Millaisia ovat tuntemanne himohamstraajat?
Tunnen kaksi, toinen oli aika herttainen ja erittäin pihi. Pesi itseään, mutta asunnossa oli vain pieni polku, mitä kulkea. Toinen on luonnehäiriöinen ja pihi myös, ei pese itseään ja tuntuu pitävän liasta. Onkohan tällä häiriöllä jo psykiatrinen diagnoosinumero Suomessa?
Kommentit (21)
Noudattaa tarkkaan rituaaleja esim. syömiseen ja käsien pesuun liittyen. Jää töihin roikkumaan yliajalla ja ottaa roskiksista kaikkea talteen mitä voi vielä tarvita. Aivan mahdoton heittää mitään roskiin, rikkinäistäkään. Vie kotiin vessapaperin hylsyjä, joissa on muutama arkki paperia. Hänen kotonaan en ole käynyt, mutta siellä ei käy vieraita ja luulen että on täynnä tavaraa.
Pihin vastakohta. Kuluttaa kaikki rahansa (jotka saanut sosiaalitoimistosta) ja ottaa sitten pikavippejä.
Penkoo muiden roskiksia, piha on täynnä pressuilla peitettyjä kasoja ja kertoo talossaan olevan rottia. Talon kaikki ikkunat on peitetty sanomalehdin, ovesta rapulta olen nähnyt, että kattoon asti on tavaraa. Kuistin ja talon edusta samoin. Hyvin erikoinen tapaus muutenkin, mutta kaiketi vaaraton.
Kaikki kolme tuntemaani ovat sodanjälkeisen ajan, pula-ajan, lapsia. Ovat eläneet ajan jolloin mitään ylimääräistä ei ollut. Yksi sanoi suoraan,ettei saanut omistaa yhtään kirjaa lapsena, eikä nuorena ja nyt niitä sitten on.
Mitään ei heitetä pois. Leipäpussinsulkijoitakin saattaa vielä johonkin tarvita.
Mulla on vahvoja hamsterin oireita. En pysty heittämään mitään pois ja liian usein tulee ostettua jotain, kun niin kauhean halvalla saa...
Minkälainen olen? Tavallinen, parisuhteessa elän ja työelämässä olen menestynyt ihan hyvin.
En tiedä, mistä johtuu, että mun on niin vaikea luopua tavaroista. Joku syy voi liittyä siihen, että olen menettänyt kaiken omistamani kahteen kertaan eron yhteydessä (tähän teidän on turha puuttua, menneet on menneitä, eikä sitä pysty enää korjaamaan). Olen myös köyhistä oloista lähtöisin ja pariinkin otteeseen elämässäni ollut suurissa rahavaikeuksissa.
Lisäksi tavaran heittäminen roskiin on mielestäni suunnatonta typeryyttä ja hyvin epäekologista.
Ja kaapit on täynnä roinaa...
Tunnen vain yhden. Ystävällinen ihminen, aika erakko. Vahvoja mielipietitä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kolme tuntemaani ovat sodanjälkeisen ajan, pula-ajan, lapsia. Ovat eläneet ajan jolloin mitään ylimääräistä ei ollut. Yksi sanoi suoraan,ettei saanut omistaa yhtään kirjaa lapsena, eikä nuorena ja nyt niitä sitten on.
Mitään ei heitetä pois. Leipäpussinsulkijoitakin saattaa vielä johonkin tarvita.
Isäni on tämmöinen pula-ajasta johtuva hamatraaja. Syntynyt sodan jälkeen, köyhä viljelijäperhe. Riistaa salametsästettiin nälkään, ekat kengät sai sosiaalitoimelta kouluun mennessä jne. Ei nyt sentään leipäpussin sulkijoita säilytä mutta paljon muuta. Äidilläni on ollut samanmoista, muttei ole tuollainen.
Toki hyvääkin opittu eli yritetään korjata enenkuin ostetaan uutta.
Mutta sitten tämä sairaalloinen hamstraaminen. Yhden olen nähnyt. Ei siis niin ettei heitä mitään pois vaan kantaa lisää tavaraa jatkuvasti. 50 tulostinta yhdessä huoneessa, tavaralaatikoita joka paikassa. Yksi kapea käytävä vessaan/suihkuun ja yksi keittiöön, jossa nukkuy lattialla.
Siisti ja ihan normimiehen oloinen, käy töissä.
7 jatkaa
Tunnen suunnatonta iloa, kun keksin uutta käyttöä jollekin esineelle, joka on menossa roskiin. Täysin riippumatta siitä, että minulla on seitsemäntoista vastaavaa jo ennestään.
Mitenkään pihi en ole siinä mielessä, että olen antelias, mutta siinä mielessä kyllä, että katson tarkkaan, mitä ostan. Hinta/laatusuhteen tunnistan, ja ostan halpaakin vain, kun tiedän sen laadukkaaksi. Olkoonkin sitten se talon kolmaskymmenes vieraspussilakana.
Ei se kuulkaa mene niin, että siitä sitten vain konmarittamaan. Tämä on tuskallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kolme tuntemaani ovat sodanjälkeisen ajan, pula-ajan, lapsia. Ovat eläneet ajan jolloin mitään ylimääräistä ei ollut. Yksi sanoi suoraan,ettei saanut omistaa yhtään kirjaa lapsena, eikä nuorena ja nyt niitä sitten on.
Mitään ei heitetä pois. Leipäpussinsulkijoitakin saattaa vielä johonkin tarvita.Isäni on tämmöinen pula-ajasta johtuva hamatraaja. Syntynyt sodan jälkeen, köyhä viljelijäperhe. Riistaa salametsästettiin nälkään, ekat kengät sai sosiaalitoimelta kouluun mennessä jne. Ei nyt sentään leipäpussin sulkijoita säilytä mutta paljon muuta. Äidilläni on ollut samanmoista, muttei ole tuollainen.
Toki hyvääkin opittu eli yritetään korjata enenkuin ostetaan uutta.
Mutta sitten tämä sairaalloinen hamstraaminen. Yhden olen nähnyt. Ei siis niin ettei heitä mitään pois vaan kantaa lisää tavaraa jatkuvasti. 50 tulostinta yhdessä huoneessa, tavaralaatikoita joka paikassa. Yksi kapea käytävä vessaan/suihkuun ja yksi keittiöön, jossa nukkuy lattialla.
Siisti ja ihan normimiehen oloinen, käy töissä.
Minäkin miellän sairaalloisen hamstrauksen eri asiaksi kuin se, että pula-ajan lapsi säästää kaiken.
Sairaalloisuus on sitä, että tavara on likaista, rikkinäistä, se on täydellisessä kaaoksessa niin ettei sisälle mahdu asuntoon tai taloon ja sitä hamstrataan roskiksista tai ostetaan kaupasta säästöpaketteja, jotka jäävät käyttämättä. Himohamstraaja ei pysty käyttämään omaa asuntoaan, ei löydä tavaroitaan, tavaramäärä estää normaalia asumista, vieraita ei voi kutsua jne.
Näissä vastauksissa ilmennyt erakkomaisuus ja eksentrisyys myös kuulostavat tutuilta. Tuossa jutussakin sanotaan, että tästä häiriöstä on hyvin vaikea parantua ja että uusii helposti. Siksipä ajattelinkin, että kyse on psykiatrisesta häiriöstä. Ap
Ostaa, mitä tahansa, kun "halvalla saa". Ottaa kaiken, mitä ilmaiseksi tarjotaan. Yrittää myydä näitä yleensä kalliimmalla eteenpäin siinä onnistumatta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vain yhden. Ystävällinen ihminen, aika erakko. Vahvoja mielipietitä.
Miltä hänen kotonaan näyttää?
Vierailija kirjoitti:
7 jatkaa
Tunnen suunnatonta iloa, kun keksin uutta käyttöä jollekin esineelle, joka on menossa roskiin. Täysin riippumatta siitä, että minulla on seitsemäntoista vastaavaa jo ennestään.
Mitenkään pihi en ole siinä mielessä, että olen antelias, mutta siinä mielessä kyllä, että katson tarkkaan, mitä ostan. Hinta/laatusuhteen tunnistan, ja ostan halpaakin vain, kun tiedän sen laadukkaaksi. Olkoonkin sitten se talon kolmaskymmenes vieraspussilakana.
Ei se kuulkaa mene niin, että siitä sitten vain konmarittamaan. Tämä on tuskallista.
Ensin iloa ja sitten tuskaa, vähän niin kuin alkoholistitkin juodessaan ja krapuloissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7 jatkaa
Tunnen suunnatonta iloa, kun keksin uutta käyttöä jollekin esineelle, joka on menossa roskiin. Täysin riippumatta siitä, että minulla on seitsemäntoista vastaavaa jo ennestään.
Mitenkään pihi en ole siinä mielessä, että olen antelias, mutta siinä mielessä kyllä, että katson tarkkaan, mitä ostan. Hinta/laatusuhteen tunnistan, ja ostan halpaakin vain, kun tiedän sen laadukkaaksi. Olkoonkin sitten se talon kolmaskymmenes vieraspussilakana.
Ei se kuulkaa mene niin, että siitä sitten vain konmarittamaan. Tämä on tuskallista.
Ensin iloa ja sitten tuskaa, vähän niin kuin alkoholistitkin juodessaan ja krapuloissaan.
Tuskaa tuottaa vain säilytystilan puute!
Syyllisyydentuntoinen jos laittaa mitään käyttökelpoista pois.
Ennen syyllistettiin kaikesta koska pula-ajan lapsi.
Nykyään siitä jos on tavaraa ja mistä milloinkin mikä on muodissa ja ajan henki.
Yksi hyvä ystäväni on tällainen. Muutosta muuttoon ne samat käyttämättömät tavarat kulkevat mukana. Olohuone näyttää siltä kuin jos olisi koko Stockmann sullottu yhteen huoneeseen.
Googlasin. Keräilypakko on oma diagnoosinsa, jos se ei liity jonkun toisen sairauden oireistoon. Tuossa linkissä tietoa.
le.fi/aihe/artikkeli/2016/01/11/hamstraatko-tavaraa-pakonomaisesti