Kysely: Jos haluaisit matkustella ja sinulla ei olisi matkaseuraa, niin...?

Vastasin a, vaikka totuus on se että tosi monta kertaa olen jättänyt kokonaan lähtemättä kun ei ole ollut matkaseuraa tiedossa. Olen kyllä tehnyt sooloreissuja, mutta ne ovat korostaneet sitä miten paljon oikea seura voi parantaa kokemusta. Yksin liikkuessa olen sätky, vähän pelokas ja tuntuu että olisi kai parempi olla kotona.

Ja jos joku haluaa sanoa että kannattaisi totutella yksin oloon niin sitä olen tehnyt, koko sen 20 vuotta jonka olen omillani asunut.

Mun yksi melko nuori naistuttava matkustelee usein ja paljon yksin. Tekee yksin matkoja jopa arabimaihinkin. Hänellä ei ole ollut miesystävää vuosiin sen jälkeen kun erosi edellisestä miesystävästään eikä aina saa matkoille mukaan naisseuraakaan, vaikka en tosin tiedä, ottaisiko edes kaikille matkoilleen seuraa mukaan eli tekeekö osan matkoista tarkoituksella yksin.

Olen jo pitkään miettinyt yksin reissaamista. Miksei sitä voisi? En vain oikein tiedä minne menisi.

Mä olen matkustellut yksinkin, mutta olen mennyt vain tuttuihin paikkoihin. Ehkä säälittävää, mutta olen tykännyt noista reissuista tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen matkustellut yksinkin, mutta olen mennyt vain tuttuihin paikkoihin. Ehkä säälittävää, mutta olen tykännyt noista reissuista tosi paljon.

Mutta muisteleeko sitä sitten vain että miten mukavaa siellä oli silloin sen kanssa jonka kanssa oli viimeksi? Itse en pelkää sitä yksinäisyyttä, mutta tuntuu että saako siitä saman irti jos kokemusta ei voi jakaa kenenkään kanssa?

Olen reppureissannut yksin Kaakkois-Aasiassa, ollut kielikurssilla Macaossa kaksi kertaa ja nyt suunnittelen lähteväni Välimeren risteilylle yksin.

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen matkustellut yksinkin, mutta olen mennyt vain tuttuihin paikkoihin. Ehkä säälittävää, mutta olen tykännyt noista reissuista tosi paljon.

Mutta muisteleeko sitä sitten vain että miten mukavaa siellä oli silloin sen kanssa jonka kanssa oli viimeksi? Itse en pelkää sitä yksinäisyyttä, mutta tuntuu että saako siitä saman irti jos kokemusta ei voi jakaa kenenkään kanssa?

Toisaalta yksin ei tarvitse tehdä kompromisseja, voi mennä tasan minne haluaa ja tasan omien aikataulujensa mukaan. Kummassakin on puolensa, yksin tai seurassa.

A ja D,voin matkustaa yksinkin mutta menisin myös ryhmämatkoille jonne on helppoa mennä yksinkin ja tutustuu muihin, siis esim. vaelluksille ja ratsastusvaelluksille.

Vastasin A, vaikka tällaista tilannetta ei ole vielä kohdalleni sattunut. Todennäköisesti valitsisin sen turvallisimman vaihtoehdon, eli jonkun ryhmämatkan. Kaikki retket sun muut tehdään ryhmässä, ei tarvitsisi yksin hortoilla ympäriinsä.

Lähtisin ehdotomasti yksin reissuun. Ei ainakaan tarvitse kuunnella kaverin valitusta ja joka asian nillitystä, eikä tekemisen suhteen tarvitse jatkuvasti tehdä kompromissejä. Saa mennä ja tehdä mitä itse huvittaa, omien aikataulujen mukaan.

Oon reissannut paljon yksin. Saa tehdä juuri sitä mitä haluaa ja mihin aikaan haluaa.

Olen vielä kaiken lisäksi aamuvirkku ja herään 5-6 välillä. Illalla oon valmis nukkumaan jo klo 21-22. Aikataulujen suhteen joydunkin tekemään eniten kompromissejä kun reissaan toisten kanssa. Aamut vielä sujuvat kun lähden liikenteeseen, ja palaan takaisin kun muut heräilevät

Iltaisin koen olevani ilonpilaaja kun haluan olla kämpullä jo 20-21.

Eniten kaveria kaipaan iltasella kun / jos meen ravintolaan syömään. Mulla on aina kirja mukana joka paikassa ja se helpottaa tilannetta.

Italia(Malsecine), Kroatia ja Tallinna ( kävin baletissa) ovat olleet parhaat yksinreissaus kohteet.

Reissailin vuosia yksin pitkin eurooppaa.

Tyttäreni en antaisi tehdä niin. Ajat muuttuneet niin paljon.

Olen reissannut yksin ja voisin mennä uudelleenkin. Itse saan reissuista enemmän irti kaverin/puolison kanssa, koska kokemukset on mukava jakaa jonkun kanssa. Olen melko introvertti, enkä ole ikinä yksin matkustaessa osannut tutustua muihin matkailijoihin, joten matkoilla on välillä ollut yksinäistä. Jos nyt lähtisin yksin matkalle niin sen pitäisi olla joku löhöloma, jolla voisin vain ottaa rauhassa arskaa ja lukea kirjoja.

Mun reissuille ois vaikea saada seuraa, kun otan esim. pelkän menolipun ja matkasuunnitelmana on kiertää Eurooppaa moottoripyörällä kaksi kuukautta tai ehkä kolme. Useimmat kaverini kaipaavat hieman tarkempia suunnitelmia. Itse en jaksa kamalan kauan hinkata kohdetta ja aikataulua, menen silloin kun mieli tekee.

Kesällä yksi kaveri pyysi ottamaan itsensä mukaan ihan iltakävelylle, mutten saanut aikaiseksi pyytää, koska jos sillä hetkellä, kun itse haluaisin lähteä, laittaisin viestiä kaverille, joka siinä vaiheessa alkaisi laittautua ja valita lenkkareihin sopivaa käsilaukkua, olisi lähdön momentum jo mennyt.

Jos joku pyytää mukaansa ex tempore tai matkalla törmään johonkin, vietän mielelläni aikaa tämän seurassa, ja voin vaikka matkustaakin seuraavan etapin, niin kauan kuin se luontevalta tuntuu.

Siirtäisin matkustelua edemmäs, sellaiseen aikaan kun seuraa olisi saatavilla.

En omalla kohdallani näe mitään järkeä matkustaa yksin. Iso osa matkan fiiliksestä tulee hyvästä seurasta. Tuntuisi tosi oudolta, ettei voisi jakaa hauskoja tapahtumia ja mielenkiintoisia kokemuksia kenenkään kanssa. En nauttisi yksin matkustamisesta ollenkaan.

Ja osaan kyllä olla yksinkin, nautin yksinolosta sopivissa määrin. Ja tarvitsen sitä.

Pysy Pentti 57 vaan kotonas haisemassa.

Reissaan aina yksin. Korkeintaan viikonlopuksi voin lähteä jonkun kanssa reissuun. En siedä sitä säätämistä ja neuvottelua kun jonkun kanssa lähtee. Joka asiasta pitää sopia ja puhua. En halua tehdä myöskään mitään kompromisseja matkalla; herään ja nukun ja syön just silloin kuin minua itseäni huvittaa, ja istun vaikka koko päivän hotellihuoneessa jos ei huvita lähteä ulos. Matkoilla toinen ihminen vain ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

STuntuisi tosi oudolta, ettei voisi jakaa hauskoja tapahtumia ja mielenkiintoisia kokemuksia kenenkään kanssa.

Mitä tarkoitat jakamisella? Minua vain ärsyttää jos joku hölöttää vieressä koko ajan. Ei pysty keskittymään mihinkään muuhun kunnolla kun pitää olla seurallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

STuntuisi tosi oudolta, ettei voisi jakaa hauskoja tapahtumia ja mielenkiintoisia kokemuksia kenenkään kanssa.

Mitä tarkoitat jakamisella? Minua vain ärsyttää jos joku hölöttää vieressä koko ajan. Ei pysty keskittymään mihinkään muuhun kunnolla kun pitää olla seurallinen.

Sitä minä juuri tarkoitan, hölöttämistä. Tai minä kutsun sitä keskusteluksi.

Ymmärrän sinuakin kyllä hyvin, kaikki eivät nauti sosiaalisuudesta ainakaan jatkuvasti. Itse todellakin nautin.

/15

Matkustelin silloin kun ryhmämatkoille oli vielä mahdollista saada huonekaveri siitä ryhmästä. Nykyään kait täytyy varata yksityishuone eli maksaa enemmän kuin muut niin en ole lähtenyt. Viime vuonna olisin maksanut yhden kaverin matkan mut hän missasi sen. En matkustele enää kuin päivämatkoja.