Millaisia ovat (hetero-)parisuhteet, joissa mies tienaa kumppaniaan selvästi vähemmän?

Ei toimi. Mies loisii palkallasi.

Sivusta olen katsonut sisareni liittoa. Hänen miehensä joutui pyörätuoliin ja sairauseläkkeelle. Onnea tuntuu riittävän. Sisko tienaa ihan riittävästi molempien iloksi. 

Oman parisuhteeni lähtökohdat ovat totta kai erilaiset, kun miehen kanssa aloimme seurustelemaan persaukisina asevelvollisina.

Hyvin on kestetty työttömyydet, opiskelut, molempien työllistyminen, vanhempainvapaat jne. Suurin tuloero oli silloin, kun mies oli puoli vuotta hoitovapaalla ja minä töissä, totta kai miehen taloudellinen liikkumavara oli hyvin rajattu. Sama mies hän on koko ajan ollut.

Vaan kuten sanoin, lähtötilanne on ollut täysin erilainen.

Ihan järkevästi mietit . Nuorena voi vielä sinisilmäisesti uskoa ettei rahalla ole merkitystä mutta keski-ikää lähestyessä tajuaa että onhan sillä. Parisuhde tuollaisen miehen kanssa olisi todella hyvä diili juurikin sille miehelle - ei sinulle. Kannattaa pariutua suurin piirtein samoin tienaavan kanssa. Ei ole järkeä myöskään ottaa kovin rikasta miestä koska olisi mahdotonta itse pystyä elämään sen tasoista elämää mihin toinen on tottunut. Ja kuten toteat, apua tarvitseva mies huonontaa elämänlaatuasi. Kaikkein viisaimmin teetkin kun elelet itseksesi.

No tuolla asenteella tuskin kovin hyvä.

Kyse ei ilmeisesti ole edes miehen palkasta vaan jostain sairauksista, jos kerta apua tarvitsee?

Minun molemmilla isovanhemmillani on ollut niin, että nainen on tienannut huomattavasti miestä enemmän ja molemmilla myös naisella oli enemmän perittyä omaisuutta, ja hyvin on mennyt.

Ovat tietysti jo vanhuksia, mutta molemmat pariskunnat edelleen onnellisia - olleet sieltä nuoruudesta saakka.

Ongelmia voi tietysti luoda mistä vaan, muttei mitkään tuloerot niitä automaattisesti tuo.

Meillä asialla ei ole mitään väliä. Olen itse korkeakoulutettu virkamies, joka tienaa selvästi enemmän kuin keskiverto suomalainen. Mieheni on puolestaan duunariammatissa, jossa myöskin tienaa ihan ok. Meidän välillämme ero palkassa on kuitenkin suuri.

Mies on kuitenkin muuten hallitseva, perinteisen miehekäs johtajatyyppi, jonka itsetunto kestää koulutetun ja tienaavan naisen. Hän ottaa vastuuta perheen asioista ehkä enemmän kuin minä itse. Katson ja ihailen, kun hän pystyy korjaamaan mitä tahansa eikä nyrpistele nenäänsä ikävienkään hommien edessä. En vaihtaisi mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkevästi mietit . Nuorena voi vielä sinisilmäisesti uskoa ettei rahalla ole merkitystä mutta keski-ikää lähestyessä tajuaa että onhan sillä. Parisuhde tuollaisen miehen kanssa olisi todella hyvä diili juurikin sille miehelle - ei sinulle. Kannattaa pariutua suurin piirtein samoin tienaavan kanssa. Ei ole järkeä myöskään ottaa kovin rikasta miestä koska olisi mahdotonta itse pystyä elämään sen tasoista elämää mihin toinen on tottunut. Ja kuten toteat, apua tarvitseva mies huonontaa elämänlaatuasi. Kaikkein viisaimmin teetkin kun elelet itseksesi.

Tuntuu koomiselta, että mies on se tyyppi, johon olisin nuorempana voinut ihastua ihan silmittömästi. Olin varmaan hänen kaltaisilleen liian kunnollinen, järkevä ja ”kiltti tyttö”.

Olen aina kaivannut ihmistä, joka olisi aika vaikeista lähtökohdista päässyt elämässään aika pitkälle. Eli jakaisi saman historian ja ehkä ymmärtäisimme toisiamme paremmin. Helpon lapsuuden ja nuoruuden kokeneet miehet ovat aina vaikuttaneet ymmärtämättömiltä omaa taustaani kohtaan ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä huonommin tuntuu menevän miehillä, jotka jakavat saman taustan kanssani.

Surullista. Ehkä tosiaan parempi vain elää yksin kuin ottaa joku aikuinen lapsi elätettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asialla ei ole mitään väliä. Olen itse korkeakoulutettu virkamies, joka tienaa selvästi enemmän kuin keskiverto suomalainen. Mieheni on puolestaan duunariammatissa, jossa myöskin tienaa ihan ok. Meidän välillämme ero palkassa on kuitenkin suuri.

Mies on kuitenkin muuten hallitseva, perinteisen miehekäs johtajatyyppi, jonka itsetunto kestää koulutetun ja tienaavan naisen. Hän ottaa vastuuta perheen asioista ehkä enemmän kuin minä itse. Katson ja ihailen, kun hän pystyy korjaamaan mitä tahansa eikä nyrpistele nenäänsä ikävienkään hommien edessä. En vaihtaisi mihinkään.

Tämä minusta kiinnostunut mies taas ei osaa tehdä mitään sellaista, mitä minä en osaisi tehdä itsekin. Olen miettinyt, että joku näppärä remontti-ihminen voisi olla käytännössä kullanarvoinen. Tämä onneton mies on lisäksi pahasti allerginen ja eläimistä pitävänä minun on pakko pitää sitäkin todella isona miinuksena ja eräänlaisena heikkouden merkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Oman parisuhteeni lähtökohdat ovat totta kai erilaiset, kun miehen kanssa aloimme seurustelemaan persaukisina asevelvollisina.

Hyvin on kestetty työttömyydet, opiskelut, molempien työllistyminen, vanhempainvapaat jne. Suurin tuloero oli silloin, kun mies oli puoli vuotta hoitovapaalla ja minä töissä, totta kai miehen taloudellinen liikkumavara oli hyvin rajattu. Sama mies hän on koko ajan ollut.

Vaan kuten sanoin, lähtötilanne on ollut täysin erilainen.

Pakko todeta sekin, että minä olen meistä kahdesta elänyt sen vaikeamman ja köyhemmän lapsuuden. Miehelle aikuisuudessa vasten kasvoja iskeneet talousvaikeudet ovat uusi asia, minulle tuttuja asioita ihan lapsuudesta lähtien.

Siksi tuntuu hassulta, että kun vihdoin olen asiani saanut kuntoon ja rahaa on, minulle olisi käsi ojossa seisova ottaja. En valitettavasti osaa olla tästä miehestä millään tavalla otettu.

-ap