan ja tsempataan ja sanotaan ei sinussa ole vikaa ja kun oikea löytyy kohdalle se on siinä.

Olen sivusta kuullut erään isän suhtautumista tyttärensä " valintoihin" mm parisuhteessa ja olisi ollut arvostelun sijaa mutta arvatkaa onko isä kertaakaan sanonut sen suuntaista.

Omat lapseni on vielä pieniä, mutta itselleni kyllä on omat vanhempani sanoneet muutakin kuin kehumista silloin kun olen sitä tarvinnut. Kun nuorena haukuin rumasti miestäni isälleni, sen jälkeen kun olin itse käyttäynyt ikävästi johon mies sanoi suorat sanat mulle, mutta yritin saada kaiken miehen syyksi, niin isä kehoitti miettimään mitä olen itse tehnyt, no tunsi tyttärensä ja oli oikeassa. Ja otin opikseni. Myös äiti kehoitti toisessa tilanteessa miettimään asiaa miehenkin kannalta. Olen edelleen saman miehen kanssa yhdessä. 

NapisGate ei mielestäni ollut sellainen minkä yli ei voi päästä. Ehkä se oli Oskarille nolo ja vaikea asia. Sen takia ei halunnut asiaa puida loputtomiin. Mietin vaan, miksi Heidi ei voinut antaa asian olla. Jatkoi ja jatkoi. Mikä siinä nyt oli niin murskaavaa, että Heidi koki tulleensa petetyksi???? Mikä ihmeen ”ainutlaatuinen” kokemus EA:n pitäisi olla??? Kaikenkaikkiaan epäsopiva pari. Sen näki jo alusta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli sellainen olo, että sen Heidin kaverit on jotenkin häirinneet tota niiden juttua ja Heidin ajatuksia, kun puhui jo sillon, että kuuli siellä mökillä kavereiltaan sen napakymppiasian ja kertoi sen jotenkin ylidramaattisesti ihan kun olisi kuullut jotakin ihan hirveää.

Tuollaiset ihmiset joiden elämän täyttävät kaverisuhteet ja festareilla riekkuminen kesäaikaan tapaavat olla sellaisia joille se kaveruus on elämän tärkein asia.

Sellaisen naisen uusi miessuhde koetaan uhaksi kaveripiirille, mies otetaan välittömästi tarkkailuun, häntä analysoidaan, pienetkin yksityiskohdat jotka saattaisivat olla millään tavoin negatiivisia paisutetaan kuin ilmapallo.

Heidin kaveripiiri on juuri tällainen, siksi Heidi otti Napakympin niin vakavasti, hän elää jossain pintaelämässä jossa joku Napakymppi on valtavan suuri asia ja sitähän se olisi ollutkin. Hänelle.

Ja naisen kengät. Pinkki tupsu.  Kymmenvuotiaat pitävät sellaisia.

Tuollaiset ihmiset, jotka kehtaavat riekkua festareilla ja käyttää tupsutossuja, joille ystävät ovat tärkeitä asioita, niin mitä heille pitäisi tehdä?

Heidät on saatava riviin, muokattava samanlaisiksi kuin muut, painostaa muuttumaan.

Eihän sellainen voi muuten saada miestä, eikä ainakaan perhettä.

Näinhän siinä näytti taas kerran käyvän. Ehkä sen riekkumisen sijaan voisi välillä tutkiskella myös itseään ja aidosti miettiä niitä syitä, miksi ei ole onnistunut ylläpitämään parisuhteita ystävistä huolimatta. Joku palapelin osahan se puuttuu...

Heidän pitäisi tehdä valinta: vapaus vai perhe. Onko perhe heidän juttunsa? Perhe-elämä nyt vaan väistämättä vaatii kompromisseja, mutta ei kaikkien ole pakko perhettä perustaa. Kaikilla on vain se 24h vuorokaudessa ja sitten pitää valita mihin sen käyttää. On ihan ok käyttää tupsutossuja ja riekkua festareilla ja vaatia huomiota, mutta lapsiperheessä on hieman hankalaa, jos ei osaa olla aikuinen eli hillitä edes hieman tunteitaan ja ottaa muita huomioon.

Jos Heidi koki ettei Oskarin kanssa ollut riittävästi "kemiaa" muutenkaan, niin miksi Napakympistä puhkesi sellainen maailmanloppu? Jos jo muutenkin tuntuu, ettei toisen kanssa halua olla, niin ei kai tuollaisesta tarvitsisi niin suuttua. Outoa.

Olisi muuten paljon mielenkiintoisempaa, jos tällainen pari kertoisi jatkohalunsa erikseen, toisiaan kuulematta. Itse ymmärsin Oskarin puheenvuoron siirron niin, että hän olisi halunnut kuulla Heidin itsenäisen kannan asiaan perusteluineen. Nythän Heidi ei sanonut oikein mitään omalla vuorollaan.

Jos ei ole Heidi mikään miesten päiväuni niin ei ole kyllä Oskarikaan mikään unelmamies. En ymmärrä tätä Oskarihypeä. 39v joka näyttää 50-60-vuotiaalta, ei osaa alkeellistakaan kommunikaatiota vaan pihdeillä pitää vääntää ulos sanoja.

En näe miten hän olisi "tehnyt töitä teini-ikäisestä asti saadakseen perheen". Niin, tarkoitti varmaan että on käynyt palkkatöissä. Minulle välittyi ohjelman kautta mies, joka ei ole sen kummemmin miettinyt, miten kehittää itseään ihmisenä tai käyttäytymismallejaan positiivisemmaksi. Mutta ilmeisesti se on joillekin riittävästi unelmamiestä, että hsluaa perheen ja ei hakkaa. Vaikka passiivisaggressivisuutta miehessä olikin havaittavissa.

Minusta Heidi ei ole ohjelman jälkeisessä haastattelutilanteessa aito, vaan sopeuttaa sanomisensa. Aloittaa lauseita, lopettaa kesken, aloittaa uudelleen. Miettii hänen odotetaan sanovan, tai mitä kannattaisi sanoa. Peittelee jotakin. Puhe ja omien tuntemusten jäsentely ei tule luontevasti ja suoraan. Heidissä on sisäinen ristiriita tunteiden ja ilmaisun välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjelma on kyllä loistava katsaus ja kattaus erilaisiin ihmistyyppeihin. Toivottavasti osallistujat osaavat katsoa sarjan läpi halulla oppia itsestä.

Ja tekee meille kaikille muillekin hyvää peilata omaa olemistaan ja käytöstä.

On tietysti ihmistyyppejä, jotka eivät kykene, pysty, osaa, opi milloinkaan peilaamisen taitoa, ja niillä ihmissuhteet ja eritoten parisuhteet ovat läpi elämän yhtä myrskyisä ja lyhytkestoisia. Surullista omalla tavallaan, mutta kaipa sitä tyyppiä suojaa se vankka usko siihen, ettei itsessä ole vikaa. Eteenpäin vaan samalla kaavalla ja vihan "voimaannuttamana". Karhunpalvelus jos läheiset vielä komppaa.

Pitääkö tämä nyt sitten kuitenkaan paikkaansa Heidin kohdalla. Hänellä vaikuttaa olevan hyvät suhteet vanhempiin, mummon ja ystäviin. Paremmat kuin monella muulla, jos rehellisiä ollaan. Mutta aina vaan katsotaan jotain miessuhteita, vaikka elämässä on paljon muitakin ihmisissuhteita, ja niissä olevat ihmiset haukutaan milloin komppaajiksi tai joksikin muuksi myötäilijäksi.

Ehkä onnistuneet parisuhteet ovat juuri sitä, että olet löytänyt myötäilijän ja osaat olla sitä myös itse? Koska kaikillahan meillä on virheemme.

Tuli tunne, ettei Heidin napanuora ole poikki vielä. Isukki vaikutti jakson lopussa kiusaantuneelta, äiti tuntui olevan enemmän tyttärensä tyylinen.

Heidillähän on edelleen lapsuudenperheensä mummoineen päivineen, ystävät ja festarit. En usko, että hän oikeasti paljon muuta kaipaakaan.

Mistä nuo Maikkarin jälkikäteishaasttelut näkee, en löydä mistään muun kuin Heidin Voi en sivuilta 😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun Heidi ja Oskari olivat siinä asiantuntijoiden tapaamisessa, minulle jäi vaikutelma, että Heidi uskoi, ja jollain tasolla toivoikin, että Oskari haluaisi jatkaa suhdetta. Ja kun näin ei käynyt, hän oli pettynyt. Olisiko hän itse halunnut jatkaa/yrittää selvittää välit Oskarin kanssa, vai olla se, joka tekee lopullisen päätöksen suhteen lopettamisesta? Se ei ohjelmasta käynyt ilmi.

Mutta sitä tasaista arkea, mitä Oskari parisuhteelta ja perhe-elämältä toivoi, hän ei olisi Heidin kanssa voinut koskaan saavuttaa.

Oskari olisi ehkä voinut saada, mutta Heidi ei koskaan sitä mitä toivoi.

Oskari oli fyysisesti yhtä vetovoimainen, kun villasukka ja Heidi sen myös ilmaisi lopulta ääneen.

Tv: n perusteella Oskari on kookas, rauhallinen ja matalaääninen. Kelpais!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidi puhui kahvipöydässä epämääräisestä syylisyyden tunteesta.

Isä totesi siihen, että ei sinussa Heidi ole mitään syytä eikä vikaa!

Peukku ylös, jos tuo lause oli hyvä ja kehittävä tässä tapauksessa.

Peukku alas, jos tuo lause oli huono ja estää kehittymästä.

Menkää vanhemmat itseenne ja miettikää mitä itse sanoisitte vastaavassa tilanteessa pettyneelle aikuiselle tyttärelle? Ei ole varmaan helppoa sanoa, että sinussa on paljon vikaa ja kuuntele mitä sanon ja neuvon.

Ei kukaan vanhempi taida noin toimia. Yleensä kannustetaan ja tsempataan ja sanotaan ei sinussa ole vikaa ja kun oikea löytyy kohdalle se on siinä.

Olen sivusta kuullut erään isän suhtautumista tyttärensä " valintoihin" mm parisuhteessa ja olisi ollut arvostelun sijaa mutta arvatkaa onko isä kertaakaan sanonut sen suuntaista.

Kertokaa te vanhemmat joilla on ollut huomauttamista aikuisten lapsienne käytökseen parisuhteissa miten olette asian hoitaneet?  Haluan minäkin kuulla?

Kiitos etukäteen. Kai täällä on sen ikäisiä ihmsiä joilla on aikuisia lapsia?

Ystäväni äiti on sanonut suoraan ystävälleni (kun kuunteli pitkään parisuhdedraamaa ja puolison haukkumista), että ”Minna, katsoisit joskus myös itseäsi peiliin ja ottaisit vastuun omasta käytöksestäsi.” Minusta tämä oli rohkeasti äidiltä itsepäiselle aikuiselle tyttärelleen sanottu. Ystävä loukkaantui, mutta ehkä ensimmäistä kertaa elämässään mietti oikeasti omaa rooliaan suhdekriisissään.

Minä sanoisin varmaan omalle lapselleni jotenkin näin: "Äidin silmissä sinä olet täydellinen ja äidille kaikkein rakkain, mutta pystyn myös hyppäämään puolisosi saappaisiin, ja voisin kuvitella, että puolisosi ajattelee sinusta, että xxx ja ehkä sinun kannattaa pysähtyä miettimään sitä ja pohtia voisitko itse toimia joskus toisinkin".

Tämä juuri ja ikätason mukaisesti läpi elämän. Tärkeintä on luja rakkaus, kannustus, positiivinen palaute, MUTTA myös antaa lapselle ja nuorelle eväät siihen miten ristitiitatilanteita ratkotaan. Että oppii omin päin katsomaan kokonaisuutta, oman osuutensa ja ymmärtää mitä on suhteellisuudentaju.

Tämähän curlingvanhempien prinsessoilta puuttuu ja jos ei ole vanhemmat tehneet työtään kasvattajana eikä itsellä löydy aikuisenakaan oivallusta kehittyä, lopputulos on erityisesti parisuhdemielessä hyvin heikko.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole Heidi mikään miesten päiväuni niin ei ole kyllä Oskarikaan mikään unelmamies. En ymmärrä tätä Oskarihypeä. 39v joka näyttää 50-60-vuotiaalta, ei osaa alkeellistakaan kommunikaatiota vaan pihdeillä pitää vääntää ulos sanoja.

En näe miten hän olisi "tehnyt töitä teini-ikäisestä asti saadakseen perheen". Niin, tarkoitti varmaan että on käynyt palkkatöissä. Minulle välittyi ohjelman kautta mies, joka ei ole sen kummemmin miettinyt, miten kehittää itseään ihmisenä tai käyttäytymismallejaan positiivisemmaksi. Mutta ilmeisesti se on joillekin riittävästi unelmamiestä, että hsluaa perheen ja ei hakkaa. Vaikka passiivisaggressivisuutta miehessä olikin havaittavissa.

Armeijasta asti, sinne mennään yleensä täysi-ikäisenä.

Ehkä hän on hankkinut varallisuutta ja vältellyt tuhoon tuomittuja suhteita, jotta sen oikean kanssa voisi perustaa perheen taloudellisesti vankalle pohjalle ja ilman luurankoja kaapeissa.

Luotettavuus, väkivallattomuus ja halu sitoutua perheeseen ovat kyllä aika hyviä ominaisuuksia tänä aikana.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole Heidi mikään miesten päiväuni niin ei ole kyllä Oskarikaan mikään unelmamies. En ymmärrä tätä Oskarihypeä. 39v joka näyttää 50-60-vuotiaalta, ei osaa alkeellistakaan kommunikaatiota vaan pihdeillä pitää vääntää ulos sanoja.

En näe miten hän olisi "tehnyt töitä teini-ikäisestä asti saadakseen perheen". Niin, tarkoitti varmaan että on käynyt palkkatöissä. Minulle välittyi ohjelman kautta mies, joka ei ole sen kummemmin miettinyt, miten kehittää itseään ihmisenä tai käyttäytymismallejaan positiivisemmaksi. Mutta ilmeisesti se on joillekin riittävästi unelmamiestä, että hsluaa perheen ja ei hakkaa. Vaikka passiivisaggressivisuutta miehessä olikin havaittavissa.

Voin hyvin kuvitella minkä näköinen on ollut Oskari 5v (samanlainen mutta mini) ja minkä näköinen tulee olemaan Oskari 60v (samanlainen mutta vähän harmaampi). Toiset meistä on sellaisia, tyypillistä suomalaisuutta. Varsinkin miehillä, jotka harvemmin valitsevat meikkaamisen.

Samalla lailla Heidi ilman meikkiä olisi voinut olla Heidi 60v (paitsi hiukset ja iho lienee tuolloin jo aika paljon kärsineet lisää elämästä ja glitteristä).

Luulen että tuo 'työnteko armeijasta asti' tarkoittaa sitä, että hän on koko ajan pyrkinyt löytämään pitkää parisuhdetta (ei vain viikonloppuhauskaa) ja ilmeisesti hänen ja kaverin keskusteluista päätellen joku tällainen suhde oli aika viime metreillä kariutunutkin?

Mutta se lienee Oskarin ja Heidin perusero. Toimen haluaa ottaa tosissaan (kaiken) ja toinen haluaa kaikesta sitä viikonloppuhauskaa?

Onnellista elämää heille kummallekin - olisivat voineet olla ihan hyvä pari tasapainottamaan toisiansa arjessa...

Siis jos Heidi olisi sanonut, että haluaa jatkaa silloin kun Oskari pyysi/ehdotti, että Heidi sanoo eka, niin olisiko Oskari tällöin myös kuitenkin halunnut jatkaa?

Mielipiteitä?

Vierailija kirjoitti:

Minusta Heidi ei ole ohjelman jälkeisessä haastattelutilanteessa aito, vaan sopeuttaa sanomisensa. Aloittaa lauseita, lopettaa kesken, aloittaa uudelleen. Miettii hänen odotetaan sanovan, tai mitä kannattaisi sanoa. Peittelee jotakin. Puhe ja omien tuntemusten jäsentely ei tule luontevasti ja suoraan. Heidissä on sisäinen ristiriita tunteiden ja ilmaisun välillä.

Olisko tuo vain hänen luonteensa, menee tajunnanvirran mukana, ei oikein kykene pysähtymään pohtimaan ja analysoimaan asioita ja tuntemuksiaan.

Joskus ketjussa puhuttiin kuinka paljon älykkyys merkitsee parisuhteessa. Kyllä se minusta on tärkeää, jos pari on liian eritasoinen ei suhde taida lähteä lentoon. Varmasti tulee väärinkäsityksiä jos ei kyetä ymmärtämään toisen kommentteja - joko siksi, että ne ovat liian abstrakteja itselle  tai siksi etteivät ne liity aiheeseen millään loogisella tavalla tai ovat irrationaalisesti esitettyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidi puhui kahvipöydässä epämääräisestä syylisyyden tunteesta.

Isä totesi siihen, että ei sinussa Heidi ole mitään syytä eikä vikaa!

Peukku ylös, jos tuo lause oli hyvä ja kehittävä tässä tapauksessa.

Peukku alas, jos tuo lause oli huono ja estää kehittymästä.

Menkää vanhemmat itseenne ja miettikää mitä itse sanoisitte vastaavassa tilanteessa pettyneelle aikuiselle tyttärelle? Ei ole varmaan helppoa sanoa, että sinussa on paljon vikaa ja kuuntele mitä sanon ja neuvon.

Ei kukaan vanhempi taida noin toimia. Yleensä kannustetaan ja tsempataan ja sanotaan ei sinussa ole vikaa ja kun oikea löytyy kohdalle se on siinä.

Olen sivusta kuullut erään isän suhtautumista tyttärensä " valintoihin" mm parisuhteessa ja olisi ollut arvostelun sijaa mutta arvatkaa onko isä kertaakaan sanonut sen suuntaista.

Kertokaa te vanhemmat joilla on ollut huomauttamista aikuisten lapsienne käytökseen parisuhteissa miten olette asian hoitaneet?  Haluan minäkin kuulla?

Kiitos etukäteen. Kai täällä on sen ikäisiä ihmsiä joilla on aikuisia lapsia?

Tiedän ihmisiä, jotka pelkäävät sanoa mitään poikkipuoleista lapsilleen, isona ja pienenä. Itse olen sanonut ikävätkin asiat, mutta rakentavasti. Rakastan lapsiani enkä halua aiheuttaa heille vahinkoa luomalla harhaisen mielikuvan, että he ovat virheettömiä ja aina uhrin asemassa. Kyse on siitä miten sanansa asettaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos Heidi olisi sanonut, että haluaa jatkaa silloin kun Oskari pyysi/ehdotti, että Heidi sanoo eka, niin olisiko Oskari tällöin myös kuitenkin halunnut jatkaa?

Mielipiteitä?

No jos syy eroon oli, että hänen arvonsa on poljettu, niin Heidin mielipiteellä ei olisi ollut väliä. Kaipa hän vaan kohteliaasti antoi vastausluvan ensin Heidille. Heidiä vaan edelleen korpesi, ettei Oskari kertonut Napakympista, jolle Heidin kaverit naureskelivat.